Nyt on menossa 9. päivä täysin puhumatta. Mieheni oli viime viikolla työmatkalla ja nyt hän lähti taas työmatkalle, tällä kertaa Suomeen, joten puhumatta oleminen on aika helppoa, kun ei ole edes ketään, kenelle puhuisi. Minä en voinut lähteä mukaan Turkuun, koska olen joutunut olemaan niin paljon pois töistäni tämän tilanteeni takia ja koska tällä hetkellä minun pitää hoitaa itseni kuntoon ja koska voisin mielelläni pitää lomaa (jota minulla ei virallisesti työstäni ole) kesän lopussa silloin, kun miehenikin kesälomailee. Jos nyt siis ensin pääsisin edes kunnolla palaamaan töihin. Huomenna on puheterapiakäynti, joten aika avata suu ja katsoa, mitä on tehtävissä.
Olen tehnyt lähinnä kahta asiaa nyt, kun en ole voinut käydä ohjaamassa (jos sijaisten etsimistä ei siis lasketa - siihen rumbaan on mennyt joka päivä varmaan vähintään tunti). Olen katsonut niin paljon tv-sarjoja Netflixista, etten tiedä enää, mitä normaali elämä on. Toiseksi olen tehnyt tätä:
 |
| Kuka arvaa, mitä on käynnissä? :) |
Ei kai tässä siis ihan parane vain valittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti