The Wizarding World of Harry Potter Hollywoodin Universal Studiosissa

Tervetuloa Hogsmeadeen eli Tylyahoon!

Olen melkein aloittanut bodyattackin AIM1-koulutuksesta kertovan postaukseni luonnoksen sanoilla "rakastan bodyattackia". (Lupaan teille LM-fanilukijoille, että tuo postaus on oikeasti vielä tulossa.) Äsken tarkistin, ettei tuo näköjään olekaan enää ensimmäinen lause, joten aloitetaanpa nyt sitten tämä postaus ilmoittamalla, että minä rakastan Harry Potteria ja lähes kaikkea siihen liittyvää. Luin ensimmäisen kirjan ollessani 13-vuotias (muistaakseni), ihastuin siihen ensimmäisistä sivuista alkaen ja olen sittemmin ahminut jokaisen kirjan monta kertaa suomeksi ja englanniksi etu- ja takaperin. Jossain vaiheessa elämä vei meitä hiukan erilleen, mutta aina olen palannut ihastukseni pariin. Jos joku kehtaa sanoa, että Harry Potterit ovat vain lapsille (niin kuin mieheni...), kannattaa valmistautua kuuntelemaan tunteja sitä, miten paahtoan sarjan teemoista ja perustelen, miten tarinat ovat kaikkea muuta kuin "vain lapsille".

Kun minulle aikoinaan selvisi, että Floridassa Orlandon Universal Studiosissa on Harry Potter -puisto, ilmoitin heti miehelleni haluavani sinne. Floridaan ei kuitenkaan ihan noin vain Kaliforniasta lähdetä, kyseessä on vähän sama kuin Suomesta lähtisi Etelä-Euroopan eteläisimpään kolkkaan, ehkä jopa vähän kauemmas. Sitten kuulin, että Hollywoodin Universal Studiosiin avataan sinnekin HP-puisto ja olin ratketa riemusta. Sinne! Heti just nyt.

Universal Studios, The Entertainment Capital of L.A. 

HP-alue avattiin Hollywoodin Universal Studiosiin tämän vuoden huhtikuussa eli ihan vähän aikaa sitten. Keväällä ajattelin, että ehkä synttäreideni aikaan voisi mennä. Pohdin lähtemistä kuitenkin todella pitkään. Olemme kerran aiemmin olleet Universal Studiosissa heinäkuussa ja siellä oli siihen aikaan aika paljon ryysistä, noin niin kuin lievästi ilmaistuna. Olin varma, että Harry Potter tuo alueelle vain entistä enemmän populaa. Kaiken lisäksi liput ovat kalliit. Me selvisimme muutama vuosi sitten Universal Studiosin heinäkuun väenpaljoudessa ja (yli) tunnin laitejonoissa vain, koska meillä oli Front of Line -liput. Oli siis selvää, ettemme lähtisi puistoon ilman sellaisia nytkään, sillä halusimme kuitenkin mennä myös muualle kuin vain HP-alueelle. Jos perusliput ovatkin kalliit, niin Front of Linet ne vasta hävyttömissä hinnoissa ovatkin: maksoimme nyt $250/lippu.

Tämä oli ainoa, mitä Tylypahkaan vievästä junasta oli jaksettu rakentaa. Junan sisällä oli ilmeisesti paikka, jossa otatuttaa itsestään (varmaan todella kallis) valokuva, mutta me jätimme väliin. 

The Wizarding World of Harry Potter -alue koostuu kahdesta laitteesta ja kahdeksasta kaupasta. Kyllä, luitte oikein. Kuulostaa typerältä ja rahastuksen maulta ja sitähän se onkin - koko Universal Studios ei ole mitään muuta kuin rahastusta ja mainostusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että menimme, sillä HP-puisto on todella hienosti tehty. Eikä se väenpaljous muuten ollut lamaannuttava, vaikka tokihan ihmisiä oli enemmän kuin vain paljon.

Tylypahka. Mieheni sanoin "huomaa kyllä, että elokuva-alan ihmiset ovat rakentaneet tämän mestan". 

Linna näytti massiiviselta ja aidolta, vaikka on oikeasti pieni ja suurimmaksi osaksi tietenkin pelkkä lavaste.

