Matka kohti Green Cardia, osa 1: haussa Labor Certification

Ajattelin nyt vihdoin ja viimein alkaa kertoa prosessista nimeltä Green Card. Mieheni ja minä asumme USA:ssa tällä hetkellä mieheni L1-työluvan ja L-viisumien kanssa. Mieheni työlupa myönnettiin alun perin kolmeksi vuodeksi, nyt kesällä hänelle myönnettiin kahden vuoden jatko. Maksimiaika on tuo 3+2 vuotta. Meillä on siis oikeus asua ja työskennellä USA:ssa marraskuuhun 2018 saakka. Sen jälkeen koittaa pakkopaluu Suomeen, ellemme saa itsellemme Green Cardeja.

Green Card (GC) on pysyvä lupa oleskella ja asua sekä työskennellä tai vaikkapa opiskella Yhdysvalloissa. Näin lyhyesti sanottuna. Siihen sisältyy jonkinlaisia ehtoja sen suhteen, kuinka kauan maasta saa olla pois, eikä sitä myönnetä automaattisesti heti koko loppuelämäksi, mutta kuitenkin se on se askel siihen, jos tähän maahan haluaa jäädä asumaan. Viisumeilla täällä ei asuta monia vuosia. Green Card on eri asia kuin kansalaisuus, niitä ei pidä sekoittaa keskenään, vaikka välillä joillakin meneekin nämä kaksi asiaa sekaisin. Green Cardin voi menettää ja green cardilainen ei esimerkiksi saa äänestää.

GC:n voi saada muutamalla erilaisella tavalla. Sen voi saada menemällä naimisiin USA:n kansalaisen kanssa. Sen voi saada turvapaikanhakijana tai pakolaisena. Sen voi saada osallistumalla Green Card Lotteryyn eli arvontaan, joka arvonta-nimestään huolimatta ei ole ihan silkka puhdas arvonta. Ja sitten sen voi saada työpaikan avulla.

Prosessit näihin ovat erilaisia, ja minun kertomukseni koskevat luonnollisesti vain sitä, kun GC:a haetaan työn kautta. Korostan kuitenkin, etten oikeasti tiedä tästä asiasta syvällisesti yhtään mitään ja ettei kenenkään koskaan tule sokeasti luottaa siihen, mitä minä täällä horisen. Tiedän monien haikailevan Green Cardin perään ja ehkä joku eksyy tänne tätä lukemaan. Jos siis haluat GC:n, minulla on vain yksi neuvo: perehdy asiaan hyvin syvällisesti, ehkä kannattaa hankkia lakimies, äläkä luota siihen, mitä satunnaiset ihmiset netissä kirjoittelevat.

Green Cardin haku on pitkä ja hintava prosessi. Meidän tapauksessa homma kustantaa noin 10 000 dollaria, kun lasketaan yhteen GC-hakemuksen sekä lakifirman kustannukset. Me emme tietenkään maksa tätä itse. Harva työpaikan kautta GC:a hakeva varmaan itse mitään maksaa.

Meidän GC-prosessi alkoi loppuvuodesta 2015, joskus siinä marraskuussa. Me emme ole tehneet prosessin eteen juuri mitään, vaan rumbaa hoitavat lakimiehet. Minä en oikeastaan edes tiedä, mitä on tehty. Mieheni tietää jotain, muttei hänkään syvällisesti. Päätin kuitenkin yrittää selittää kuviota täällä, koska aihe ehkä kiinnostaa jotakuta ja koska prosessi on äärimmäisen tärkeä meidän elämälle täällä ja sen takia tärkeä myös blogini elinkaaressa.

Tässä kohtaa prosessia ei puhuta vielä Green Cardista, vaan labor certificationista. Yksinkertaisesti sanottuna labor certification tarkoittaa sitä, että mieheni työpaikka täytyy laittaa avoimeen hakuun USA:n työmarkkinoille, jotta voidaan todistaa, ettei tähän työhön voida palkata henkilöä, joka on jo a qualified U.S worker eli joku sellainen, joka jo valmiiksi saa asua ja työskennellä täällä. Sama idea oli mieheni L1-työluvassa, sillä senkin saadakseen piti todistaa, että hakijalla on sellaista osaamista, jota USA:sta ei valmiiksi löydy; joskin tuota työlupaa varten ei ollut mitään työpaikkoja auki. Mutta kuten olen jo aiemmin todennut, Yhdysvaltoihin ei noin vain muuteta, ei vähäksi aikaa eikä pysyvästi - maan maahanmuuttopolitiikka on tarkkaa.

