Taas työluvan perässä

Jahas, viime viikon lopussa juuri ennen lomalle lähtöä oli taas aika hakea minulle uutta työlupaa. Juurihan minä maaliskuussa sellaista hain ja sehän myönnettiinkin vasta pari kuukautta sitten kesäkuussa. Valitettavasti vain, kun mieheni ensimmäinen työlupa umpeutuu joulukuussa, USCIS ei myöntänyt minulle pidempää työlupaa. Onneksi sentään mieheni on nyt saanut sen uuden työlupansa, joten minäkin voin hakea taas itselleni uuden. Minähän pelkäsin, että USCIS käsittelee mieheni työluvan jatkoa niin kauan, etten minä voi laittaa omaan työlupaani hakemusta ajoissa. Se olisi ollut hyvin ikävä tilanne.

Hakemusta työluvan uusintaan ei saa lähettää liian aikaisin - USCIS todellakin hylkää hakemukset, jotka tulevat päivänkin liian ajoissa, eikä tämä ole urbaanileganda. Hakemusta ei myöskään kannata lähettää liian myöhään, sillä USCIS lupaa käsitellä hakemuksen 90 päivässä, eikä kannata olettaa, että päätös tulisi yhtään nopeammin (pikemminkin se voi tulla paljon myöhemmin, lupauksista huolimatta). Olin jo vähällä ottaa hakemukseni liitteineen mukaan lomalle ja postittaa sen itärannikolta, koska tuo 90 päivää nykyisen lupani umpeutumiseen tuli täyteen nyt kuun vaihteessa. Sitten kuitenkin muistin, että laitoin edellisenkin hakemuksen hiukan etukäteen. USCIS kieltää, ettei hakemusta saa lähettää ennen kuin umpeutumiseen on 120 päivää aikaa, mutta ihan siihen 90 päivään ei ilmeisesti tarvitse odottaa. Kuskasin siis hakemukseni kuriirifirmalle perjantai-iltana, juuri ennen aikaista aamulentoa.

En tiedä, muuttuvatko byrokratia-asiat tässä maassa koskaan sellaisiksi, etteivät ne aiheuttaisi stressiä. Vasta maaliskuussa tätä työlupahakemusta stressasin, kaikki meni hyvin, ja nyt stressaan sitä vähän uudelleen. Olisin tietenkin voinut silloin maaliskuussa oikeasti kirjoittaa ylös esimerkiksi sen, missä järjestyksessä järjestelin liitteeni silloin (kyllä, järjestyksellä on USCIS:n mukaan väliä), koska panikoin sitä silloin ja kirosin, miksen ollut kaksi vuotta sitten tehnyt muistiinpanoja. Ajattelin varmaan, että muistaisin järjestyksen näin puolen vuoden sisällä. No en tietenkään muistanut, mutta arvoin taas jotain ja eiköhän siitä ihan hyvä tullut.

Tällaiseen työlupahakemukseen tulee harvinaisen vähän liitteitä, mutta silti jossain ohjeissa on suositus siitä, että liitteet kannattaisi erotella erivärisillä papereilla - USCIS antaa ylimalkaisen ja sekavan ohjeen järjestykselle. Älkää kysykö miksi, en minä käsitä. En tiedä, onko suositeltavaa kirjoittaa liitteisiin, mitä ne ovat, mutta minun hakemuksessani on kopioita neljästä eri passista, joten olen nähnyt parhaimmaksi kirjoittaa niihin.

Minulla on myös yksi "oikea" pieni paniikin aihe: laitoin mukaan samat valokuvat kuin maaliskuisessakin hakemuksessani oli. USCIS:n ohjeet sanovat, että kuvat saisivat olla vain 30 päivää vanhat. Vähän riskillä ehkä nyt mennään, tiedän sen, mutta kun oikeasti, siitä on vain muutama kuukausi aikaa, kun nuo kuvat otettiin, minä näytän tasan samalta. Toivon, ettei kohdalleni osu jotakuta todella tarkkaa sääntöjennoudattajaa, joka hoksaa, että valokuva on sama. (Ja mistä vetoa, että nyt kun mainitsen asiasta täällä, niin homma kosahtaa varmasti juuri tähän.)

Typerintä tässä on se, että hakemus maksaa taas sen $380. Eihän se tietenkään USCIS:n vika ole, ettei miehelläni ollut työlupaansa pidemmäksi aikaa silloin, kun minä hain omaani jatkoa. Mutta tuntuu se nyt vähän typerältä, että olen maksanut puolen vuoden sisällä $760 siitä, että saan tehdä osa-aikatöitä. Tosin mieheni työnantaja kyllä maksaa nämä minun hakemukseni, mutta silti.

Peukut pystyyn sille, että USCIS hoitaa homman taas ajoissa kotiin.