Terkut itärannikolta ja Salemista!

Itärannikolla ollaan! USA:n länsirannikolta itärannikolle matkustaminen on harvinaisen ärsyttävää. Olen monesti seurannut, kun mieheni käy työmatkoilla: hän lähtee kotoa hävyttömän aikaisin aamulla, jopa aamuyöllä, ja sitten kun hän todella monen tunnin jälkeen ilmoittaa päässeensä perille, hän kertookin heti menevänsä nukkumaan, koska kello on itärannikolla jo niin paljon.

Me lähdimme 6:25am lennolla, lensimme kolmisen tuntia Minneapolisiin ja yhtäkkiä kelloakin piti siirtää kaksi tuntia eteenpäin. Muutaman tunnin välilasku, sitten taas pari tuntia lentäen Bostoniin ja jälleen kelloa tunti eteenpäin. Iltahan siellä Bostonissa jo siinä vaiheessa sitten oli ja koko päivä oli mennyt matkustaessa rannikolta rannikolle.

Pitkät välimatkat ja aikaerot tekevät tämän maan sisäisen matkustamisen vähän samanlaiseksi kuin jos matkustaisi läpi Euroopan (paitsi että aikaero on suurempi kuin monesti Euroopassa). Itä- ja länsirannikon väliä menee myös ns. red eye -lentoja eli yölentoja, mutta me päätimme, että mieluummin käytämme kokonaisen päivän matkustamiseen kuin että viettäisimme yhden yön lentäen ja olisimme perillä aikaisin aamulla ilman nukkumista (minä en ainakaan osaa nukkua lentokoneissa).

Siellä se Boston on.

Ensimmäinen pysähdyksemme East Coast -lomallamme on siis Boston, mutta heti ekana päivänä lähdimme Salemiin, joka on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Bostonista. Salem on kaupunki, jossa oli vuonna 1692 noitavainot ja jossa 20 ihmistä teloitettiin. Halusin ehdottomasti käymään siellä.

Ajoimme Salemiin osittain 1-tietä pitkin, joka näyttää olevan samanlainen rannikkotie kuin Kaliforniassakin menevä 1-tie on. Oli kiva nähdä Atlantti pitkästä aikaa.  

Epämääräisiä noitahahmoja pitkin Salemin katuja.

Salemin voisi tiivistää virkkeeseen: Kaupungissa tapahtui yli 300 vuotta sitten parin kuukauden aikana vähän ikäviä tapahtumia, kaupunki ei pääse siitä yli, vaan sen sijaan kaupallistaa tapahtumat vuosisatoja myöhemmin turistien iloksi. Täytyy sanoa, että kaipa ihan toimiva ratkaisu - pieni Salem vetää vuosittain sentään miljoona turistia. Keskusta-alue on hyvin pieni ja se on täynnä turistikrääsäkauppoja (joissa myytiin kamaa Salem-aiheista Harry Potteriin ja Game of Thronesiin - noitateema tulkittiin siis aika laajasti), museoita (tai ehkä voisi sanoa pikemminkin "museoita") ja erilaisia turistikierroksia. Pääasiallisesti Salemissa on siis vain maksullisia nähtävyyksiä; ilmaiset jutut on nähty hetkessä.

Salem Maritime National Historic Site keskittyy noitien sijaan Salemin rooliin vanhana satamakaupunkina. Kävelin tuolla sen bootsini kanssa. Yleensä minä olen se, joka aina hiihtää menemään kauheaa vauhtia kaikkien muiden ohi, mutta tällä kertaa olin se, jonka ohittivat jopa vanhukset. 

Salem mainostaa itseään sloganilla the Witch City of the U.S. Kaupunki tuntuu muutenkin elävän noitateemalla: mm. kaupungin sanomalehden logossa on noitakuvio, samoin poliisiautoissa.

Logo poliisiautoissa. Kuva netistä, koska valitettavasti me emme nähneet yhtäkään poliisiautoa. 

Me kävimme yhdessä museossa, the Witch Museum, joka kertoi noitavainojen tarinan todella kälyisen lavaste-esityksen avulla ja joka vaikutti väkisin tehdyltä. Epäilen monien Salemin museoiden olevan samaa sarjaa. Vai minkälaisen uskotte olevan "museon", johon on rakennettu tyrmät, joissa syylliset (tai siis syyttömät) ovat aikoinaan olleet?

