torstai 29. syyskuuta 2016

"Young lady, you have too many problems at your age."

Takana on puolitoista viikkoa töihin eli jumppatuntien ohjaamiseen paluusta. Taukoni vamman, loman ja flunssan takia venyi lähes 6 viikkoon, minkä aikana en siis tehnyt yhtään mitään liikuntaa, ellei lasketa kävelyä loman aikana. Fiksu olisi totta kai aloittanut ohjaamisen hitaasti, mutta minä en ole fiksu ja sitä paitsi olin amerikkalaisen työkulttuurin ja -byrokratian vanki ja jouduin hyökkäämään kaikille tunneilleni, jotten menettäisi niitä. Pääsin palaamaan myös sille salille, jonka kanssa oli niitä byrokraattisia ongelmia Leave of Absenceni takia. Benefits Department ei koskaan vastannut mitään siihen, kun lähetin heille lääkärin todistuksen siitä, että saan palata töihin. Esimieheltäni vain sain tiedon, että voin mennä ohjaamaan tuntini, kun sitä erikseen kysyin. Kun kirjaudun järjestelmään, Leave of Absence -pyyntöni on edelleen auki. Nämä kuviot eivät siis toimi kovin joutuisasti...

Paluu ohjaamaan oli totta kai paljon haasteellisempaa kuin olin pelännyt, koska taukoni venyi niin pitkäksi ja koska lähdin hommaan heti sataprosenttisesti. Kuuden viikon tauon jälkeen vedin heti ekana viikkona 13 tuntia. Jo ekana päivänä ohjasin kaksi bodypumppia, joiden jälkeen seuraavan kolmen päivän ajan minun piti käyttää hissiä portaiden sijasta ja ottaa tukea aina, kun halusin istua alas (vessassa käyminen oli ikävää, haha). Yksi pumppi viikon aikana oli pakko skipata, koska en yksinkertaisesti olisi voinut kyykätä, mutta muutoin vedin tuntini tekohymyllä kivusta huolimatta. Paitsi että hymy oli kyllä pitkälti aito - oli kivaa päästä takaisin! Herätin ehkä huvittavia katseita myös kotiympäristössäni, kun yritin verrytellä täysin jumissa olevia jalkojani kävelemällä ympäri talojamme farkut jalassa jalkojani nostellen. (Farkut, koska olin tulossa lounaalta.) Toisaalta erään kansakunnan edustajat kävelevät täällä takaperin, joten ehkä tämä sopii samaan sarjaan, enkä ollut yhtään omituinen.
Töihin paluu on tarkoittanut myös pyykin muuttumista takaisin tällaiseen. Urheiluvaatteille tarkoitettu pyykkikoppa täyttyy kahdessa päivässä, muille vaatteille tarkoitettu koppa reilussa viikossa - ja pääasiallisesti mieheni vaatteilla. (Kuvan alkuperäinen lähde tuntematon.)
Kyllä täytyy myöntää, että kuntotasoni on selvästi romahtanut tauon aikana. Esimerkiksi bodyattack on tuntunut maailman haasteellisemmalta lajilta. Tunteeseen toki ehkä vaikutti se, että ohjasin attackin viime viikolla 5 kertaa (yksi oli sijaistus, mikä minun oli pakko tehdä byrokraattisista syistä), mikä on aivan liikaa jopa huippukuntoiselle, saati sitten sellaiselle, joka yrittää palata vamman ja monen viikon tauon jälkeen takaisin. Olin koko viikon niin väsynyt, että teki mieli itkeä. Joka ilta ysin aikaan olin niin loppu, että oli pakko mennä sänkyyn, ja jopa nukahdin kymmenen aikoihin, mitä ei ikinä tapahdu minulle nukahtamisvaikeuksista kärsivälle. Toki sitten heräilin aamuyöllä enkä enää nukkunut kunnolla sen jälkeen. Kroppani on ilmeisesti tottunut siihen, että max. 6 tuntia unta saa riittää.

Kovan ekan viikon jälkeen sain vain yhden lepopäivän, sunnuntain, ja sitten rumba alkoi alusta. Tällä toisella viikolla oloni on ehkä hiukan helpottanut, mutta kroppani tuntuu silti olevan vielä jossain shokkitilassa siitä, mitä on tapahtunut. Attackointiin palaaminen laukaisi minulle tällä viikolla myös penikkataudin (sitä sattuu aina joskus) ja juokseminen alkoi sattua niin paljon, että minun piti pyytää tänään aamuattackiini sijainen. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä siitä, miten päästä eroon penikkataudista, niitä otetaan vastaan! Foam rollailu ja venyttely on jo käytössä, mutta ei tunnu aina auttavan. Onneksi penikkautauti vierailee luonani vain joskus.

