Carmel by the Sea

Parin päivän minireissu oli oikein onnistunut. Ärsyyntymiskäyränikin laantui, kun torstain aikana yhden minun jättämän soittopyynnön ja yhden vastaanottamani sähköpostin jälkeen alkoi näyttää siltä, että siitä palkkaneuvotteluyrityksestäni huolimatta pääsen kuin pääsenkin tälle yhdelle kuntosalille sijaistamaan (tosin ilman sitä palkankorotusta). Ehkäpä kirjoitan näistä työkuvioista erikseen jossain vaiheessa.

Lähdimme torstaina Carmelin pikkukaupunkiin rannikolle. Virallinen nimi paikalle on Carmel by the Sea. Vieressä sijaitsevat Carmel Highlands ja Carmel Valley, jotka ovat ilmeisesti Carmelin kaksi muuta osaa, mikäli olen ymmärtänyt oikein, joten siksi nämä täsmennysnimet. Meiltä ajoi Carmeliin noin 1,5 tuntia eli ei mikään paha matka. Kilometrejä on noin 127, kun ajoimme rannikkotietä eli Pacific Coast Highwayta pitkin. Viime elokuussa kävimme viereisessä rannikkokaupungissa Montereyssa ajamassa 17-Mile Driven ja Carmel sijaitsee siis aivan tuon ajoreitin eteläpäässä.

Jokin kello keskellä Carmelin downtownia.

Carmel vaikutti pieneltä ja sympaattiselta kaupungilta. Mitä nyt se oli täynnä turisteja. Tuntui siltä, että paikalla oli vain ja ainoastaan turisteja, ei mitään muuta. Ja niiden turistien autoja - ja pari turistibussiakin! Parkkipaikan etsiminen oli aivan tuhoon tuomittu yritys. Kaikki katuvarsipaikat downtownin alueella olivat täynnä. Kun lähti sivukaduille, kaikki paikat olivat sielläkin täynnä. Bongasimme pyöriessämme vain yhden sellaisen parkkialueen, mutta sekin oli älyttömän pieni ja aivan täynnä. Onneksi sitten lopulta tajusimme, että voimme aivan hyvin ajaa suoraan hotellille, jonka pihasta löytyi paikka.

Mistä tietää, että ollaan hitonmoisessa turistikaupungissa? Siitä, kun lähes joka nurkan takana on tarjolla esitteitä ja karttoja.

Carmel on mielenkiintoinen kaupunki monen eri syyn takia. Vähiten jännä juttu on se, ettei siellä ole liikennevaloja. Kaikki risteykset ovat STOP-merkki risteyksiä, yleensä kaikkiin neljään suuntaan. Ainakin kahdella isolla kadulla oli kaksi kaistaa per suunta, ja kun päälle heitetään vielä katua ylittävät jalankulkijat, niin siinä oli turisteille miettimistä, kuka menee ensin. Ihmeellisen sujuvasti kyllä toimi. Varmaan suurin osa turisteista oli meidän tavoin tällaisiin risteyksiin tottuneita.

Stop-merkit neljään eri suuntaan, toisessa risteävässä kadussa kaistoja 2 kpl/suunta ja silti homma vaikutti toimivan ihan sulavasti. Niistä monista kävelijöistä huolimatta.

Vähän liikennevalojen puuttumista jännempi juttu Carmelissa on se, että katukuvasta puuttuvat niin ketjuravintolat ja -kahvilat kuin ketjuhotellitkin. Downtownin alue on täynnä ravintoloita sekä hotelleja ja majataloja, mutta ne eivät ole ketjupaikkoja. Me tosin yövyimme Best Western -hotellissa, joka on kyllä ketjupaikka, ja toinenkin Best Western taisi löytyä ihan parin korttelin päästä. Meidän hotellissa ilmoitettiin kyltillä, että "privately owned". En kyllä tiedä, tekeekö se siitä yhtään vähemmän ketjua...

Carmelista löytyi lähinnä tämän näköisiä majataloja.

En ole varma, oliko tämä yhden majatalon pihan ovi vaiko jonkun muun rakennuksen, mutta söpö joka tapauksessa.