The Witch House, yksi monista maksullisista nähtävyyksistä (emme käyneet sisällä). Tämä talo on ainoa vielä jäljellä oleva rakennelma vuoden 1692 vainoista, joskin taitaa olla aika korjattu. Talo kuului tuomari Jonathan Corwinille, joka toimi tuomarina noitavainoissa. Ei siis todellakaan noidan talo, päinvastoin. Turistikierroksen oppaan mukaan talo on nimetty näin markkinointisyistä. Häntäkin nimi lähinnä huvitti. 

Museossa käymisen lisäksi osallistuimme yhdelle kävelykierrokselle, jota veti jonkinlainen paikallinen kylähullu, joka tuntui tuntevan joka toisen vastaantulevan paikallisen kylähullun. He mm. osoittelevat toisiaan sormillaan huutaen "Witch!", turistien iloksi varmaan. Osa heistä näytti noin yhtä astetta paremmalta kuin koditon. Oli kyllä hyvä kierros. Suosittelen kierroksia, sillä Salem on muutoin aika nopeasti nähty, ellei halua koluta kaikkia museoita. Poistin muuten bootsini tuota kierrosta varten ja siirryin lenkkareihin. Sujui ihan hyvin.

Salemin turistikeskustassa on suihkulähde, joka esittää hirsipuita.

The Witch Trials Memorial, vuonna 1992 pystytetty muistomerkki 20:lle noitavainoissa teloitetulle ihmiselle (14 naista, 6 miestä). Muistomerkki koostuu 20 kivipenkistä, joihin jokaiseen on kaiverrettu kuolleen nimi ja kuolintapa (kaikki paitsi yksi hirtetty, se yksi kuoli kidutuksessa). Lisäksi maahan on kaiverrettu syyttömien oikeudessa sanomia lauseita. Oppaan mukaan lauseet päätettiin kaivertaa maahan, sillä suurin osa ihmisistä kävelee ohi maahan katsomatta: tämä symboloi ihmisten välinpitämättömyyttä ja sitä, miten v. 1692 suurin osa kansasta ei tehnyt eikä sanonut mitään noitavainojen hulluutta estääkseen. 

Vähän huvittavaa oli, että sekä museossa että kierroksella korostettiin, ettei Salemin noitavainoissa missään nimessä poltettu ketään elävältä, vaan polttamiset olivat vain eurooppalaisten juttu. "Here in America we're humane, we only hang people", opas totesi ironisesti.

Kierroksella hengailtiin syntisen kauan Salemin hautausmaalla, joka oppaan mukaan olisi muka yksi vanhimmista julkisista hautausmaista, mutten löytänyt tälle mitään luotettavaa lähdettä, joten tuskinpa on. Kuvassa edessä oleva hautakivi kuuluu tuomari John Hathornelle, joka hänkin toimi tuomarina noitavainoissa. Kuten näkyy, kivi ei ole alkuperäinen ja opas kertoikin, että kivi on kohdannut hyvin paljon ilkivaltaa vuosien aikana: sitä on potkittu, kaadettu, sen päälle on pissattu ja niin edelleen. Mielestäni hiukan omituista on se, miksi tätä kiveä pidetään tässä keskellä hautausmaan kulkuväylää, jos se kerran kohtaa ilkivaltaa. Oppaan kertomaa legendaa, turistien huijaamista vai mitä? 

Halloween on Salemissa muuten kova juttu. Kierroksemme oppaan mukaan viime vuonna tähän pieneen kaupunkiin tuli 120 000 ihmistä juhlimaan ja poliiseja tuli ympäri osavaltiota valvomaan.

Salemin keskustassa on näyttelijätär Elizabeth Montgomeryn patsas hänen roolistaan Bewitched-tv-sarjassa. Turistioppaan mukaan yksi sarjan jaksoista on joskus kuvattu Salemissa, mikä edesauttoi kaupungin turismikuvaa ja sitä, että noitajuttuja alettiin hyödyntää. 

Minusta Salem oli söpö ja mielenkiintoinen paikka, mutta todella kaupallistettu ja hyvin nopeasti nähty.