Itse asiassa minulla on nyt enää vain 12 omaa tuntia viikossa, vaikka tuntimääräni piti näin syksyn myötä jopa nousta 15 tuntiin per viikko. Luovuin muutamasta tunnistani, sillä ääneni ei tule kestämään sitä, että palaisin ohjaamaan 15 tuntia viikossa. Toiset pystyvät siihen ja enempäänkin, mutta minua ei nyt vain ole luotu sellaiseen, ei ainakaan tällä hetkellä. Lopetin esimerkiksi siellä San Josen yliopiston yliopistoliikunnassa, vaikka juuri vasta pääsin sinne ja vaikka olin siitä innoissani. Olen sijaislistalla, mutta en kyllä todella ole sijaistamassa nyt yhtään mitään, en vain pysty ratkeamaan enempää. Tuosta 12 tunnistakin pitäisi edelleen vähentää ja varmaan aika paljonkin.
Fitness Instructor Problems Vol XXX. Tukkani voi huomattavasti paremmin sen kuuden viikon aikana, kun en käynyt töissä. Kun ohjaan, minun on pakko pestä hiukset joka päivä, sillä hikoilen niin paljon, ettei pelkkä huuhtelu riittäisi. (Kuvan alkuperäinen lähde tuntematon.)
Haluaisin sanoa, että olen pitkän tauon jälkeen kuin uudestisyntynyt. Ainahan sitä hoetaan, että lepo auttaa ongelmiin. Varmasti auttaakin, sitä en kiellä, mutta voi hyvänen aika sentään ei se lepo mitään ihmeitä välttämättä tee. Jalkaani särkee hiukan edelleen. Totta kai särkee, onhan ongelma rakenteellinen. Särky ei ole onneksi pahentunut ohjaamisesta, se on sellaista samanlaista satunnaista, jota se on koko ajan ollut. Myöskään ääneni ei ole parantunut. Tilanne on helpottunut entisestä, mutta valitettavasti äänen käyttö aiheuttaa lievää särkyä ja tiedostan, että jos nyt jatkan samalla tavalla, kohta tilanne pahenee takaisin vanhaan. Itseä saa totta kai syyttää. Pystyn laskemaan yhden käden sormin ne kerrat, joina olen tehnyt puheterapeutin antamia harjoituksia. Olen odottanut ihmeitä, mutta näköjään oikeasssa elämässä ihmeitä ei tapahdu. Varasin juuri ajan lääkärille äänen takia, vaikken kyllä tiedä, miten hän voisi enää auttaa.

Suoraan sanottuna tilanteeni ei siis ole mikään parhain mahdollinen tällä hetkellä. "I'm a lot better, thanks for asking", on vastaus, jota hoen kaikille osallistujilleni, jotka kysyvät, miten voin. Yhden tunnin jälkeen juttelin parin kanssa ja sanoin ihan suoraan, että onhan näitä vaikeuksia vielä, mihin toinen heistä sitten totesi otsikossa olevan lauseen. Minulla on paljon vähän vanhempia naisia osallistujina ja he ottavat aina joskus aika äidillisen asenteen ja ainakin teeskentelevät olevansa oikeasti huolissaan puolestani. En voinut kuin nauraa tälle tämän naisen kommentille, vaikka oikeasti ei naurata yhtään. Eräällä toisella tunnilla eräs vanha rouva totesi minulle: "You're like an old person with all those problems." Kaipa he ovat tietyllä tavalla oikeassa. Onhan tässä nyt ollut kaikenlaista.

Toki tilanne voisi olla pahempikin. Enkä ole edes ainoa, jolla on kaikenmaailman vammoja ja vaikeuksia. Tällä hetkellä meitä lähialueen bodyattackin ohjaajia täällä vaivaa todellinen vamma- ja sairausepidemia: yksi luokkasi polvensa ohjatessaan cxworxia, toinen loukkasi polvensa muualla, yksi sai selkävamman GRIT-tunnilla, yksi ohjaa aivan liikaa bodyattackia ja kaikkea muutakin ja taisi olla juuri jopa auto-onnettomuudessa ja eräs taistelee tällä hetkellä syöpää vastaan. Ehkä minulla on siis kaikki ihan kohtalaisen hyvin.