Lakitoimisto on mieheni työpaikan toimitusjohtajan avulla laittanut mieheni työpaikan avoimeen hakuun. Paikkaa mainostettiin alkuvuodesta mm. paikallislehdessä ja radiossa ja se löytyi netissä olevien työpaikkahakujen kautta. Kuulostaa ehkä vähän huvittavalta, mutta nämä ovat ilmeisesti ihan yleisiä mainostapoja, joita käytetään labor certification -prosessissa. Ilmeisesti työpaikkailmoitukset kirjoitetaan vähän sillä tavalla, että niistä näkee, mitä varten ne on tehty, eikä niitä kukaan hae. Kuitenkin periaatteessa paikan pitää olla haussa siten, että kuka tahansa voi sitä hakea. Vaatimukset ovat totta kai tarkkoja, esimerkiksi mieheni työpaikkaa varten vaatimuksena on tietotaitoa siitä ohjelmasta, jonka he ovat firmassa kehittäneet (siellä Suomen Turussa). Mutta esimerkiksi vaikkapa suomen kielen taitoa ei saa vaatia (eikä sitä kyllä mieheni työpaikassa vaaditakaan).

Olen kuullut, että työpaikkaa pitäisi pitää auki jopa puoli vuotta. Käsittääkseni mieheni työpaikka ei ollut auki noin kauaa, enemmänkin vain parisen kuukautta, jos sitäkään. Olen siis kuullut vähän väärää tietoa. Tai ainakin totisesti toivon, että lakifirma tietää, mitä tekee.

Maaliskuussa lakifirma totesi, että tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden palkkaamiseksi on tehty. Kukaan ei ollut hakenut mieheni paikkaa, mikä tuskin on mikään ihme. Lakifirma teki hakemuksen nimeltä Application for Permanent Employment Certification virastoon nimeltä Department of Labor (DOL). Hakemuksessa eriteltiin, miten työpaikkaan on yritetty rekrytoida ihmisiä. Tätä hakemusta kutsutaan termillä PERM, enkä oikein tiedä, miksi tai mikä tuo PERM on. Lyhennys on sanoista Program Electronic Review Management, mikä tarkoittaa kait vain sitä, että näiden hakemusten käsittelyssä on siirrytty elektronisempaan suuntaan kuin aiemmin on ollut. Toisaalta termi PERM liittyy myös siihen, että tämä permanent labor certification on työnantajan sponsoroima. Tuo lyhenne ei mielestäni ole mitenkään erityisen järkeenkäypä, ja tunnenkin olevani näissä lyhenteiden ja byrokratian kiemuroiden viidakoissa aika sekaisin.

Hakemus lähetettiin joskus maaliskuun puolessa välissä. Lakifirma sanoi, että käsittelyaika on noin 6 kuukautta. DOL:lla on sivusto, jonka kautta näkee oman hakemusnumeronsa avulla sen, onko hakemus hyväksytty vai ei. Sitten on olemassa PERM Checker -sivusto, jonka kautta näkee tilastoa siitä, minkä päivän hakemukset ovat käsittelyssä DOL:ssa.

Mieheni työkaverin hakemus lähetettiin aikalailla samoihin aikoihin kuin mieheni, se saapui DOL:iin ehkä noin 50 hakemusta ennen mieheni hakemusta. Hänen hakemuksensa meni lävitse kesäkuussa eli DOL toimi paljon nopeammin kuin lakifirma epäili, noin kolmessa kuukaudessa.

Heinäkuussa mieheni tutkaili yllä mainitsemieni sivustojen avulla oman hakemuksensa tilannetta ja huomasi, että kaikki hakemukset sekä ennen että jälkeen hänen hakemuksensa oli käsitelty. Tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että meidän hakemus on mennyt audittiin eli jonkinlaiseen tarkastukseen. En nyt osaa tarkemmin sanoa, mikä tuo audit on, mutta ilmeisesti se on tarkistus, jossa DOL katsoo vähän tarkemmin, onko hakemuksessa kaikki kunnossa. En tiedä, miten ylimalkaisesti hakemukset tavallisesti käydään lävitse, hah...

Labor certification (tai PERM-?) -hakemuksista noin 30-40 prosenttia menee audittiin, jos lakifirman sanomisia on uskominen. Kukaan ei varmasti oikeasti tiedä, miten DOL toimii, mutta lakimiehen mukaan mieheni hakemus valittiin satunnaisesti eikä siitä pidä päätellä mitään. Uskokoon ken tahtoo amerikkalaisten virastojen satunnaisotantaa. Minä ainakin naureskelen sitä, että kun mieheni on ollut sekä ajokorttinsa että nyt labor certificationinsa takia jossain "satunnaisotannoissa", kyseessä on varmaan ihan muuta kuin satunnainen otanta.

Lakifirma ilmoitti meille heinäkuun lopussa, että hakemus on auditissa. Sitten firma valmisteli vastaukset audittiin (emme edes tiedä, mitä DOL pyysi) ja mieheni työnantaja allekirjoitti ainakin osan vastauksista. Mieheni on nähnyt nämä työnantajan allekirjoittamat vastaukset, mutta muuta me emme tästä audit-prosessista tiedä. Lakifirma lähetti vastaukset DOL:iin edellisviikolla eli elokuun alussa.

Nyt sitten odotellaan. Audit pidentää jo valmiiksi pitkää prosessia entisestään: odotusaika on nyt noin 6-7 kuukautta. Jos DOL hyväksyy mieheni labor certificationin, voidaan aloittaa varsinaisen Green Cardin hakeminen, mikä onkin sitten taas ihan oma pitkä prosessinsa. Mutta ei mennä asioiden edelle.