Meidän viikonloppu (eli lähinnä joulukaaoksesta ja siitä, miten porukka käyttäytyy täällä teatterissa)

Huh, kun on ollut kiireinen viikonloppu! Lauantaina meillä kuului ohjelmaan sekä miehen työpaikan pikkujoulut että balettiesitys. Pikkujoulut oli kyllä pikemminkin get together -tapahtuma, jota vietettiin lauantaina päivällä. Kävimme kartingissa ja syömässä. Minua ei saanut astumaan lähellekään kartingautoa, mutta hengailin varikkobeibenä ja virallisena lapsenvahtina ihanalle pienelle pojalle, joka onnistuu valloittamaan sydämeni aina uudelleen joka kerta, kun yhtäkkisesti vain tarttuu minua kädestä kiinni. Tällä nimenomaisella amerikkalaisella kartingradalla muuten piti katsoa ennen ajamista noin 7 minuutin opastusvideo, jossa mm. neuvottiin, miten kartingautosta noustaan ylös. "Tartu reunoihin tukevalla otteella ja työnnä itsesi ylös." Saattoi olla paikan työntekijöillä vähän ihmettelemistä, kun seitsemän suomalaista vain nauroi lähes koko opastusvideon ajan...

Pikkujouluilun jälkeen meidän piti lähteä miehen kanssa vielä vähän metsästämään joulusuklaata Suomeen tuliaisiksi. Macy's-kauppaketjussa myytävä Frangon jouluinen candy cane -suklaa on parasta ikinä missään! (Tai ainakin tässä maassa.) Melkein voisin sanoa, että peruspandat ja muut joulusuklaat kalpenevat tämän rinnalla ihan kevyesti. No, hintakin on toki vähän eri luokkaa. Tosin tämä Frangon suklaa käy jälleen hyvästä esimerkistä siitä, miten jenkkien "tarjoukset" ja "alennukset" tuntuvat olevan vähän kukkua: 450 gramman paketti suklaata maksaa hintalapun mukaan $24, mutta kertaakaan marras- tai joulukuun aikana Macy'silla ei ole tarvinnut maksaa tuota hintaa, vaan aina on joku "tarjous", jolla suklaat saa hintaan $12. Kun Black Fridayn aleista päästiin, täällä jatkuvat vain muut alet. Jokin alennuspäivä lauantainakin taas oli, en edes tiedä mikä.

Suosittelen! Tilasimme nämä netin kautta jo marraskuussa, mutta osa oli jo tietenkin kadonnut meidän suihin. Piti siis käydä ostamassa vähän lisää. Joku ehkä saa tuliaisiksi tällaisen. :)

Karkin takia voi aina ajaa ihan minne tahansa, mutta täytyy kyllä myöntää, että Valley Fair -ostari (jossa on Macy's) oli lauantaina myöhään iltapäivällä totaalinen kaaos. Nyt ei ollut jonoa motarilta saakka, mutta parkkialueet ja -halli olivat täynnä ja autojonoja valui pitkiä matkoja vapaita paikkoja etsimässä. Paikalla oli liikenteenohjaajat, mutta niistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Etsimme parkkipaikkaa lähes puoli tuntia! Mutta mikäs siinä, kun autossa soivat joululaulut. Täällä on kyllä ihmeellisen alimitoitettuja nämä parkkialueet, kun ottaa huomioon alueen asukasluvun ja ostarien koot. Näitä ongelmia ei ole vain joulun alla, vaan ihan perusviikonloppunakin. Vaikka toki tämä lauantain tilanne oli poikkeuksellisen kaoottinen.

Lauantaina illalla kävimme katsomassa Pähkinänsärkijä-baletin. Kyseessä oli San Jose Balletin esitys, jossa koreografia oli vähän muunneltu. En ollut perehtynyt esitykseen etukäteen, enkä siis tiennyt koreografian olevan muunneltu. Rakastan balettia, enkä voi sietää silmissäni sitä, että klassikkobaletteja on menty muuttamaan, mutta onneksi siitä on aikaa, kun olen viimeksi nähnyt Pähkinänsärkijän, niin en oikein muistanut, miten se menee. Oli ihan hieno esitys, koska siinä pysyttiin kuitenkin ihan koko ajan klassisessa baletissa, eikä kyseessä ollut totaalinen raiskaus. Esitys oli pettymys kuitenkin siltä osin, että musiikki tuli nauhalta. Oikean orkesterin puuttuminen aiheutti vähän kesäteatterifiilistä. Liput olivat hyvin edulliset, $25/hlö, joten ehkä tuohon hintaan ei saa valittaa musiikista.