Näillä joka tapauksessa mennään. Jos postaustahtini taas hidastuu, se tarkoittaa sitä, että makaan kuolleena sohvalla ja katson Netflixia kaiken vapaa-aikani. Minulla on vielä pari lomapostausta lähes valmiina luonnos-kansiossa, mutten ole niitäkään jaksanut julkaista. Pahoittelut.
Postaukseen liittymätön kuva, mutta kävimme viime viikonloppuna katsomassa jälleen yhden kiertueella olevan Broadway-musikaalin, Phantom of the Operan. Niin paras! San Josen Broadwayhin on piakkoin tulossa myös mm. Sound of Music ja Annie. Jos San Josesta pitää etsiä hyviä puolia, tämä kulttuuritarjonta on varmasti yksi! (Kun ei kerta asu siellä oikean Broadwayn luona.)

13 kommenttia:

  1. Hei! Mun on pitkään tehnyt mieli kommentoida sun ohjausmääriä ja sen aiheuttamia terveysongelmia.

    Hyvä, kun vihdoinkin olet "ymmärtänyt" vähentää sun jumppaohjauksia, sillä ei työn takia kannata riskeerata terveyttään (tosin sen olet jo tainnut tehdä!). No, kyllähän meidänkin salilla/saliketjussa joillain ohjaajilla on n. 15 viikkotuntia, mutta kun lajeissa on rankkojen lajien lisäksi mm. balancea, venyttelyä, kuntosalilaitejumppaa (jossa ohjaaja ei itse tee mukana), niin kokonaisuus on ei-ihan-niin-rankka.

    Ja kun kuitenkin olet ilmeisesti muuttanut Jenkkeihin yhteisellä sopimuksellla kotirouvaksi, niin onko sun pakkokaan työskennellä varsinaisesti elannon vuoksi, vaan lähinnä ajankuluksi ja työidentiteetin vuoksi. (Ei missään tapauksessa ole tarkoitus vähätellä ohjaamista työnä, vaan ajattelen vain hyvinvointiasi.)

    Siis ihan vaan: aseta terveytesi etusijalle! -Helmiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Tilanne olisi tosiaan eri, jos ohjaisi "kevyitä" lajeja, kuten joogaa tai venyttelyä, tai sellaista, missä ei tarvitse itse tehdä kaikkea. Tosin valitettavasti mun ääni tuskin kestäisi sitäkään. Oon joskus miettinyt, mikähän on määrä, mitä suomalaiset ohjaajat keskimääräisesti ohjaavat. Tosin Suomessa ehkä harva tekee pelkkää jumppaohjausta ihan ainoana työnä.

      Mitään taloudellista syytä mun työnteolle ei tosiaan ole ja siitä pitää olla iloinen. Voisin yhtälailla kotirouvailla. En vaan millään haluaisi palata takaisin siihen, etten tee mitään, vaikka näenkin tilanteen ongelmallisuuden.

      Poista
  2. Jeps, kyllä täältä käsin on helppo olla Helmiinan kanssa samaa mieltä. Mutta toisaalta, onko kukaan koskaan oppinut muiden virheistä? ;)

    Mä harrastin penkkipunnerrusta yhdessä miehen kanssa (ei kisoja). Olin mielestäni aika hyvä ja innostuin treenaamaan kovaa ja sain olkapäähän rasitusvamman. Puolen vuoden tauko ja kuntojumppaa, kunnes pystyin taas jatkamaan. Reilu vuosi hyvää treeniä ja uusi enkkakin ja sit taas rasitusvamma! Uusi tauko ja kuntojumppaa. Uusi alku ja kohti uusia enkkoja... Kolmas rasitusvamma toden sanoi :(
    Ei kestä mun olkapäät penkkiä, vaikka tekisin kaiken oikein (tekniikka ja oheisharjoitteet). Silti oli pakko kokeilla uudestaan vielä kahden ekan vamman jälkeen. Jotkut pystyy vamman jälkeen toipumaan täysin kuntoon, toiset ei. Eihän sitä tiedä, kumpaan joukkoon itse kuuluu ennen kuin kokeilee :)

    Koita siis olla fiksu: Älä luovuta liian helpolla, mutta älä hakkaa päätä seinään liian kauan. Good luck!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä olisikin kiva, kun oppisi toisten virheistä! Jos nyt ensin oppisi edes niistä omistaan... :D

      Se on niin totta, etteivät kaikki vain välttämättä pysty kaikkeen, vaikka kuinka haluaisi. Pitää vain olla fiksu ja ymmärtää se. Kiitos kommentista!

