There's no such thing as a free lunch...

... paitsi jos sattuu työskentelemään Googlella.

Ohjaan nykyään ryhmäliikuntaa Googlen työntekijöille kahdesti viikossa, maanantaisin bodyshredia ja cxworxia ja perjantaisin bodypumppia. Maanantain tuntini osuu sopivasti lounasaikaan siten, että voin tuntini jälkeen mennä syömään kampusalueen ravintoloihin, joista the Internship -elokuvan mukaisesti työntekijät todella saavat ilmaista ruokaa. Minun työnantajani ei ole Google, vaan eräs liikuntapalveluja tarjoava yritys, mutta olen silti oikeutettu joihinkin harvoihin samoihin etuihin kuin googlelaisetkin. Ilmainen ruoka kuuluu onneksi näihin etuihin, mutta saan käydä syömässä vain niinä päivinä, kun minulla on tunti, enkä saa viedä paikalle kavereitani tai perhettäni, kuten googlelaiset ilmeisesti saavat.

Tämä kuva on otettu alkukeväästä. Maanantain tuntini paikka. Parkkiksella on onneksi aina hyvin tilaa.

Googlen toimistorakennusten ovet ovat luonnollisesti kaikki aina lukossa ja ne aukeavat nimikyltti/avainläpyskällä. Ovissa on tällaisia söpöjä muistutuksia siitä, että nimikyltti pitää olla näkyvillä. Tailgating on termi, joka tarkoittaa liikenteessä sitä, kun ajaa ihan kiinni edellä olevan auton puskurissa.

Ajattelin aluksi, etten varmasti koskaan mene syömään Googlen ravintoloihin. Mitä mä nyt tekisin yksinäni hikisissä jumppavaatteissa jossain googlelaisten keskuudessa, haloo... Mutta jotenkin mieheni sanoi, että kannattaa käydä kokeilemassa, ja koska olen aina luonnostaan nälkäinen, niin menin. Nykyään lounashetki Googlella onkin lähes viikkoni kohokohta (kertoo ehkä jotain elämäni tasosta). Enkä ole ainoa siellä yksinäni. Monet kyhjöttävät yksinään puhelimiensa tai läppärinsä kanssa. Sulautuisin nörttiydessäni ehkä hyvin joukkoon, ellei huomioitaisi sitä, etten ole siisteissä toimistovaatteissa, vaan jumppakamoissa ja semisti hikinen.

Googlelaiset voivat kätevästi harrastaa pyöräilyä: kampusalueella voi viilettää työnantajan tarjoamien pyörien kanssa. 

Myös ulkona istuskelu on suosittua. Huomaa firman värit tuoleissa.

Googlen kampusalue on suuri ja levittäytyy ison motarin molemmille puolille ja ties minne asti. Ravintoloita ja kahviloita on siis luonnollisesti paljon, mutta minä olen käynyt vain kahdessa, jotka ovat ihan siinä vieressä, missä tuntinikin on. En osaa siis sanoa mitään yleistävää ruoan tasosta - kokemukseni perustuu vain näihin kahteen.

Joku kauniita Instagram-asetteluja harrastava saa varmaan sydärin näistä ruokavalokuvista.

En ole mikään tofun suurkuluttaja, mutta syön sitä mielelläni, jos joku tarjoaa.

Ruoka niissä kahdessa paikassa, joissa olen käynyt, muistuttaa ehkä hiukan sellaista ruokaa, mitä saa suomalaisista lounasravintoloista. Mitään jenkkimättöä ei siis todellakaan ole tarjolla. Salaattia ja vihanneksia on runsaasti. Ruoka on monesti ollut kasvispainotteista, mutta kanaakin on usein ja pari kertaa ollut muutakin lihaa. Olen kuullut, että Google panostaa paljon kasvisruokaan. Perjantain tuntini on paikassa, jossa vieressä on vegaaniravintola, mutta valitettavasti se ei koskaan ole auki siihen aikaan, kun minulla on tunti, joten en ole päässyt kokeilemaan.

