Puskee räkää ja vettä ja sitten valmistaudutaan lomaan

Olen ollut flunssassa sunnuntaista lähtien. Taas. Tämä on jo toinen kerta tämän syksyn aikana. Jos otetaan lukuun kaikki pienet kurkkukivut, joista olen tasaisin väliajoin kärsinyt täällä asuessa, olen ollut huomattavasti enemmän kipeä lyhyen ajan sisällä täällä kuin Suomessa keskimäärin. En tiedä, mistä johtuu. Ehkä liiallinen liikunta aiheuttaa kaikkien muiden ongelmien lisäksi myös alhaista vastustuskykyä? Tai sitten se on se ilmastointi, joka pauhasi jokaisessa paikassa kevään, kesän ja alkusyksyn aikana. Tiedä häntä. Mutta ärsyttävää. Minulla olisi ollut vähän ohjelmaakin tälle viikolle, mutta olen nyt vain joutunut kykkimään sisätiloissa. Viikonlopuksi on suunnitteilla vaikka mitä, mm. miehen työpaikan pikkujoulut ja balettiesitys, johon meillä on liput, joten toivottavasti olo tästä helpottuu. Maanantaina koittaa myös lähtö Suomeen eli pitäisi ehtiä pakatakin viikonlopun aikana.

Mutta mikäs tässä loikoillessa. Täällä oli tänään nimittäin myrsky. Tai ainakin "myrsky". Tosin tässä tapauksessa kyseessä saattoi oikeastikin olla myrsky. Vettä on tulvinut koko päivän sellaisia määriä, että välillä kuulosti siltä kuin vettä tihkuisi sisälle meidän asuntoon (emmekä asu ylimmässä kerroksessa). Aamulla puhelimiin pärähti tulvavaroitus ja sellainen hälytysääni, että hypähdin varmaan puoli metriä ylöspäin tuolilta (en tiennyt, että puhelin voi alkaa pitää hälytysääntä). Tiet ja motarit todellakin tulvivat uutiskuvista päätellen. Sähköt on poikki monesta paikkaa. SFO:lla joku 170 lentoa on peruttu. Monet Bay Arean koulut olivat julistaneet täksi päiväksi vapaapäivän, jotta vanhempien ja lasten ei tarvitse ottaa riskiä ja lähteä koulumatkalle. San Josessa yhden ruokakaupan katto on osittain romahtunut katon päälle taivaalta tulvivan veden takia. Ja niin edelleen. Olin siis enemmän kuin tyytyväinen, kun sain olla sisällä. Paitsi että kesken päivän minun täytyi lähteä siirtämään autoamme parkkihallista kadulle parkkiin, koska työmiesten piti päästä tekemään autohallissa parkkipaikkamme kohdalla jotain, josta he ilmoittavat meille noin minuuttia etukäteen. (Note to self: Harjoittele taskuparkin tekemistä useamminkin kuin kerran 10 vuodessa, niin voit pysäköidä lähimpään paikkaan, eikä tarvitse tarpoa pitkää matkaa sateessa. :D)

Todistusaineistoa. 

Suomi-reissua varten meidän täytyy muuten hoitaa asioita kuntoon muutenkin kuin vain pakkaamalla. Ensinnäkin piti ilmoittaa pankille, että olemme matkustamassa, jotta he eivät lukitse pankki- tai luottokorttejamme, jos joudumme käyttämään amerikkalaisia korttejamme reissun aikana (itse ainakin yritän pysytellä suomalaisessa pankkikortissa, koska suomalaisella tililläni on vielä juuri ja juuri sen verran rahaa). Toiseksi ja itse asiassa tärkeimmäksi meidän pitää hankkia matkavakuutukset. Jos satumme jäämään auton alle (mikä Turussa on hyvinkin todennäköinen riski - terveisiä vain niille, jotka pelkäävät meidän loukkaantuvan täällä liikenteessä :D), olemme aika pulassa ilman matkavakuutuksia. Emme nimittäin ole enää Suomen sosiaaliturvan vakuuttamia, ja sairaalalaskuja saattaisi kertyä aika mittava määrä, jos jotain sattuu, eikä matkavakuutusta löydy.

Kelahan tosiaan poistaa oikeuden Suomen sosiaaliturvaan myös ihan Suomen kansalaisilta, jos kansalainen muuttaa ulkomaille pidemmäksi aikaa kuin vuodeksi. Onhan sosiaaliturva asumisperusteinen. Jotkut Amerikassa asuvat ulkosuomalaiset ovat edelleen oikeutettuja Suomen sosiaaliturvaan, jos he ovat muuttaneet tänne ns. lähetettyinä työntekijöinä rajatuksi aikaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että suomalainen yritys on lähettänyt heidät tänne ja että tämä Suomessa sijaitseva yritys yhä maksaa vakuutusmaksuja ja veroja Suomeen. Vaikka meillä miehen työnantaja on suomalainen firma, täällä Amerikassa työnantajana toimii tämän yrityksen Amerikkaan perustettu tytäryhtiö, jolloin kaikki maksut menevät tietenkin Yhdysvaltoihin.

Lisää todistusaineistoa. Kelalta on aina kiva saada postia, etenkin ulkomaille.

Oikeuden sosiaaliturvaan saa totta kai takaisin, kun palaa asumaan Suomeen; se vaatii vain pienen paperityön. Silloin saamme takaisin myös Kela-korttimme, jotka tietenkin jouduimme palauttamaan Kelaan ennen muuttoamme. Osa suomalaisuuttani saattoi kadota Kela-kortin mukana, haha.

Ja ai niin (postauksen punaista lankaa ei alun perinkään ollut, joten en edes yritä) - lokakuussa kirjoitin siitä, miten pankkimme lupasi palauttaa meille meidän secured credit cardeja varten maksamat vakuudet. Rahat ovat nyt oikeasti ilmestyneet tilillemme, vaikka olin asian suhteen skeptinen. Vau! Samalla myös minun luottokorttini luottorajaa oli nostettu siitä säälittävästä 300 dollarista, jossa se alun alkaen oli. Toinen vau! Kyllä kait tässä siis pikkuhiljaa pääsee sinne "luotettavien ihmisten" kirjoihin...