Aloitin jo ilmoittamalla rakastavani Harry Potteria, mutta perutaan nyt kuitenkin hiukan ja sanotaan, etten kyllä rakasta niitä elokuvia. Totta kai olen aina mennyt katsomaan kaikki lähes heti ilmestymisen jälkeen, olen katsonut ne useasti ja tykkään niistä kyllä, mutta todellisena kirjojen fanina olen sitä mieltä, että ne elokuvat ovat aika köykäisiä ja varmasti ehkä aiheuttavat ajatuksen siitä, että koko homma on lapsille.

Universal Studiosin HP-puisto perustuu totta kai vain ja ainoastaan niihin elokuviin. Luonnollisesti. Onneksi lavastus elokuvissa on mielestäni ollut aina kohtalaisen onnistunutta, joten olin kyllä aika huumassa. Ja hei, mikä tahansa harrypotter on parempi kuin ei mitään harrypotteria.

Joku on päättänyt, että Universal Studiosin Tylyahossa on aina talvi. Tosin suurimman osan ajasta, kun Harry Potter vierailee Tylyahossa, taitaa olla talvi, joten ehkä ihan hyvä päätös. Kermakaljaa myytiin alueella pienistä kiskoista. Sitä oli kahdenlaista versiota, me maistoimme frozen-version. Oli vähän liian äklön makeaa. 

Ne kaksi laitetta alueella ovat kyllä pieni pettymys aikuiselle. Toinen niistä on nimeltään The Flight of the Hippogriff ja se on muuten Hollywoodin Universal Studiosin ainoa ulkona oleva laite. Se on perheystävällinen vuoristorata ja kestää noin 20 sekuntia. Toisin sanoen siis lähinnä lapsille.

Hagridin tönö.

Buckbeak aka Hiinokka valvomassa vuoristorataansa. 

Toinen laite, Harry Potter and the Forbidden Journey, on 3D-laite, mutta sentään kunnon 3D siten, että istuin on kuin Särkänniemen Tornadossa konsanaan, mikä kertoo siitä, että hommassa oikeasti jopa vähän liikutaan (tai no, ainakin annetaan käsitys siitä, että liikuttaisiin). En ole koskaan syttynyt 3D-laitteisiin (enkä elokuviin), mutta onhan ne yleensä hienosti tehty. Tästä Harry Potter -laitteesta kyllä tykkäsin, varmaan aiheen takia. Siinä lennettiin luudalla Tylypahkan mailla, pelattiin huispausta, kamppailtiin lohikäärmeen kanssa, oltiin Whomping Willown (Tällipaju? Kamala, olen unohtanut osan niistä upeista Kapari-Jatan suomennoksista!) armoilla ja ankeuttajien kynsissä (siitä tuli vähän Lord of the Ringsin sormusaave-vibat, mutta annettakoon tekijöille anteeksi). Minulle tuli laitteessa vähän hassu ja paha olo niin kuin 3D-laitteissa minulle aina tulee, mikä on yksi syy siihen, miksen pidä niistä. Enkä ole ainoa. Kuulemma tämän Potter-laitteen jälkeen on varauduttu siihen, että joku saattaa jopa oksentaa - sitä varten on tehty ihan oma huoneensa (tai ainakin näin luin).

Puisto on täynnä kivoja yksityiskohtia, tämä Tylypahkan mailta. HP-alueen ulkopuolella Universal Studiosissa on esillä yksi niistä 14:stä Ford Anglia -autosta, joita Salaisuuksien kammio -leffassa oikeasti aikoinaan käytettiin. 

Harry Potter and the Forbidden Journey oli selvästi koko Universal Studiosin suosituin laite. Puisto avautuu virallisesti klo 9 aamulla, mutta lisämaksusta sinne pääsee jo aikaisemmin jonottamaan. Kello 9:10 jono tähän 3D-Potteriin oli jo melkein tunnin - siis 10 minuuttia puiston virallisen avaamisen jälkeen! Nopeasti jono kasvoi lähes kahteen tuntiin ja pysyi siinä koko päivän. Ehkä sanoisin, ettei laite missään nimessä ole tuollaisen jonotuksen arvoinen, mutta tuskin minulla on varaa sanoa mitään, kun en jonottanut lähes ollenkaan.

