Second Thanksgiving ja piilareista

Opin tässä muutama päivä sitten, että on olemassa sellainenkin asia kuin Second Thanksgiving (ja varmaan third ja fourthkin). Aivan kuten suomalaisesta joulusta, amerikkalaisesta kiitospäivästä jää ruokaa helposti paljon yli ja sitä täytyy sitten syödä vielä monta päivää itse juhlan jälkeen. Kiitospäivä kun on vielä kaiken lisäksi vain yhden päivän juhla.

Se naapurissamme asuva venäläistaustainen rouva (joka ei sitten loppujen lopuksi lainannutkaan tilaa pakastimestamme) ilmoitti pitävänsä Second Thanksgiving Dinnerin tänään tiistaina ja kutsui minut ja miehen sinne. Vaikken tätä naista välttämättä shoppailuseurauksi pahemmin enää kaipaakaan, muunlaiset touhut ja etenkin ruokailu kuulostavat aina hyvältä. Harkitsin kuitenkin jonkin aikaa ja tein päätöksen menemisestä oikeastaan vasta sitten, kun kuulin, että myös eräs naapurissamme asuva pariskunta, jonka kanssa olen pari kertaa viettänyt aikaa, on kutsuttu.

Oli todella mukava ilta. Paikalla oli meidän ja tämän toisen pariskunnan lisäksi venäläisen rouvan kalifornialainen ystävä. Kiitospäiväruoista tarjolla oli pelkästään kalkkunaa ja perunamuusia eli ei mitään muuta perinteistä tähän juhlaan kuuluvaa ruokaa. Illan aikana keskustelimme paljon mm. juuri ruoasta, ja siinä keskustelun lomassa tuli huomattua oma hutera sanavarasto. Emme osanneet miehen kanssa oikein kumpikaan selittää suomalaisia perinteisiä ruokia tai jouluruokia englanniksi. Muistan, että nämäkin kaikki termit on joskus lukiossa opittu... Pitäisi vissiin vähän kerrata. :D

Mutta joo, asiasta toiseen ilman sen kummempia aasinsiltoja: Tällä viikolla sain vihdoin ja viimein tilattua ne piilarini. Hassua säätöä yksien piilarien takia. Ensimmäisen koekäyttöparin jälkeen voimakkuuksia vielä hiukan säädettiin toisella lääkärikäyntikerralla ja sain uuden parin testattavaksi. Tällöin sain käyttööni myös toisenlaisen koeparin, koska ensimmäinen pari ei oikeastaan ollut kuukausipiilari, vaan kahden viikon käyttöä kestävä pari, jota pidin vähintäänkin hiukan epäkäytännöllisenä vaihtoehtona itselleni. Sitten elin yhden viikon testaillen näitä molempia pareja. Viime viikolla minulla oli taas uusi käynti, jossa olisin ollut valmis tilaamaan niitä kk-pareja. Paitsi että lääkäri halusi vielä hiukan fiksata voimakkuuksia toisesta silmästä (nyt alemmas, kun ensin voimakkuus oli muutettu ylemmäs) ja koki, että minun pitää testata vielä muutaman päivän ajan piilareita siten, että toisen voimakkuus on erilainen. 

Laskin, että minulla on ollut nyt alle kuukauden sisällä kolme erilaista 2 viikon-/kk-paria testissä ja toiseen silmään vielä neljäs erilainen kappale. En kyllä muista koskaan läpikäyneeni tällaista kokeilumäärää piilarien kanssa, en edes silloin, kun ensimmäistä kertaa elämässäni hankin piilarit. Muistaakseni Suomessa ei paljon mitään kokeiltu ilmaiseksi, kunhan ostettiin ensimmäinen pari ja vähän ihmeteltiin. Jos edes sitäkään. (Tai sitten en vain muista enää, koska tuosta on ikuisuus.) Tällainen kokeilu- ja näytekappalekulttuuri tuntuu oikein kukoistavan täällä Amerikassa. Ja loistavaahan se on, että saa kokeilla, niin löytyy varmasti juuri se itselle parhaiten sopiva. Tuntuu vain jotenkin tuhlaukselta käyttää kuukausipiilareita pari päivää ja sitten heittää ne roskiin, kun saa taas uuden parin testattavaksi... 

Nämä kontrollikäynnit silmälääkärillä eivät ole maksaneet mitään, vaan sisältyvät siihen ensimmäisen käyntikerran maksuun. Myöskään nämä koepiilarit eivät tietenkään maksa mitään. Ei voi siis valittaa palvelusta.

Tilasin nyt kerralla vuoden piilarit. 12 paria maksaa yhteensä 246 dollaria. Vakuutukseni korvaa vuosittain piilareita 150 dollarin edestä, joten itselleni tuosta jäi maksettavaksi 96 dollaria eli alle 80 euroa. Aika halpa hinta vuoden piilareista. Jos nyt ei ajatella sitä, mitä se vakuutus maksaa. Niin kuin en ajattelekaan, koska miehen työnantaja tarjoaa tämän vakuutuksen meille. 

Amerikassa kukoistaa myös hyvityskulttuuri. Lähes jokaisella piilarivalmistajalla on oma rebate-ohjelma. En ollut tällaisesta piilarirebatesta koskaan kuullutkaan ennen kuin silmälälääkäripostaukseeni Leena oli kommentoinut asiaa. Rebate-ohjelmaa mainostettiin minulle myös silmälääkäriasemalla. Käytännössä hyvitys tapahtuu siten, että ostetaan kasa piilareita, täytetään jokin lappu ja lähetetään se kuitin kanssa piilarivalmistajalle. Sitten pienen ikuisuuden jälkeen valmistaja lähettää postitse hyvityksen, joka on... en itse asiassa ole nyt ihan varma, mitä se on - rahaa shekin muodossa, lahjakortti, jotain ihan muuta?

Valitettavasti minä olen sen verran vaikea tapaus, että oikean ja vasemman silmän piilarini tulevat eri merkiltä, koska toisessa silmässäni on hajataittoa. Vaikka merkkien valmistaja on sama, tämä sotku saattaa kuitenkin vaikuttaa hyvityksen saamiseen silmälääkäriliikkeen sihteerin mukaan. Sihteeri ei kyllä itsekään tiennyt, miten kuvio menee. Itse minun ei tarvitse hyvitystä hakea, vaan silmälääkäriliike hakee sen minulle minun puolestani sitten, kun ostotapahtuma on lopullisesti ohi eli kun olen saanut piilarini. Yhdysvallat - maa, jossa mitään ei tarvitse koskaan tehdä itse, jos ei halua.