Ketjupaikkojen puutteesta voi jo päätellä sen, ettei Carmel todellakaan ole mikään halpa paikka. Ei syömisen eikä majoituksen puolesta. Yksi yö Best Westernissä oli jotain reilu $200/yö veroineen, ja se oli toukokuun alussa vapaina olevista paikoista halvimmasta päästä.

Downtownista löytyi mielenkiintoisia kauppoja. Yhdessä kaupassa myytiin kaikenlaisia koriste-esineitä.

Olisin halunnut tuon hotdog-mäyriksen! Siinä ei ollut hintaa. Vieressä olevien esineiden hinnat lähtivät 40 dollarista ylöspäin. Myyjä ei vastannut tervehdykseeni, kun astuin kauppaan, eikä mitenkään reagoinut meidän olemassaoloomme, joten päätin, että hän saa pitää mäykkynsä ja poistuin paikalta hintaa kysymättä.

Kaikkein mielenkiintoisinta Carmelissa taitavat kuitenkin olla kummalliset lait. Kaupungissa ei saa esimerkiksi käyttää korkokenkiä, ellei kenkien käyttöön hae erillistä lupaa. Ilmeisesti alle 5 sentin korot saa olla ilman erillistä lupaa. Eikä siellä oikeasti mikään poliisi kierrä antamassa sakkoja, mutta tällainen laki on silti voimassa. Taustalla on se, että kadut Carmelissa ovat hyvin epätasaiset, joten kaupunki ei halua, että kukaan haastaa heidät oikeuteen, jos kaatuu. :D Laki on ilmeisesti jostain 1920-luvulta.

Carmel Plaza -ostoskeskittymä, josta löytyi fancyn oloisia kauppoja ja pari ravintolaa ja kahvilaa.

Carmelissa on ollut voimassa myös muita omituisia lakeja. Jäätelön syöminen julkisilla paikoilla on joskus ollut kiellettyä. Tämä laki ei kuitenkaan ole enää voimassa. Kaupungin pormestari / johtaja (mayor) oli 80-luvulla Clint Eastwood, joka ilmeisesti kumosi tämän lain, koska hänen mielestään se rajoitti liikaa ihmisten vapauksia. Nyt jäätelöä saa siis syödä vapaasti. Olen lukenut myös kaupungin neonvärikiellosta sekä laista, jonka mukaan miehet eivät saa lähteä ulos, jos pikkutakki ja housut eivät mätsää, mutta en löytänyt nopealla googletuksella noista tietoa, joten en tiedä, onko kyseessä vieläkin voimassa olevat lait vai joku urbaani leganda.

Jos ei vielä ole tullut selväksi, rakastan mäyräkoiria ja kaikkea niihin liittyvää tavaraa. Tässä ovistoppari yhden kaupan ovella.

Luin myös jälkikäteen, ettei Carmelissa olisi käytössä osoitteita. Tai siis ei talojen numeroita. Taloilla on joko jokin nimi tai sitten sijainti on annettu lähimmän risteyksen perusteella tai tyyliin "5. talo siitä ja siitä risteyksestä". Tsekkasin joidenkin hotellien osoitteita, ja kieltämättä niissä on monissa merkitty vain risteys, ei mitään numeroa. Mutta en sitten tiedä tarkemmin, koska en sattunut kiinnittämään asiaan huomiota kaupungissa.

4th of July -koristeita.

Itsenäisyyspäivän ilotulitukset ovat ehdottomasti kiellettyjä kuivassa Kaliforniassa. Tai mistäs minä tiedän, jos ne jossain ovat sallittuja, mutta ei ainakaan San Josen suunnalla eikä näköjään Carmelissakaan.

Mitä Carmelissa sitten on tarjolla sille turistiryysikselle? Symppistä meininkiä, söpö downtown, hyviä ravintoloita, kalliita kauppoja ja gallerioita sekä Tyynenmeren ranta. Mitään erityistä tekemistä siellä ei kyllä meille ollut. Me pääsimme perille iltapäivällä noin kahden aikaan, ja mietin, että harmi, ettemme lähteneet aikaisemmin. No, ei olisi ollut mitään tarvettakaan päästä perille aikaisemmin. En ehkä ihan käsitä, mitä ne kaikki turistit tulevat Carmeliin tekemään...

