Pikakurkistus toivottavasti soon-to-be uuteen työmestaani

Työnhaku täällä on kyllä sellaista byrokraattista paperien täyttämistä että huh huh. Lokakuun lopussa oli koe-esiintyminen ja täytin työhakemuksen. Sen jälkeen olen täyttänyt ties minkälaista paperia, mm. luetellut kaikki osoitteeni, työpaikkani ja niiden osoitteet sekä pomoni viimeisen 10 vuoden ajalta, allekirjoittanut ja taas allekirjoittanut lukuisia sopimuksia ja sitoumuksia ja antanut luvan tarkistaa taustani sekä soittaa yhteen nykyiseen työpaikkaani. Kyseessä on tuntien ohjaaminen isossa it-firmassa, mutta työnantajana toimii välikäsifirma. Tämä firma sijaitsee jossain ihan toisessa osavaltiossa kuin Kaliforniassa.

Sunnuntaina täytin varmaan tunnin ajan netissä lomakkeita, joiden toimivuus oli aika kivikautista. Nämä lomakkeet sentään toimivat muillakin selaimilla kuin IE:lla. Aikoinaan täytin hakemuksia, jotka pystyi täyttämään vain IE:lla, ja se oli jo aika noloa. Kun olin saanut lomakkeet täytettyä ja painanut Lähetä-nappulaa, joka lähettää lomakkeet Human Resources -osastolle, ruutuun ilmestyi teksti, jossa kehotettiin vielä tulostamaan kaikki lomakkeet ja faksaamaan ne HR-osastolle. Tai jos faksia ei ole, lähettämään kirjeellä. Lähetin HR-osaston kontaktihenkilölleni sähköpostin ja kysyin, onko homma selvä vai pitääkö oikeasti alkaa faksata niitä samoja papereita, jotka juuri täytin netissä. No ei tarvinnut. Seuraava vaihe oli vain mennä paikan päälle näyttämään henkilöllisyystodistus ja täyttämään vielä yksi lappu.

Ei onneksi tarvinnut lähteä sinne toiseen osavaltioon saakka tätä asiaa hoitamaan. Täksi päiväksi olin sopinut tapaamisen sen ryhmäliikunnan koordinaattorin kanssa, jolle koe-esiinnyin ja joka itse fyysisesti työskentelee täällä, siellä it-firman tiloissa.

Jos jotkut paikat ovat mielestäni monimutkaisia, niin isot kampusalueet, ja juuri sellaiseen jouduin tänään hortoilemaan. Navigaattori ohjeisti onneksi kohtalaisen hyvin oikeaan paikkaan. Auto piti parkkeerata parkkialueen kauimmaiseen nurkkaan, koska kaikki lähirivistöt olivat sähköautojen parkkipaikkoja. Lähdin hortoilemaan rakennusten luo ja ihmettelin, miksei missään lue, mikä rakennus on mikäkin numero. Ohitse viipotti pyörällä ja kävellen fiksun, coolin ja hipsterin oloista porukkaa. Tämä suomalainen ei vahingossakaan kysynyt keneltäkään "Excuse me, is this building 46?", vaan sen sijaan kaivoi taskusta kännykän ja käytti tämän it-firman omaa tuotetta tarkistaakseen olevansa oikeassa paikassa. Rakennus oli oikea, olin vain väärällä puolella.

Kävelin rakennuksen etupuolelle. Siellä oli söpö piha, josta löytyi mm. riippumattoja, joissa jotkut ilmeisestikin nauttivat työpäivästään. Olin juuri soittamassa koordinaattorille, jotta hän tulisi hakemaan minut sisälle (sinne ei noin vain kävellä), kunnes hän yhtäkkiä ilmestyi yhdestä mystisestä sivuovesta. "There you are, Hanna! Perfect timing!" hän ilmoitti ja käveli suoraa päätä halaamaan minua. Olen tavannut hänet vain kerran aikaisemmin - silloin, kun koe-esiinnnyin hänelle.

Istuimme siellä pihalla, niiden riippumattoilijoiden vieressä, ja täytin jälleen yhden paperin. Saman paperin olin jo täyttänyt nettijärjestelmässä, mutta samapa tuo. Koordinaattori ilmoitti minulle, ettei hänellä juuri nyt ole tarjota minulle omaa tuntia, mutta että hän yrittää etsiä jonkun välin. Voin alkaa sijaistaa kuitenkin jo aikaisemmin. "They're gonna love you here!" Sitten hän vielä puheli siitä, miten oli kertonut parille muulle firmassa ohjaavalle, että olen tulossa, ja miten nämä ohjaajat olivat hehkuttaneet innoissaan sitä, miten ihanaa on, että minut saatiin heille töihin.

En tiedä, miksei näille ihmisille mikään voi koskaan olla silleen vain "ihan ok". Olisiko elämä niin kamalan surullista, jos kaikki ei olisi aina amazing ja awesome...

Kyseessä on it-firma, joka tarjoaa työntekijöilleen pyöriä tälläisellä värityksellä. ;)