Kiva synttäriviikonloppu takana - tää ois sit niinku kolmekymppinen

Täytin viikonloppuna 30 vuotta. Olin joskus ajatellut, millaista elämäni olisi sitten, kun tulen oikeasti vanhaksi täytän 30 vuotta ja tulen ihanan sopivaan ikään. Kuvitelmiini ei kuulunut se, että asuisin Kalifoniassa, olisin ammatiltani ryhmäliikunnan ohjaaja tai se, että viettäisin synttäreitäni Etelä-Kaliforniassa. Mietimme mieheni kanssa hetken, millaistakohan meidän elämä olisi nyt, jos emme olisi koskaan muuttaneet Yhdysvaltoihin. Kumpikaan ei osannut edes arvata.

Viikko sitten maanantaina yhdellä tunnillani tuli puheeksi synttärit, sillä yhdellä osallistujallani oli syntymäpäivä. Mainitsin ohimennen omanikin ja vasta jälkikäteen tajusin, etteivät amerikkalaiset varmaankaan noin vain ohita mainintaa, vaikka mainitsija sitä olisi toivonutkin. Ja niinpä, kun päivää ennen synttäreitäni viime torstaina saavuin tunnille, jossa käy samoja osallistujia kuin maanantaina, kohtasin tämän. Kyseessä oli 5:45am tunti ja tässä kohtaa kello ei ollut siis edes aamukuutta. Oli kakkua ja kaikkea. Minulla on oikeasti söpöimmät osallistujat ikinä. Kuljetin tuota ilmapalloa mukanani meidän reissussa autossa koko viikonlopun, koska se sai minut hymyilemään.

Paras kortti! Kuulemma naisten versiota ei löytynyt, joten piti soveltaa.

Viikonloppu oli ihan mahtava! Kävimme Hollywoodin Universal Studiosissa lähinnä sen Harry Potter -maailman takia sekä rantakaupunki Laguna Beachissa, jossa mm. söimme Teemu Selänteen raflassa. Ajattelin postailla noista ihan erikseen. Los Angelesissa olemme olleet lomalla joitakin vuosia sitten, kun asuimme vielä Suomessa, emmekä nyt hengailleet siellä yhtään enempää.

Menimme Losiin vain Universal Studiosin takia, mutta saavuimme illalla sen verran aikaisin, että ehdimme lähteä hotellilta hetkeksi. L.A:n turistinähtävyydet ovat kaikkea muuta kuin suosikkejamme ja eniten niistä inhoamme Hollywoodia, mutta koska se oli lähellä hotellia, menimme katsomaan tätä tähteä. Siis ihan vain tämän takia. Oikeastikin. Selitys lienee paikallaan: ihan vähän aikaa sitten eräs katutaiteilija rakensi tälle kyltille muurin, koska... no, koska Donald Trump. Elättelin toivoa, että muuri olisi vielä paikoillaan, mutta totta kai se on tulkittu ilkivaltana ja siivottu nopeasti pois. Turha reissu siis. Ja ei muuta kuin nopeasti pois.

Alue nimeltä Hollywood on mielestäni kamala. Voisi kuvitella jotain hienoa, mutta kyseessä on katu, jolla on ne tähdet ja sitten ostoskeskus sekä kamala turistiryysis ja that's about it. Lomallamme aikoinaan eksyimme yhdelle sivukadulle, josta piti kääntyä nopeasti takaisin, koska meininki siellä oli aika epämääräistä. Tai sitten meillä on vain asennevamma. Joka tapauksessa, ei meidän lempipaikka, vaikka sieltä ostoskeskuksesta näkyy kyllä kivasti Hollywood-kyltille. Miksiköhän ajaudun aina uudelleen näihin paikkoihin, joista en erityisemmin pidä (Hollywood, Vegas...)...? :D 

Niin joo, onhan Hollywoodissa ne julkkisten käden- ja jalanjäljetkin. Suurin osa ihmisistä tässä paikassa palloili siellä, missä oli Harry Potter - ja Twilight elokuvien näyttelijöiden sekä Michael Jacksonin jäljet. Muistan, että muutama vuosi sitten meininki oli aika sama.

