Kamaa avolavoilla

Aika nopeasti sen jälkeen, kun muutimme Piilaaksoon, sain täällä jo pidempään asuneilta neuvon: Älä koskaan aja motarilla sellaisten avolava-autojen perässä, joilla on jotain kamaa siellä lavalla. Tai sellaisen auton perässä, jonka katolla on tavaroita. Tai minkään tyyliin rakennus- tai siivousfirman auton perässä, jos niitä rakennus- ja siivousvälineitä on kuljetuksessa.

Syyhän on totta kai se, että tavarat saattavat hetkenä minä hyvänsä pudota auton kyydistä, etenkin siellä motarilla, jossa vauhti on nopea. Moiset neuvot soveltuvat tietenkin varmasti mihin tahansa maahan, mutta fakta on se, että täällä näkyy niin omituisia virityksiä, että tätä suomalaista vähän hirvittäisi, ellen olisi jo totaalisen tottunut paikalliseen meininkiin. Tikkaita ja siivousvälineitä, jotka sojottavat ulos avonaisesta takaluukusta tai pakettiauton takaovista ja jotka on sidottu kiinni vain yhden huteran narun avulla jos silläkään... Avolavoja, joiden lavalla on kaikkea huonekaluista ja irtonaisista patjoista romuihin ja roskiin eikä mitään ole kiinnitetty, auton vauhti lähemmäs 80mph (120 km/h)...

Meidän autohallissa otettu kuva. Kyseinen auto on jonkun roska-/siivousfirman, joka käy keräämässä meidän roskahuoneesta kaiken sinne hylätyn romun ja kuljettaa sen näköjään juuri tällä tavalla: kamat heitetään lavalle ja lähdetään matkaan. 

Laki tietenkin määrittelee, miten tavarat ja lastit pitää kiinnittää. Lailla ei kuitenkaan ole aina paljon merkitystä todellisuuden kannalta. Aivan samalla tavalla laki määrittelee nopeusrajoituksenkin (yleensä motareilla 65mph), mutta käytännössä nopeusrajoituksen määrittelee se, miten nopeasti autot ajavat minäkin hetkenä (yleensä lähemmäs 80mph)... Poliisi sakottaa, jos sattuu paikalle ja jos tekee mieli sakottaa.

Koska Kalifornia jakaa rajan toisen maan kanssa, sekin aiheuttaa oman haasteensa. Piilaakso on kaukana tästä kahden maan rajasta, mutta moottoritie 101 kulkee läpi Kalifornian ja myös täällä Piilaaksossa esimerkiksi juuri tällä motarilla näkyy autoja tai rekkoja, jotka ovat todennäköisesti tulleet sieltä rajan takaa. "Älä koskaan aja niiden lähellä, niiden käsitys turvallisesta lastin kiinnityksestä on ihan erilainen kuin täällä on", olen kuullut useammankin ihmisen toteavan. Rasismia, realismia vai molempia? Voin sanoa, että ainakin tuota keskimmäistä.

Vähän epäselvä kuva, auton ikkunan läpi otettu, mutta tuolla oli kasa kaikenmaailman romua, jota ei oltu kiinnitetty. Enkä kyllä sanoisi, että noiden tikkaidenkaan kiinnitystapa olisi näyttänyt kaikkein turvallisimmalta.

Kaikenlaista on siis tullut nähtyä. Ja aina, kun näen, vaihdan kaistaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kauas kyseisistä ajoneuvoista. Pahin oma kokemukseni on ollut se, kun olen liittynyt motarille yhden sellaisen betoniauton perässä. Tämä kuski oli ilmeisesti unohtanut sulkea jonkin olennaisen jutun, sillä kun auto kiihdytti motarilla, sieltä alkoi lennellä jotain pieniä kiviä (?) suoraan minun autooni. Kaverini oli kyydissäni ja yritti saada auton rekkarin ylös siinä onnistumatta, minä lähinnä panikoin kaistan vaihtamista kaiken sen liikenteen keskellä ennen kuin pienet kivet ehtisivät muuttoa isoiksi betonimöykyiksi tai vastaaviksi. Vain etulasiin tuli pieni kolhu. Onneksi. Ikävin, mitä olen nähnyt, ovat avolava-autot, joiden lavalla on koira tai koiria ilman mitään kiinnitystä. Olen tainnut nähdä tällaisen pari kertaa. Laki totta kai kieltää hyvin tiukasti eläimien kuljetuksen avolavalla ilman asianmukaisia kiinnityksiä. Tällainen näky onkin kohtalaisen harvinainen täällä päin, jokin raja ihmisillä sentään tuntuu olevan.

Kummallisin näkemäni on kuitenkin tämä: Eräänä aikaisena lauantaiaamuna, kun ajoin ohjaamaan tuntiani, näin motarilla tavallisen henkilöauton, jonka katolla oli iso kasa jättikokoisia pehmoleluja. Sellaisia, joita huvipuistoista voi voittaa. Ne oli sidottu muutaman köyden kanssa katolle erittäin huteran näköisesti. Auto oli pysähtynyt motarin reunaan ja kuski oli kiristelemässä köysiä. Olin hieman hämmentynyt ja olisin halunnut tietää tarinan tämän tilanteen takana. Hämmentyneemmäksi kuitenkin muutuin, kun joidenkin viikkojen kuluttua, jälleen samaan aikaan lauantaiaamuna ja samalla motarilla, näin uudelleen tällaisen auton, jonka katolla oli kasa jättipehmoleluja. Otusten jalat ja kädet vain lepattivat auton vauhdissa. Varmaan se oli sama auto. Kyseinen motari johtaa lopulta Santa Cruziin, jossa on huvipuisto, joten ehkä tämä auto oli menossa sinne. En tiedä, mutta haluaisin kyllä tietää. Nykyään joka lauantainaamu odotan, että tämä auto ilmestyy jostain piristämään aamuani, sillä se on kyllä kohtalaisen huvittava näky. Jos jotain lentää minun autoani päin edessä olevasta ajoneuvosta, jättikokoinen pehmolelunalle on ehdottomasti parhaimmasta päästä.