Boston, MA

Boston ja Massachusetts on jäänyt jo taakse, mutta minulla on ollut iltaisin hotellilla aikaa vähän kirjoitella, joten tässäpä kertomusta Bostonista, joka oli meidän ensimmäinen pysäkki itärannikkoreissullamme. Vietimme itse Bostonissa kaksi kokonaista päivää, mutta teimme sieltä päiväretket Salemiin ja Cambridgeen (joka sijaitsee Bostonin vieressä toisella puolella Charles-jokea ja sinne pääsee suoraan metrolla, joten kauheasti siinä ei kyllä retkeilty). Yhteensä öitä Bostonissa vietimme siis viisi.

Bostonin hienoa silhuettia päivällä. 

Hotellit Bostonissa olivat hämmentävän kalliita. Me tosin varasimme hotellimme vasta vajaa 2 viikkoa ennen lomaa, joten se saattoi ehkä vaikuttaa hintoihin jonkin verran. Hotelleja oli hyvin tarjolla, mutta emme löytäneet ns. ydinalueilta yhtäkään alle $200/yö (vähän kauempana olisi ehkä ollut). Bostonin hotelli oli ehdottomasti koko reissumme kalleimmasta päästä: viiden yön putkelle hintaa tuli melkein 1300 dollaria ja siihen vielä auton pysäköinti päälle, eikä se ollut halpaa Bostonin keskusta-alueella. Ja minä kun ajattelin, että se Kalifornian Laguna Beach oli kallis! Onneksi muut reissumme hotellit ovat hiukan halvempia, joskin kaupungeista vain Baltimoresta löytyi hotelli, jonka yöhinta oli lähempänä satasta kuin kahta sataa; Philadelphia ja Washington D.C ovat nekin kalliita, mutta eivät Bostonin veroisia. Tsekkasimme myös AirBnb:n, mutta olisimme halunneet ehdottomasti asunnon, jossa omistajat eivät ole läsnä, joten ei niitä löytynyt halvemmalla.

Sama paikka illalla. 

Bostonia sanotaan USA:n ensimmäiseksi ja vanhimmaksi kaupungiksi. Tästä voi kait olla montaa mieltä. Bostonia kuvataan myös termillä the City of Firsts, sillä sieltä löytyy useita paikkoja, joita sanotaan USA:n ensimmäisiksi, esimerkiksi ensimmäinen metroverkosto ja ensimmäinen julkinen koulu. Kuitenkin myös esimerkiksi Philadelphia mainostaa itseään tuolla termillä, joten mikään erikoisuus Boston ei ole. Oli miten oli, Bostonista välittyy monesta paikasta vähän vanhanajan fiilis - on vanhoja rakennuksia ja mukulakivikatuja. USA:n kaupunkejahan "syytetään" monesti siitä, ettei niissä ole mitään vanhaa (luonnollisista syistä), mutta Bostonissa ainakin vähän on.

Boston Public Library, kuulemma ensimmäinen Yhdysvaltojen municipal (kunnallinen?) kirjasto.

Me kävelimme ensimmäisenä päivänä Freedom Trail -nimisen kävelyreitin, jonka varrelta löytyy monia Yhdysvaltojen vapaussotaan liittyviä rakennuksia ja paikkoja. Reitti on 2.7 mailia pitkä eli noin reilut 4 km.

Freedom Trail alkaa Boston Commons -puistosta, josta näkyy hienosti Bostonin korkeisiin rakennuksiin.

Massachusetts State House puiston vieressä.

Suosittelen Freedom Trailia, sillä vaikka vapaussota ei kiinnostaisi ja vaikka siitä ei paljon mitään tietäisi (tämä pätee meihin), reitti on hyvä keino nähdä Bostonin vanhimpia rakennuksia ja olennaisia nähtävyyksiä sekä myös oiva tapa tutustua kaupunkiin. Reitti on vielä kaiken lisäksi merkitty hyvin katuihin, joten tyhmempikään ei voi eksyä, eikä karttaa välttämättä edes tarvitse. Alla kuvia siitä, mitä reitin varrella mm. on:

Talo, jossa protesti nimeltä Bostonin teekutsut syntyi. Yhdysvaltojen syntymiseen johtavan vallankumouksen syntysijoilla siis oltiin, mutta täytyy sanoa, että vaikka historia oli minulla muinoin 9 koulussa, en muistanut yhtään mitään mistään Bostonin teekutsuista.  