Tämä laite on rakennettuna Tylypahkan linnan sisään, joten osa jonotuksesta (joskin se hyvin loppuosa) on sisällä ja sinne on rakennettu kunnon lavasteet. Löytyy mm. yksi luokkahuone, Dumbledoren työhuone ja rohkelikkojen oleskeluhuone. Ehkä nämä hienot lavasteet tekevät loppujonotuksesta vähän kivempaa.

Nämä taulut liikkuivat ja puhuivat ihan niin kuin oikeassa Tylypahkassa. Front of Line -jonon puolella sai olla rauhassa, ei ollut ruuhkaa tässä kohtaa. 

Lihava Leidi valvoi totta kai rohkelikkojen oleskeluhuoneen edessä. 

Dumbledoren työhuone. Näyttelijän kuvastus oli todella aidon oloinen puhuva hahmo, ihan kuin joku ihminen olisi oikeasti seissyt tuolla.

Lajitteluhattukin puhui, totta kai.

3D-laitteen varoituskyltti, joka oli tehty aiheeseen kuuluvasti: Notice from the Department of Magical Transportation. Ylipäänsä minusta parasta olivat nämä kaikki pienet yksityiskohdat, jotka piti ymmärtää ne tajutakseen. Esimerkiksi vessastakin löytyi hauskoja yksityiskohtia. 

Sitten on ne kahdeksan kauppaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitkä tahansa kaupat, vaan Tylyahon kaupat. Jokainen kauppa edustaa jotenkuten Potter-maailmassa esiintyneitä kauppoja. Valitettavasti kauppojen sisältö on kyllä lähes sama, Honeydukesia eli Hunajaherttuaa lukuun ottamatta, eikä pääse yli eikä ympäri siitä faktasta, että kauppojahan ne ovat. Puisto koostuu siis lähinnä kaupoista. Toki täytyy muistaa, että HP-alue on Universal Studiosin sisällä eli samalla lipulla pääsee siis koko puistoon; Harry Potter-alueelle ei ole erillistä lippua.

Jostain syystä Tylyahoon on tuotu myös Ollivander. Ja tämä ei ollut vain kauppa, vaan myös esitys. Ensin pienissä ryhmissä päästiin sisälle (lavaste)kauppaan, jossa itse Ollivander valitsi ryhmän joukosta muutaman lapsen, joille auttoi etsimään taikasauvan. Tämä show oli lyhyt. Sen jälkeen siirryttiin kauppaan, joka oli oikeasti kauppa ja josta sai ostaa itselleen taikasauvan. Jonotus tähän oli lyhyimmillään, mitä me näimme, 40 minuuttia. Toisin sanoen siis esitykseen, jonka tarkoituksena oli saada ihmiset ostamaan taikasauvoja, sai jonottaa ja kauan. (Totta kai sinne oikean kaupan puolelle pääsi ilman jonotustakin, jos oli valmis missaamaan esityksen.) Tämä oli yksi Universal Studiosin harvoista paikoista, johon Front of Linella ei ollut omaa jonoa. Mieheni ei olisi jaksanut jonottaa (ymmärrettävästi), mutta minä halusin. 

Ollivander oli tällä kertaa nainen. Näyttelijänlahjat hänellä olivat ihan kohdallaan, vaikka täytyy kyllä sanoa, että oli täysin turhanpäiväinen kokemus. 

Pöllöpostitoimisto. Täältä saa lähettää kortteja, kirjeitä ja räyhääjiä, joihin saa virallisen Tylyahon postileiman.

Lavasteet on täälläkin.

Tylyahon fiilis ja kaupat on kivasti tehty, mutta tavaroiden hinnat ovat aika järkyttävät. Esimerkiksi velhoasu maksoi yli 100 dollaria. Olen aina halunnut kotiini kotitontun, mutta jätin ostamatta kotitonttunuken, koska sekin maksoi kolmekymppiä ja haisi kamalasti halvalle muoville. Lisäksi muistin, että olen oikeastaan aina inhonnut sitä elokuvantekijöiden näkemystä Dobbysta (muistaako joku Vladimir Putin -kohun?), joten parempi vain pitää se kotitonttu siellä oman mielikuvituksen sisällä. Olisin voinut ostaa myös yhden collegepaidan, mutta sekin maksoi 60 dollaria. Kovin sitä rahaa siis yritetään tehdä ja varmasti tehdäänkin. Sääliksi käy niitä vanhempia, jotka ovat tuolla lastensa kanssa. Ruoka Tylyahon ravintolassa eli the Three Broomsticksissa aka Kolmessa luudanvarressa oli sentään kohtalaisen hintaista.