Niin ja se teatteri, jossa on Academy Awardsit eli Oscarit, on tosiaan siinä ostoskeskuksessa. Glamööriä? Öh, ei? Tämä teatteri on mielestäni ainoa järkevä asia Hollywoodissa, joten suosittelen ehdottomasti menemään sisälle maksulliselle kierrokselle, jos koskaan eksyy tuohon maailmankolkkaan. Paitsi jos aihe ei kiinnosta. Sitten ei kannata.

Olen monesti sanonut täällä blogissa, että Etelä-Kalifornia on aivan erilainen kuin tämä Piilaakso, jossa me asumme. Kun kaverini luulevat, että täällä hengaillaan rannalla ja nautitaan auringosta, heillä on mielikuva, joka varmasti sopii lähinnä vain Etelä-Kaliforniaan. Piilaaksoon muuton jälkeen en ole käynyt Etelä-Kaliforniassa, ellei lasketa yhtä lyhyttä pyrähdystä Les Mills -tapahtumaan. Olin jopa vähän nyt häkeltynyt siitä, miten erilaista siellä onkaan, koska totta kai näkemyskantani on nyt täysin erilainen, kun olen asunut Kaliforniassa.

Laguna Beach, pieni rantakaupunki Pacific Coast Highwayn (kuvassa) varrella. Ihana, mutta todella kallis paikka. Ehkä vähän elitistinen? Näin ainakin kuulin, mutta en tiedä, pitääkö paikkaansa. Meidän hotelli muistutti enemmän motellia, mutta maksoi yli 400 dollaria yöltä, joten kallis alue ainakin on.

Laguna Beach oli turkoosin väristä Tyynen valtameren vettä, hienoja taloja ja turisteja.

Missasimme auringonlaskun, koska Selänteen rafla oli niin hidas, mutta ranta oli kaunis vielä auringonlaskun jälkeenkin.

Eroa Etelä- ja Pohjois-Kalifornian välillä on vaikea selittää tarkasti, enkä minä mikään asiantuntija olekaan, kun en ole koskaan asunut etelässä tai edes viipynyt siellä pitkään. Fiilis on vain ihan erilainen ja ihmiset näyttävätkin erilaisilta, jotenkin paljon rennommilta siellä kuin täällä. Ja ilma on lämpimämpi kuin täällä. Selkeästi.

Losissa ajateen myös niin jäätävän isoilla autoilla, että täällä Piilaaksossa ihmiset katsoisivat varmaan vain rumasti. No ei, onhan isoja autoja täälläkin, mutta rajansa kaikella. Enemmän täällä ajellaan sellaisilla autoilla kuin Suomessakin. Niin ja sähköautoilla. En tiedä, kuinka suosittuja sähköautot ovat Etelä-Kaliforniassa. 

Saavuimme Laguna Beachiin keskipäivällä autolla, ja ajattelin ennen ulos astumista, että ulkona on varmaan kylmä, koska a) olemme rannikolla, b) on pilvistä, c) mittari näyttää 20 astetta. Tuo yhdistelmä Pohjois-Kalifornian rannikolla tarkoittaa usein kohtalaisen viileää, vaikka kuinka olisi muka 20 astetta. Mutta kun astuin sitten autosta ulos, tajusin, miten lämmin olikaan. Ja merivesi - se oli lämmintä! Siis ei nyt suomalaisen kesämeren veroista, mutta lämmintä kuitenkin. Olisin voinut lillua niissä aalloissa ikuisuuden!

