Kuulumisia Suomesta

Toivottavasti kaikkien joulu on sujunut mukavissa merkeissä! Meidän reissu on kulunut hyvin. Alun perin meillä ei pitänyt olla kovin tiukkaa ohjelmaa ja olin vähän pelännytkin etukäteen sitä, että joudun pyörittelemään peukaloita jossain toisten ihmisten nurkissa, mutta olemme saaneet täytettyä tyhjät raot ohjelmalla. Oikeastaan tilanne onkin päätynyt siihen, ettei ihan ehdi pitkää aikaa edes hengähtää muuta kuin nyt näin joulunpyhinä. Mutta hyvä niin.

Suomeen saapui onneksi valkoinen joulu, ja täällä Lounais-Suomessakin saadaan nyt nauttia kunnon lumesta ja pakkasesta. Ihanaa ja harvinaista! Sanovat Suomea harmaaksi ja ankeaksi tähän aikaan vuodesta, ja saattaahan se sitä ollakin, jos maisemaa katselee enemmän kuin näin hetken aikaa pitkän tauon jälkeen ja jossakin muussa mielentilassa kuin kauheassa huumassa. Minun mielestäni Turku oli kaunis viime viikon vesisateessakin, mutta onhan se lumen suoma valkoinen valo silti kauniimpaa kuin se harmaus.

Meidän ihana mäyräkoiramme jouluaattona. Tai siis nykyäänhän tämä on vanhempieni mäyräkoira. Jälleennäkeminen oli muuten mahtava! 

Täällä oleminen on herättänyt paljon tunteita, joita en nyt edes kykene erittelemään tänne vielä, mutta erityistä hämmennystä tavallisista asioista en enää parin ensimmäisen päivän jälkeen ole kokenut. Se talouspaperi taisi olla hämmentävintä. Tosin ihmettelin kyllä sitä, miksi ihmiset täällä ovat niin myrtsejä. Eräskin mies seisoi takanani Wikken salaattipöydän luona, ja vaikka olimme ainoat ihmiset koko pöydän luona, hän koki silti jostain kumman syystä tarpeelliseksi seisoa aivan takanani myrtsin naaman kanssa niin kuin elämä olisi kovinkin pilalla, kun kehtaan seistä hänen edessään. Olisi jumankauta mennyt toiselle puolelle tiskiä, siellä oli samat tuotteet! Sanoin anteeksi, kun huomasin hänet, vaikka hän olikin saapunut vasta minun jälkeeni siihen tönöttämään, mutta hän vain jatkoi tuijottamista naama norsunveellä. Joo anteeksi vain, mikähän mahtoi olla ongelma. Ja Wikken vessassa oli keski-ikäisiä naisia, jotka myös näyttivät siltä kuin tulossa olisi surkea maailmanloppu joulun sijaan. En tiedä, onko ihmisillä vain joulustressi, vai näyttävätkö suomalaiset vain yhtäkkiä tuollaisilta juroilta, kun on tottunut katselemaan aasialaisia ja meksikolaisia ja ehkä joitakin amerikkalaisiakin. Ehkäpä minäkin näytän samanlaiselta. Ja varmasti muuten näytänkin, enhän edes hymyile koskaan, koska itsekseen ja yksinään hymyilevä on vähintään lievesti sekopäinen.

Ostimme Costcosta loppujen lopuksi tällaisia isoja joulupalloja ja roudasimme ne tänne Suomeen mukaan. Suomalainen aito kuusi ja jenkkien isot joulupallot eivät ole täysin yhteensopivia, sillä kuusi ei oikein jaksa kannatella noita. 

Perhettä ja kavereita on ollut kiva nähdä, mutta yksi kohokohta oli myös se, kun pääsin käsiksi Paimiossa olevaan omaisuuteeni, haha. Meillä on tosiaan 52 laatikkoa tavaraa säilössä miehen vanhempien luona. Matkalaukkuihin mukaan pakattiin aikoinaan lähinnä vain vaatteeita ja minun kenkiäni. Tässä 9 kuukauden aikana on alkanut kaivata erinäisiä asioita, ja varustauduimme tähän reissuun kahdella matkalaukulla, joista toisesta vapautui joulukoristeiden ja muutamien lahjojen jälkeen lähes kaikki tila. Nyt mukaan lähtevät ainakin ne talvitakit, joita Chicagossa olisimme jo kaivanneet, minun lempikirjani, jotka aiemmin äkillisessä mielenhäiriössä jäivät muuttomatkasta ja vanha kunnollinen kuorimaveitsemme, jollaista emme ole onnistuneet löytämään Piilaaksosta. Kunhan saamme kaikki kamat pakattua, mahdollisiin tyhjiin tiloihin saattaa eksyä vielä jotain muutakin.

Osa omaisuudestamme. Onneksi olemme kirjoittaneet moneen laatikkoon, mitä niistä löytyy. Tiettyjen tavaroiden etsiminen ei siis ollut aivan mahdotonta.

Kävimme aatonaattona nopeasti piipahtamassa vanhassa lähiruokakaupassamme. Kuvittelin kaipaavani paljonkin asioita suomalaisesta marketista, mutta turha niihin kauppoihin on nyt lähteä kääntämään veistä haavassa. Karkkihyllyä ihastelin, mutta ei niitä herkkuja raaski täältä ostaa, kun ei niitä sitten kumminkaan kotoa saa - parempi vain selvitä koko ajan ilman. Karkin sijaan ostimme kaupasta purkkaa, hammastahnaa ja roll on -deodorantteja. Kun muut ostivat jouluruokaa, me lappasimme kassahihnalle kasan purkkapusseja ja dödöjä. Kassa ei näyttänyt ihmettelevän yhtään. Ehkä moni muukin ulkosuomalainen on käynyt kasvattamassa varastoa...

Ehkä näillä pärjää hetken. Mukana myös ostokset apteekista.

Totta kai mukaan kotiin lähtee myös sitä ruisleipää. Niin ja miehen siskon antaman herkkukorin sisältö:

Miehen sisko tietää, mitä ulkosuomalaisille kannattaa ostaa lahjaksi.