Gallerioita oli melkein joka kulmalla.

Me kävimme myöhäisellä lounaalla (pieni annos lounaspastaa joillain tyyliin pakasteherneillä $18 ilman veroa ja tippiä!) ja sitten käppäilimme downtownin alueella. Alueella oli muutama turistikrääsäkauppa, mutta muutoin kaupat olivat persoonallisia tai todella fancyn oloisia. Paljon näkyi korukauppoja ja niitä gallerioita.

Meininki downtownissa oli vähän kuin joissan etelässä. Löytyi kaikenmoista sisäpihaa ja käytävää.

Tässä yksi sisäpiha. 

Viininmaistelupaikkoja oli myös useita, sillä ympäröivällä alueella on jonkin verran viinitiloja. Maistelupaikat sijaitsivat lähekkäin, joten niitä on helppo kiertää kävellen. Me kävimme yhdessä paikassa maistelemassa, sillä downtownin alueen käveli nopeasti lävitse, emmekä keksineet muutakaan tekemistä. Sitten kävimme vielä uudelleen syömässä illalla.

Viininmaistelupaikka valikoitui puhtaasti viinimerkin nimen perusteella. Vihan ja raivon nimestä huolimatta ihan hyvää viiniä. Ja tämä viininmaistelu ei muutoin ollut erityisen kallis, tosin maisteluannokset olivat pienempiä kuin niissä kahdessa paikassa, joissa olen aiemmin käynyt.

Viininmaistelupaikkojen lisäksi downtownista löytyi useampi kauppa, jossa myytiin maisteluun liittyvää kamaa. Tässä keksejä ja hilloja.

Carmelissa on ilmeisesti kiva katsella auringonlaskua rannalla, mutta torstaina oli hyvin sumuinen myöhäisiltapäivä ja pilvinen ilta, eikä aurinkoa siis näkynyt. Tuo sumu oli kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Kun tulimme kahden aikaan, oli aivan kirkasta ja aurinkoista. Kun tulimme syömästä pari tuntia myöhemmin, meren suunnalta leijaili sankkaa sumua. Mieheni luuli ensin, että joku vähän grillailee, haha. Sumu todellakin leijaili ilmassa sellaisina kummallisina ja todella selkeinä vanoina, ja pian koko downtown oli sumun peitossa. Taisi jopa tihkuttaa muutama pisara vettä.

Iltapäivä Carmelin rannalla. Hyvä, jos sen meren näki kaiken tuon sumun keskeltä.

Downtownista käveli rantaan vain muutaman minuutin. Rannalla oli porukkaa niin päivällä kuin illallakin, vaikka ilma muuttuikin sumuiseksi ja viileäksi. Se on kalifornialainen tapa: rannalle mennään viettämään aikaa ja syömään, ei ottamaan aurinkoa tai uimaan.

Auringonlaskun aikaan rannalla. Ei näkynyt aurinkoa.

Auringonlasku jäi siis näkemättä. Sen sijaan kävimme ostamassa söpöstä karkkikaupasta herkkuja ja menimme hotellille katsomaan Frendejä Netflixista ja ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli tarkoitus lähteä aikaisin ajalemaan Pacific Coast Highwayta etelään.

Söpöin karkkikauppa ikinä, the Cottage of Sweets.

Olisin voinut ottaa kaikkea tarjolla olevaa...

Onneksi oli iPad mukana ja tarpeeksi nopea nettiyhteys Netflixille, haha. Niin ja niitä herkkuja karkkikaupasta. Hotellihuoneesta löytyi muuten kaasutakka, johon syttyivät "liekit" katkaisimesta. Emme käyttäneet, koska huoneessa oli muutoinkin aika lämmin.

Kaiken kaikkiaan Carmel oli kiva paikka nähdä. Se on varmaan hyvien ruokien ja viinien ystävien unelmakohde.

Minulle kelpaisi talo meren rannalta, mutta en ehkä silti haluaisi asua paikassa, jossa on melkein aina sumua. :D Mahtaakon näillä taloilla olla osoitteita, en tiedä...