Vanha kirjakaupparakennus, jossa nykyään asustelee pikaruokaketju Chipotle. Etsin tätä kirjakauppaa aika kauan ennen kuin tajusin, ettei sitä ole enää olemassa, koska roskaruoka on valloittanut koko maailman. Vain pieni kyltti talon seinässä kertoi, mikä tämä on ollut.

Bostonin vanhin säilynyt rakennus, vanha State House vuodelta 1713. Tuolta parvekkeelta on bostonilaisille ensimmäisen kerran luettu itsenäisyysjulistus, Declaration of Independence, v. 1776. Talon reunustalla istuva koditon ilmoitti kyltissään äänestävänsä Trumpia, jos hänelle ei anna dollaria. Emme antaneet. 

Vanha State House kauempaa. Uuden ja vanhan välillä on vähän kontrastia, mikä mielestäni teki Bostonista todella mielenkiintoisen kaupungin.

Freedom Trail kulkee Charles-joen yli Bostonin Charlestown-nimiseen kaupunginosaan ja päättyy Bunker Hill -monumentille, joka on kuvassa näkyvä torni.

Hauska vitsi sillalla, jota kävelimme yli joen. Silta on materiaalia, josta näkyi alas jokeen.

Bunker Hill -monumentti aukiolla, jossa on käyty vapaussodan taisteluita. Torniin pääsee kiipeämään, jos jaksaa mennä 294 rappusta ylös ja alas. Me jaksoimme. 

Näkymät Bostoniin tornista.

Tuntui, että kävelimme ekan päivän aikana jo lähes puolet Bostonin "ydinalueesta", jos nyt tällaista termiä voi käyttää. Boston on hyvin hallittavissa kävellen, mutta siellä on myös metro, joka on USA:n vanhin. Se ei ehkä sujuvuudessaan ja tehokkuudessaan ihan vedä vertoja niiden harvojen amerikkalaisten kaupunkien metroihin, joihin olen aiemmin tutustunut, ja tuntui useasti pitävän aivan kamalaa mekkalaa, mutta ajaa asiansa kyllä todella hyvin. Omaa autoa Bostonissa ei oikein perusturistina tarvitse, eikä se varmaan ole kovin käytännöllinenkään, sillä kaupungin kadut vaikuttivat hyvin pieniltä.

Totta kai Bostonista löytyy myös Chinatown.

Toisena päivänä lähdimme tsekkaamaan Back Bay -kaupunginosan, josta löytyy paljon vanhoja punatiilisiä rakennuksia (brownstones), ostoskatu, jossa on kauppoja, ravintoloita ja gallerioita sekä Prudential Center, josta löytyy sekä ostoskeskus että näköalapaikka 50. kerroksesta.

Back Bay punaisine tiilitaloineen oli fiilikseltään vähän erilainen kuin ne alueet, joita ekana päivänä näimme, ja muistutti minua paljon Kanadan Montrealista. 

Kävelimme joen rantaan Back Bayssa. Hiukan kadehdittava lenkkeilyalue joen varrella, jatkui kilometrejä. 

Toisella puolella Charles-jokea on Cambridge, jossa sijaitsee sekä Harvardin yliopisto että kuvassa vähän näkyvä Massachusetts Institute of Technology eli MIT-yliopisto (se on tuo puskan keskeltä pilkistävä kupoli ja tuo kerrostalo).

Täytyy sanoa, että Prudential Centerin Skywalk Observatory oli ehdottomasti parhain näköalapaikka, jossa olen USA:ssa tähän mennessä ollut. Ensinnäkin se oli halvempi (vain $18/hlö) ja hintaan kuului audio tour eli laite, jolla sai kuunneltua ikkunoiden luona selostuksia ja tarinoita näkymistä. Monessa näköalapaikassa on tauluja tai näyttöjä, joista saa lukea tietoa, mutta minusta kuuntelu on helpompaa kuin lukeminen ja infoa tuli paljon enemmän. Tosi hyvä paikka siis. Ja hienot näkymät Bostoniin ja Cambridgeen.