Ylihinnoiteltuja paitoja.

Ja vielä enemmän ylihinnoiteltuja karkkeja Honeydukesissa. Osa karkeista oli niitä, joita kirjoissa ja elokuvissa esiintyy, mutta suurin osa oli tavallisia karkkeja käärittyinä mukamas aiheeseen liittyviin paketteihin ja naurettavan suuren hinnan alaisuudessa. Olisin ehkä sortunut suklaasammakoihin, ellei olisi ollut niin kuuma, että ne olisivat sulaneet kahden askeleen aikana. Ja ellei vieressäni olisi ollut miestäni ilmoittamassa, ettet varmasti maksa kymppiä karkista, jonka saat ruokakaupasta kahdella dollarilla. Ilonpilaaja. ;) 

Yksi kivoista yksityiskohdista: Gringottsin eli Irveta-pankin kyltti johti tänne, pankkiautomaatille. Pitäähän sitä rahaa saada lisää, jotta voi ostaa niitä kaikkia kalliita kamoja.

Laitteiden ja kauppojen lisäksi alueella on myös kaksi esitystä, Tylypahkan kuoro sammakkojensa kanssa ja Kolmivelhoturnajaisten alkushow. Lisäksi ympäri aluetta on kohtia, joissa voi tehdä taikoja käyttämällä interaktiivista taikasauvaa. Mistä sellaisen saa? No ostamalla sieltä Ollivandersilta tietenkin. Emme todellakaan ostaneet eli jäi nyt kokematta tämä taikojen tekeminen. Näin pari aikuista pariskuntaa ilman lapsia näitä tekemässä, joten onneksi emme olleet ihan ainoita lapsenmielisiä aikuisia paikalla.

Ihmettelin aina Liekehtivä pikari -leffassa sitä, miten Kolmivelhoturnajaisten alkushow liittyi mihinkään Potteriin liittyvään ja ihmettelen sitä edelleen. Ihan kiva esitys toki.

Me saavuimme HP-alueelle yhdeksältä aamulla ja lähdimme sieltä pois noin yhden aikaan. Myöhemmin päivällä kävimme vielä pyörähtämässä uudelleen. Aika kauan siis kaksi laitetta ja kahdeksan kauppaa viihdyttivät. Hengailimme muutoinkin Universal Studiosissa, vaikka olemme olleet siellä jo aiemmin. Kävimme kokemassa uudelleen muutamat laitteet, koska meillä nyt kuitenkin oli se Front of Line -passi. En ymmärrä, miten kukaan ehtisi käydä kaikissa laitteissa ja esityksissä ilman tuota passia, ei ainakaan kesällä. Jonot olivat kaikkiin vähintään tunnin ja joihinkin kauemminkin. Mitään minun mielestäni oikeita huvipuistolaitteita puistossa ei ole, ellei lasketa Muumio-vuoristorataa, joka on sisätilassa, ja Jurassic Park -jokiajelua, joka on mielestäni maailman tylsin. Kaikki muu on 3D-kamaa ja niitäkin laitteita on ehkä kolme. En kutsuisi paikkaa huvipuistoksi, enemmän se on teemapuisto, mutta kivaa siellä totta kai on. Siellä pääsee studiokierrokselle (jono oli melkein kaksi tuntia) ja siellä on esityksiä, kuten Special Effects Show ja Animal Actor Show. Kävimme uudelleen näissä ja ne olivat jopa hieman uudistuneet sitten viime kerran.

Näkymä Losin kukkuloille ja Universalin lavastealueelle, jonne studiokierros menee. 