Vietimme lauantaipäivän rannalla, jonka nimi oli 1000 Steps Beach ja jonne päästäkseen piti laskeutua rappusia. Ei niitä ollut tuhatta, ehkä enemmän jotain kaksisataa (jos sitäkään). Luin netistä arvosteluja, ja niiden perusteella vaikutti siltä kuin portaissa kulkeminen olisi suurikin urheilusuoritus. Porukka oli oikeasti lähinnä sitä mieltä, että ranta on vain hyväkuntoisille. Voi amerikkalaiset. Onneksi olen jo tottunut siihen, että kun joku on amerikkalaisen arvostelun mielestä "vaativa liikuntasuoritus", suomalaisen mittakaavan mukaan se vastaa jotain helpompaa kuin mikään, mitä tehtiin ala-asteella liikuntatunnilla. Toisaalta meillä ei ollutkaan coolereita, johon mahtuisi koko loppuelämän eväät, eikä rantatuoleja tai telttoja. Me emme yhtään osaa mennä rannalle täällä.  

Rannalla on vaikea ottaa kuvaa siten, ettei kuvassa olisi kasaa tuntemattomia ihmisiä. En muuten haluaisi asua merenrantatalossa täällä Pohjois-Kaliforniassa (kylmä! aina sumuista!), mutta tuolta voisin mielellään ottaa tuollaisen rantatalon. 

Laguna Beach vei kyllä sydämeni, vaikka olimme siellä vain yhden puolikkaan päivän ja aamupäivän. Ihana paikka! Aikaisin aamullakin oli jo niin lämmin, ettei tarvinnut pitkähihaista. Jos lähtisin kotoa aamulla ennen yhdeksää ulos ilman pitkähihaista, palelisin kyllä todella paljon, enkä oikeastikaan nyt liioittele. Mutta kuulemma kotonakin oli erityisen kuuma viikonloppu, joten ehkä Laguna Beachiakin vaivasi vain erikoinen lämpöaalto?

Aamupala hotellin aamupalaravintolassa. Mukava tapa aloittaa päivä - harmi vain, että edessä oli 7 tunnin ajomatka kotiin.

Tässä kohtaa taisin miettiä, onko pakko mennä kotiin. Enkö voisi vain jäädä asumaan Laguna Beachiin? Ei se ole kuin 7 tuntia kotoa, hyvin toimisi etäsuhde miehen kanssa, haha.

Huono kuva, mutta pakko laittaa tänne, koska tämä muistuttaa minua niin paljon Havaijista. Lisää syitä pitää Laguna Beachia ihanana paikkana.

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, ja lyhyen viikonloppupyrähdyksen jälkeen oli aika palata kotiin. Kutsuin Piilaaksoa kotimatkalla maailman kylmimmäksi kolkaksi Laguna Beachin lämmön jälkeen, mutta ehkä vähän liioittelin. San Francisco olisi se kylmin kolkka, onneksi täällä laaksossa on sentään lämmintä. ;)

Kotimatka aluillaan (kuvassa L.A:n downtownin pilvenpiirtäjät), edessä vajaa 8 tuntia, kun lasketaan ruuhkat. Etelä-Kaliforniassa olisi kiva käydä useamminkin, mutta voi itku se ajomatka on niin pitkä. Interstate 5 on ehkä maailman tylsin tie ja koko matka on sitä pitkin. Ensin ollaan jumissa tuntitolkulla Losin ruuhkissa (voi apua ne ruuhkat! Piilaakson ruuhkat kyllä vähän kalpenevat siinä rinnalla...) ja sitten 6-7 tuntia kotiin tiellä, jonka varrella ei ole mitään paitsi kuivaa ruohoa, peltoja, yhdessä kohtaa vähän lehmiä ja huonoa ketjuruokaa, eikä sitäkään tarpeeksi usein.

Random kuva, mutta loistava kyltti kaupassa. Etsimme Losin alueella Safewayta ja kävi ilmi, ettei siellä ole sellaisia. Sen sijaan siellä on Ralphs-ketju, joka näytti täysin samanlaiselta kuin Safeway. Mikähän idea siinäkin on?