Boston on suurkaupunki toiseen suuntaan.

Ja toiseenkin suuntaan, vaikkei ehkä siltä enää näytäkään, hah.

1,5 päivän tutkiskelun jälkeen olimme ehtineet tehdä Bostonissa kaiken sen, mitä olimme suunnitelleet. Toki se oli hyvin pintapuolinen katsaus kaupunkiin, mutta mitään syvempää emme nyt tällä reissulla hakeneetkaan. Menimme kuluttamaan toisen päivän aikana pari tuntia tiedemuseoon (Museum of Science), joka oli suunnattu lähinnä lapsille, mutta viihdytti hyvin muutaman tunnin - museo oli muuten mieheni valinta. En ehkä kuitenkaan suosittelisi sitä lapsettomille.

Pakko laittaa kuva näistä sammakoista, koska ne näyttivät leluilta, mutta ovat oikeasti todellisia maailman myrkyllisimpä otuksia. Dart Poison Frogs taisi olla nimi. Uskomattoman kauniita ja älyttömän vaarallisia: jopa niiden koskeminen voi olla vaarallista. Tämä sammakkonäyttely oli lievästi omituinen, mutta ehdottomasti tiedemuseon mielenkiintoisin näyttely, mikä varmasti kertoo enemmän museon soveltuvuudesta aikuisille kuin niistä sammakoista. 

Bostonissa tuntui olevan tarjolla älyttömän hyvää ruokaa. Maistoimme mm. tuon alueen erikoisuutta, lobster roll -nimistä annosta eli leipää, jossa on sisällä hummeria. Söin myös hummeri-mac and cheesen, joka oli niin tajuttoman hyvää, etten kestä. Söimme kahdesti Freedom Trailin varrella olevassa North End -nimisessä kaupunginosassa, joka myös Little Italyna tunnetaan. Sekä matkaopaskirja että bostonilainen tuttuni suositteli ruokailua siellä. Hummeriruokien lisäksi söimme kolme kertaa myös Boston cream pie -herkkua. Kolme kertaa siksi, että sitä on erilaisissa muodoissa, niin kakkuna kuin pullinakin, joten pitihän niitä maistaa. Nam.

Bostonin herkkuja: ylhäällä Boston crem pie eri muodoissaan, alhaalla lobster roll.

Tykkäsimme mieheni kanssa molemmat Bostonista. En ole ollut itärannikon kaupungeissa muuta kuin New York Cityssa aikaisemmin, mutta Bostonin fiilis ei kuitenkaan ollut mitenkään täysin uudenlainen minulle. Kuten jo totesin, minulle tuli Montreal-viboja, mutta myös vähän Chicago-fiiliksiä. Toisaalta kuten mieheni totesi, kaipa amerikkalaiset isot kaupungit loppujen lopuksi muistuttavat toisiaan aina jonkin verran.

Sopivatko vanha kirkko ja pilvenpiirtäjä vierekkäin? Bostonin mielestä sopivat.

En tiennyt, että Converse on Bostonista. Nyt tiedän.

Hylkäsin muuten sen bootsini ekan lomapäivän eli Salemin reissun jälkeen. Kävely ilman bootsia ei aiheuttanut enempää särkyä jalkaani kuin bootsin kanssakaan. Kun on kaksi viikkoa maannut paikoillaan ja vältellyt astumista toisella jalalla, kävelemään lähteminen aiheuttaa muuten mukavaa lihaskipua joka paikkaan. En muista koska olisin tuntenut oloni yhtä raihnaiseksi.

Bostonista jatkoimme matkaa Cape Cod -rannikkoalueelle ja sieltä jälleen eteenpäin etelämpään kohti uusia osavaltioita ja Philadelphiaa, jossa tällä hetkellä olemme.