Ääniongelmieni lisäksi viime aikoina stressiä on aiheuttanut työlupani jatko, jota hain maaliskuun alussa. Onneksi se on nyt tullut: U.S Citizenship & Immigration Services (USCIS) käsitteli hakemukseni luvatussa 90 päivässä, itse asiassa jopa hieman allessa. Olin siis toistamiseen onnekas - ensimmäisen työlupanihan sain reilussa kuukaudessa, vaikka juuri kukaan ei kerro saaneensa päätöstä kovin nopeasti. Byrokratia-asioiden hoitaminen ei ole tässä maassa useinkaan helppoa, ja esimerkiksi Jennin postauksesta voitte käydä lukemassa, etteivät hommat USCIS:n kanssa toimi kovin jouhevasti aina. Mutta nyt on siis uusi työlupa, jee! Jospa vielä olisi se työkykykin, niin homma olisi selvä.
Olin miettinyt, millaiseksi ajaksi uusi työlupani mahdetaan myöntää. L2-viisumiini myönnettävä työlupatyyppi on voimassa 2 vuotta. Paitsi silloin, kun se ei ole. Esimerkiksi minun tapauksessani tämä jatko ei ole voimassa noin kauaa, nimittäin mieheni työlupa umpeutuu joulukuussa. Olin vähän elätellyt toivoa siitä, että saisin nyt kuitenkin nimellisen työluvan 2 vuodeksi, koska L2-viisumin työlupa on joka tapauksessa täysin riippuvainen L1-viisumin työluvasta ja jos mieheni vaikkapa huomenna menettää työpaikkansa täällä, myös minä menetän oikeuteni työskennellä tässä maassa, sanoi työlupakorttini päivämäärä mitä tahansa. "Whatever happens to him, you follow", kuten rajaviranomainen totesi minulle sinä päivänä, kun tulimme viiden matkalaukkumme kanssa asumaan tänne. (Eräs kaverini, joka on tutkinut tätä työlupa-asiaa, oli monien lähteiden perusteella siinä uskossa, että tämä kyseessä oleva työlupa tulee aina 2 vuodeksi. Kukaan täällä ei siis oikeastikaan tiedä, miten kuviot menevät, huoh.) Mutta ei, sain uuden työluvan nyt vain noin 7 kuukaudeksi. Viisumimme ovat muuten jostain syystä voimassa vuoteen 2019 saakka, mutta koska kaikki riippuu mieheni työluvasta, käytännössä lupamme oleskella tässä massa päättyy joulukuussa ja jouluinen päivämäärä on isketty myös passiimme, kun viimeksi tulimme rajalta. Selkeää, eikö?
Olemme tietenkin hakemassa mieheni työlupaan jatkoa, sillä kuten olen kertonut, haluaisimme jäädä asumaan tänne. Mitään jatkohakemuksia USCIS:lle ei saa lähettää liian aikaisin (ellei halua hylkyä), vaan kaikkeen on määritelty aika, jolloin hakemuksen saa toimittaa. Mieheni työluvan jatkoa anova hakemus lähti lakimiehiltä USCIS:een tällä viikolla. Nämä lakimiehet olivat itse asiassa vahingossa jo tilanneet kuriirin hakemaan hakemusta aikaisemmin, sillä paperinivaska hakemuksineen on ollut valmis jo jonkin aikaa. Prosessi pysähtyi vain, koska mieheni sattumalta sattui kysäisemään heiltä jotain hakemukseen liittyen, jolloin he tajusivat, että olivat liian ajoissa ja joutuivat keskeyttämään lähetyksen. Ja tällaisten ihmisten varassa on meidän tulevaisuus? Kyllä. Ihanaa.