Itse koen Googlen ruoan terveellisenä, koska perusjenkkiruoka nyt muutoin on mitä on (hei kouluissa on hampurilaisia ja pitsaa?!). Eräs tuttuni, joka sekä työskentelee Googlella että ohjaa siellä liikuntaa, kuitenkin sanoi minulle, että ruoka on hänen mielestään todella lihottavaa. Mielipiteensä siis kullakin.

Jos ei huomioi jälkkäriä, niin tuskin kovin lihottavaa. Toki tuolla alla on kasa pastaa, josta nyt voi olla montaa mieltä.

Tosin jos huomioi jälkiruoat, niin totta kai itsensä saa lihotettua helposti. Maanantaisin tuntini Googlella on päivän neljäs tuntini: olen aamukuudesta alkaen ohjannut yhden pumpin, yhden cxworxin ja sitten puolentoista tunnin kehonhuoltotauon jälkeen jälleen yhden pumpin. Sen jälkeen tunnin tauko, kunnes Googlella bodyshred ja päivän toinen cxworx. Syön välissä totta kai aamupalaa ja proteiinisnäksejä, mutta pakko silti myöntää, että vedän ruokaa aika innolla, kun ravintolaan pääsen. Enkä pelkää kajota niihin jälkiruokiin.

Kun tarjolla on suklaakakkua, päiväni on niin pelastettu. Saatoin syödä toisenkin palan tietenkin.

Itse asiassa yleensä syön yhden annoksen jälkiruokaa ja sitten otan toisen annoksen mukaan automatkalle kotiin.

Miten niin ei muka ole normaalia, että on autossa mukana syötävää, jota vedetään siinä ajamisen ohessa? Kyllä Amerikassa vaan on! 

Näiden sitruunapullien jälkeen joka paikka oli ihan tahmainen. Väittävät, että lapsettomien aikuisten autojen pitäisi olla siistejä. Öh, ei? (Mieheni ei muuten arvosta ruoan syömistä autossa, mutta salaa hän on oikeasti vain kateellinen siitä, ettei hän saa ilmaisia jälkkäreitä mistään.)

Minulta on kysytty muutamiakin kertoja, millaista googlelaisille on ohjata jumppatunteja. Ne ihmiset kun kuulemma ovat niin sanotusti fiksuinta porukkaa ikinä. No, samalla tavalla ne bodypumppia vetävät kuin vähemmän fiksutkin. Osallistujakunta on totta kai hivenen erilaista kuin saliketjuilla.

Vaikka mikään lähiruokapaikka kampuksella ei ole auki perjantai-iltapäivän tuntini jälkeen, löysin kerran yhden nurkan takaa jääkaapin, jossa oli tarjolla to go -snäksejä. Myönnän, että tällaisen wrapin syöminen samalla, kun yrittää ajaa autoa, ei ole helppoa, enkä ole kajonnut niihin enää parin yrityksen jälkeen.

Mutta kyllä Googlella on kiva ohjata tunteja, muutenkin kuin ruoan takia siis. Osallistujat siellä ovat todella mukavia. Perjantain iltapäivän pumppituntini oli ihan uusi tunti silloin, kun aloitin sen alkuvuodesta. Googlella myöskin ohjaava mentorini varoitteli, ettei minun kannata odottaa paljoa ihmisiä, koska kyseessä on uusi tunti ja koska kukaan ei tiedä, kuka minä olen. Nopeasti tuntini kuitenkin kasvoi ja kävijämäärä tuplaantui. Paras hetki oli, kun kerran kävin sijaistamassa toisessa rakennuksessa, ja sitten pari viikkoa sen jälkeen kasa sillä tunnilla olleita miehiä ilmestyi sille minun omalle tunnilleni. "We drove here from Bulding X. Just for your class. Our whole team came!" Sanon aina, ettei se ole se ohjaaja, joka tekee tunnin, vaan ihanat osallistujat.

Sitten kun vielä löytäisin jostain Googlen kampuksen syövereistä sen aikuisten liukumäen, jonka on pakko olla olemassa, koska se oli the Internship -leffassakin... Pari liukua pumpin jälkeen voisi tehdä aina hyvää.