Näin Hollywood-elokuvassa tehdään tulva. Ja väittävät, että Kaliforniassa on pulaa vedestä ja että vettä pitäisi säästää, hah. Tosin täällä pohjoisessahan sanotaan, että juuri Etelä-Kaliforniassa tuhlataan vettä. ;) 

Suosittelen Universal Studiosin Harry Potter -maailmaa kaikille todellisille Potter-faneille, oli lapsi tai aikuinen. Alue on pieni, mutta hienosti tehty ja kaikki ne yksityiskohdat ovat ihania. Nyt ei muuta kuin suunnittelemaan edelleen sitä reissua sinne Orlandon vastaavaan puistoon! Siellä on kuulemma Diagon Alley, Viistokuja. Pakkohan se nyt on nähdä!

Zonko's Joke Shop eli Sekon pilapuoti (piti oikeasti googlettaa, miten tämä on suomennettu - selvästi syy lukea Potterit taas vaihteeksi suomeksi).

Jollakin on mennyt jauhot ja vellit sekaisin, kun Sekon puodissa myydään Weasleyn kaksosten keksintöjä. Jos ei tiedä, mihin Decoy Detonatoreita käytetään, ja mikä vitsi ja mistä vakavasta aiheesta U-No-Poo on, ei taida olla tarpeeksi Potter-fani.

Tämän fanin täytyy myöntää, että kun näin nämä, tiesin heti, mitä ne on, mutta jos joku jossain muussa paikassa ja yhteydessä työntäisi eteeni tällaisen pörröisen pallon, olisin ihan, että "mikä tämä muka on". 

Mitä mieltä mieheni, Pottereista lähes mitään tietämätön tyyppi, oli HP-puistosta? Hän oli positiivisesti yllättynyt, sillä mainos "kaksi laitetta, kahdeksan kauppaa" ei ollut vakuuttanut häntä etukäteen. Hänkin oli sitä mieltä, että paikka on hienosti tehty. Harmillisesti hän oli kuitenkin koko viikon odottanut tapaavansa Voldemortin (ainoa hahmon nimi, jonka hän tietää Harry Potterin lisäksi) ja oli todella pettynyt, kun tällaista hahmoa ei sitten ollutkaan. Kysyin, tietääkö mieheni edes kuka Voldemort on ja mitä tämä tekee, mihin hän vastasi, että "Joo, se on se... se... se tumma tyyppi. Eiku ei... onko se sittenkin se yks toinen?" Mutta hei, kyseessä nyt on kuitenkin perhealue, niin ehkä ihan hyvä, ettei Voldemortia näkynyt.

Jotkut Tylyahon kaupoista olivat saaneet vain kulissin, kuten Madam Puddifoot's. 

Hirviökirja hirviöistä. Oli häkissä ihan syystä, se nimittäin vähän riehui.

Harry Potter -teema jatkui tällä viikolla, kun luin Harry Potter and the Cursed Child -näytelmästä tehdyn käsikirjoituksen. Yhtä asiaa olen aina inhonnut HP-kirjoissa ja se on ehdottomasti se epilogi. Olen lukenut viimeisen kirjan varmaan 10 kertaa, mutta epilogin vain muutaman kerran - minun maailmassani sitä ei ole olemassa, on se niin kamala. Totta kai Cursed Child piti silti lukea. Pidin mielessäni koko ajan sen, että kyseessä on näytelmä, ei novelli eikä etenkään J.K Rowlingin kirjoittama kirja (miksi tätä kutsutaan 8. Potteriksi, eihän se ole mitään sinne päinkään?), mutta ei auttanut. Tiivistäisin oloni lukukokemuksen jälkeen tähän lauseeseen: Wtf did I just read?! Kerroin juonen miehelleni (joka ei siis tajua Pottereista mitään, se tuli varmaan jo selväksi) ja hänkin kysyi ihmetellen, että "ihan oikeastiko?". Kertoo ehkä siis jotain juonen tasosta. Näytelmänä ja teatteriesityksenä on kuulemma hienosti tehty, joten ehkä Cursed Child on edukseen vain ja ainoastaan sellaisenaan. Toki silti edelleen mikä tahansa potter on parempi kuin ei mitään potteria, ja jos Rowling osallistuisi vaikkapa velhomaailman osoiteluettelon kirjoittamiseen, minä lukisin senkin mielelläni.

"Have you seen this wizard?" Hei, I wish... ;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Pitää varmaan kaivaa taas tuolta kaapista esiin ne Potterit, jotka roudasin Suomesta tänne. Onhan siitä jo kunnolla yli vuosi aikaa, kun ne viimeksi luin.