Mieheni työluvan hakemukseen liittyi taas iso paperityö ja byrokratia, mutta lakiemiehet hoitivat kaiken mieheni ja hänen työnantajansa antamien tositteiden perusteella. Ehkä jotakuta kiinnostaisi tämä aihe enemmänkin, mutta en valitettavasti osaa sanoa hakemuksesta mitään. Lakimiehet ovat täyttäneet paperit puolestamme ja me - tai siis pitkälti mieheni - olemme tarkistaneet ne. Lakimiehet olivat muuten lomakkeita täyttäessään olettaneet, ettei kumpikaan meistä ole muun muassa tappanut tai raiskannut ketään, osallistunut kansanmurhaan, kidutukseen tai asekauppaan tai tehneet rikoksia Yhdysvaltoihin saapumisen jälkeen, sillä he olivat raksittaneet nätisti kaikki "No"-kohdat moisissa kysymyksissä (ja tuollaisia kysymyksiä näissä hakemuksissa riittää).
Vaikka minun tilanteellani ei ole mitään merkitystä mieheni työluvan kanssa, sillä olen vain mukana kulkeva puoliso, hakemukseen tuli kuitenkin tieto minun työnantajistani ja palkastani. Niin nololta kuin se kuulostaakin, minä en tiennyt ennen tämän hakemuksen täyttämistä, kuinka paljon keskimäärin tienaan kuukaudessa. Eräs kaverini ihmetteli minulle helmikuussa Turussa käydessäni, tienaanko työlläni oikeasti jotain, sillä hän oli saanut postauksistani sen käsityksen, että ohjaan jumppatunteja lähinnä huvikseni. En osannut silloin antaa hänelle selkeää vastausta. Huviksenihan minä totta kai ohjaan. Ei tällaista työtä rahan takia tehdä. En siis ollut koskaan vaivautunut tarkasti tutkailemaan, paljonko saan yhteensä palkkaa. Pyrin totta kai tarkistamaan palkkakuittini, mutta palkkani tulee usealta eri työnantajalta ja eri ajoilta pari kertaa kuukaudessa, joten kokonaiskuvan selvittäminen olisi vaatinut muutamia laskutoimituksia, joihin olin ollut liian laiska. Mutta nyt siis olin pakotettu tarkistamaan asian, ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Hei vau, tienaanko mä näin paljon... Säälittävän pientä kotirouvan taskurahaahan se oikeasti täällä on, mutta silti enemmän kuin olin luullut, ja ehkä jossain Turussa pystyisin jopa melkein elämään itsenäisesti. Toki pitää taas muistaa se, että käytän paljon bensaa (ja aikaa) työmatkoihin...
Tästä pienestä aasinsillasta pääsemmekin siis takaisin työlupaani. Koska työlupani on nyt voimassa vain joulukuuhun, joudun siis käymään tämän hakuprosessin läpi uudelleen aivan kohta, koska jatkohakemus tulee laittaa vireille USCIS:een 90 päivää ennen työluvan umpeutumista. Eli syyskuussa! Paitsi etten varmasti voi laittaa hakemusta silloin, sillä mieheni tuskin on saanut omaa uutta työlupaansa tuohon mennessä, sillä hänen jatkohakemuksensa käsittelyssä menee todennäköisesti 3-4 kuukautta. En tiedä, onko jotain tehtävissä, sillä tajusin ongelman ytimen vasta nyt. Näyttää pelottavasti siltä, että minulta lähtee vielä työlupa alta tässä prosessissa... Voi sanonko mikä.
Meillä on haussa myös Green Card, työlupaa ja viisumia pysyvämpi oleskelulupa, mutta se on ihan oma asiansa ja prosessi menee jossain tuolla taustalla. Tarkoitus on ollut kirjoittaa siitä postaus, mutten ole näköjään jaksanut. Päätöstä Green Cardista tuskin tulee ennen joulukuuta, ja jos miehelleni ei myönnetä uutta työlupaa siihen mennessä (kuten sanottu, USCIS ei ole nopea saati tehokas), ei auta kuin lähteä maasta. Kauhutarinoita olen kuullut. Yritän olla ajattelematta asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti