Hyvä päivä, huono päivä ja pitkä viikonloppu

Tänään (okei, vuorokausi vaihtui jo, mutta elän yhä keskiviikkoa) oli hyvä päivä, kun kävin koe-esiintymässä kuntosalilla, jonne en kuvitellut pääseväni, sillä en täytä heidän vaatimuksiaan kokemukseni ja koulutukseni suhteen, ja kun sain sieltä työtarjouksen muutamasta sijaistunnista. Sitten tuli huono päivä, kun en hyväksynyt tarjousta heti, vaan yritin neuvotella palkkaa paremmaksi, koska he tarjosivat vähemmän kuin mielestäni olisi voinut ja koska mielestäni vain typerät hyväksyvät ensimmäisen tarjouksen. Huono päivä tuli, koska neuvottelu taisi johtaa siihen, etten nyt pääse sijaistamaan ollenkaan. Erittäin huono päivä tuli, koska en käsitä, mitä tapahtui. Eikö tarjouksista muka kuulu neuvotella?!

Kyseessä oli vain muutama sijaistus, mutta ehkä jotain suurempaakin olisi voinut irrota. Omia tunteja tosin tuskin ei, sillä minulta puuttuu se paikan vaatima koulutus. Mentorini, joka oli alun perinkin sitä mieltä, ettei minun pitäisi hakea tuonne, koska en kuulemma tarvitse sitä, totesi vain uudelleen, etten tule tarvitsemaan tuollaisia satunnaisia sijaistunteja. Ei auttanut asiaa.

Näkymät motariluupista toiselle motarille tänään illalla.

Päivä parani hieman, kun kävin mieheni kanssa katsomassa Broadway-kiertueen The Book of Mormon -musikaalin. Päivä parani vain hiukan, koska en pystynyt keskittymään musikaaliin niin hyvin kuin olisin halunnut, koska a) en tiedä mormoneista niin paljon, että kaikki vitsit olisivat auenneet minulle ja koska b) päiväni oli jo muuttunut totaalisen huonoksi.

Suosittu musikaali ei onnistunut tänään herättämään minua suureen fanitukseen, vaikka pidinkin esityksestä. Päivä vain oli huono.

Lauantaina on 4th of July, ja amerikkalaiset ovat sentään sen verran fiksuja tässä lyhyiden lomien maassaan, että antavat perjantain vapaapäiväksi, kun juhlapäivä osuu viikonloppuun. (Edit 2.7.2015: Paitsi, ettei kaikilla ole vapaata, kuten Emmi kommentoi. Nämä vapaat täällä ovat siis harvinaisen työpaikkakohtaisia juttuja.) Me lähdemme torstaina pariksi yöksi reissuun mieheni kanssa ja palaamme lauantaina. Varasimme joskus ajat sitten yhden hotelliyön Carmelista, joka on rannikkokaupunki vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä, ja toisen hotelliyön Pacific Coast Highwayn varrelta. Olin ehtinyt melkein unohtaa koko matkan ja sitten kun muistin sen, en muistanut, mitä olin alun perin halunnut tehdä, eikä minua innostanut enää ollenkaan lähteä. Tuntui siltä, etten yksinkertaisesti jaksa ja ehdi lähteä.

San Josehen on tulossa kasapäin mielenkiintoisia musikaaleja. Syyskuussa on Broadway-kiertueen Lion King, johon meillä on liput. Ja nämäkin tässä olevat ovat tulossa ensi vuoden puolella. Jotain hyvää sentään...

Nyt onneksi tuntuu siltä, että hyvä vain, että pääsee lähtemään jonnekin. Vitutuskäyrä (pardon my French, mutta kun oli vain huono päivä) on sen verran korkealla ja päätäni on särkenyt monta päivää putkeen, koska lihakseni ovat niin jumissa pari viikkoa kestävistä bodypumptreenailuista. Sitten jos vielä löytäisi tästä kaiken ärsytyksen keskeltä sen hyvän fiiliksen...

San Josen Center for the Performing Artsiin oli hankittu lähes loppuunmyytyä Broadway-esitystä varten lisävessoja. Niitä mainostettiin "the fanciest outdoor restrooms you've ever seen". Olivat kyllä aika fancyja. Tuollaisen oven takaa löytyi kuin minkä tahansa ravintolan vessa. Hieno lavuaaripiste ja muutama pieni vessakoppi. Eron huomasi vain siitä, että vessa vedettiin kuin junassa ja siitä, että hanasta tuli vettä vain vähän.

Mutta niin, blogi hiljenee loppuviikoksi. Aion jättää tietokoneen kotiin. Ja sitä paitsi kokemuksemme mukaan Pacific Coast Highwayn varrella ei ole edes kenttää, saati sitten toimivaa nettiä...