Koska Pähkinänsärkijä on paljolti lapsille suunnattu, yleisö oli täynnä lapsiperheitä. Tämä tarkoitti sitä, että ooh-, aah- ja waaauu-huokausten määrä oli vielä suurempi kuin yleensä täällä päin maailmaa. En oikeastikaan osaa päättää, ärsyttääkö minua tämä tapa suunnattomasti vai olenko vain kateellinen siitä, että nämä ihmiset osaavat eläytyä ja nauttia elämästään niin paljon minua paremmin. Siinä, missä minä ajattelen, että onpa surkeaa, kun musiikki tulee nauhalta, ja vähän kurppanen tuo lavastuskin, niin vieressä oleva meksikolainen on ihan huumassa ja antaa tunteidensa myös kuulua. Porukka myös taputti täällä koko ajan. Baletissa nyt yleensä taputellaan aina kaikkien hienojen hyppyjen ja piruettien jälkeen (tai aikana), mutta nyt ihmiset taputtivat suurin piirtein jo siitä, että joku random sivuhahmo astui lavalle. Myös vapautunut nauru kuului asiaan, jos esitykseen sisältyi jotain humoristista.

Ihmisten seuraamisessa paras kohta oli kyllä se, kun ennen esitystä joku San Jose Balletin tyyppi tuli lavalle puhumaan jostain hyväntekeväisyysjutusta ja kun hän aloitti sanomalla "Good evening", katsomosta ihmiset huusivat kuorona takaisin "Good evening!". Olin samaan aikaan sanomassa miehelle jotain, enkä keskittynyt tapahtumaan, joten minun piti oikein varmistaa mieheltä, olinko kuullut oikein - huusivatko nämä ihmiset oikeastikin takaisin. Kuvitelkaapa sama Suomeen johonkin muualle kuin koululuokkaan.

Viimeksi, kun kävin samassa teatterissa (San Jose Center for the Performing Arts) katsomassa Wicked-musikaalin, katsomoon sai viedä juomia. Nyt juomien vieminen oli kielletty (pl. vesipullot). Kuitenkin kaikenmaailman syötävää saliin sai viedä. Väliajalla nämä meksikolaiset ja aasialaiset (saatan ehkä vähän kärjistää) valuivat valtoimenaan kiskalle ostamaan sipsejä, keksejä ja karkkia, jotka he tietenkin roudasivat mukanaan katsomoon. Eivät he sentään rapisuttaneet pahasti kesken esityksen, mutta minusta on silti jotenkin kummallista, että live-esitystä tullaan katsomaan sipsipussin kanssa. Niin ja ne roskathan voidaan heittää lattialle ja jättää sinne. Ihan normaalia. No big deal. (!?)

Totesin miehelle jälkikäteen, että kun me joskus muutamme takaisin Suomeen ja menemme katsomaan Helsinkiin kansallisbaletin esitystä, minä otan katsomoon jonkun suklaapatukan, syön sitä ja huokailen ääneen aah ja vau. Ja sitten katsotaan, kuinka kauan kestää ennen kuin minut heitetään ulos. :D Kulttuurieroja kauneimmillaan taas.

Tämä sunnuntai meillä on mennyt lähinnä pakatessa, koska arkipäivät menivät minulla sairastaen ja miehellä töissä, emmekä saaneet silloin mitään aikaiseksi. Onneksi ehdimme kuitenkin tänään illalla käydä vähän ihastelemassa amerikkalaisten joulukoristeita. Voi että mitä menoa! En jaksanut nyt alkaa ahertaa kuvien kanssa, joten teen näistä koristeista oman postauksen.

Meidän naapurilla on tällaiset söpöt mäyräkoirakoristeet. Kun tuosta kulkee ohi, alkaa soida musiikki. Ihan pientä verrattuna siihen, mitä tänään näimme.