      Poista
  3. Phantom of the Opera on kyllä minunkin mielestä hyvä. Olen nähnyt Broadwaylla ja Lontoossa. Kaikkein paras musikaali on kyllä minusta ollut Book of Mormon. Muistaakseni sinä et siitä niin välittänyt. Minuun kolahti ja lujaa. Ymmärrystä helpotti se, että tunnen mormonikulttuuria jonkun verran vaihto-oppilasvuoden pohjalta.

    Toipumista kaikkiin vammoihisi! Toivottavasti ne eivät työn aloituksen myötä pahene liiaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mekin ollaan nähty Phantom Lontoossa! Oli siellä parempi kuin nyt, tietty varmaan kun ei ollut kiertue. Book of Mormon ei tosiaan muhun niin iskenyt, juurikin ehkä koska en tiedä niistä jutuista paljon ja osa vitseistä meni siksi vähän ohi. Se tulee taas kesällä San Josehen ja hetken mietin, pitäiskö mennä katsomaan uudelleen...

      Poista
  4. Ois melkein pakko päästä tommoiseen musikaaliin. Ilmoitteleppa mullekin milloin ja mitä on tulossa niin muistaisin joskus mennä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin parhaita! Mä rakastan San Jose Broadwayta! Liity niiden postituslistalle, niin tulee mainokset. Sound of Music on tulossa ja Annie ja Kinky Boots. Kesällä Book of Mormon.

      Poista
  5. Hei, näin bodypump ohjaajana voisitko antaa vinkkejä/rohkaisua :D olen siis aloittanut saleilun/ryhmäliikunnoissa käynnin (pohjakunto kohtuu huono, en mikään ylipainonen mutta en hirveästi hyötyliikunnan lisäksi muuta ole tehnyt), olen käynyt bodybalancessa ja tykännyt niistä tunneista, mutta tuntuu etteivät ne riitä vaan jotain vähän raskaampaa oisi kiva tehdä, mutta en ole uskalatanut vielä pumppiin (vaikka salillamme kuuluu "get started" kategoriaan), minkälaisilla painoilla aloittelijan kannattaisi aloittaa jne? kiitos ja paranemisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentista! Ehdottomasti mene rohkeasti kokeilemaan pumppia! Se on hyvä laji ottaa mukaan liikuntaharrastukseen (lihaskunnon tekeminen on hyväksi, oli tavoite mikä tahansa) ja sopii mainiosti myös aloittelijoille. Aloita kevyillä painoilla, ihan vaikka vain ne pienimmät tangon molempiin päihin. Ohjaajan pitäisi antaa suosituksia painojen suhteen ennen jokaista kappaletta, mutta mä aina sanon, että ekalla kerralla voi mennä myös yksillä kevyillä painoilla koko tunnin, jos haluaa. Alussa on hyvä tutustua liikkeisiin ja oikeaan tekniikkaan ilman, että tarvii stressata painojen suhteen. Toistoja on paljon, esim. kyykky-biisit on yleensä aina 5-6 minuuttia pitkiä. Ei oo kiirettä vetää kovilla painoilla, ja bodypumpin ideakin on paljon toistoja kevyemmillä painoilla (jos siis vertauskohta on kuntosalin puoli, jossa vähemmän toistoja raskailla painoilla). En tiedä, missä maassa oot, varmaan ehkä Suomessa, mutta kantsii toki käydä ihan vaikka tunnin alussa sanomassa ohjaajalle, että on uusi ja kysymässä vinkit. Sinne vaan siis ja tuu heti kertomaan, miten meni! :)

      Poista
    2. Samaa mieltä - rohkeasti mukaan vaan! Pienimmät painot vaan aluksi ja rohkeasti omaan tahtiin hitaammin tai taukoja pitäen, jos siltä tuntuu. Jokainen siellä on joskus ollut aloittelija :) ja kaikilla on niin kiire murehtia omaa napaansa, ettei ne ehdi muita katsella ;)

      Poista
  6. Onko sulla ollut äänen kanssa aikaisemmin ongelmia? Tuli vaan mieleen, että mulla lähtee ääni, jos olen homeisessa rakennuksessa. Lisäksi meidän kuntosalilla on ainakin ihan liian kylmällä ilmastointi ja se ilma on myös todella kuiva, joka myös varmasti rasittaa ääntä.
    Toinen mistä piti kertoa, että huolehdithan riittävästä ravinnon saannista, itselläni laukesi kilpirauhasen vajaatoiminta liiallisella liikunnalla ja huonolla ravinnolla, tietysti stressitasokin oli liian pitkään korkealla. En ole edes mikään jumppaohjaaja, vaan salille hurahtanut mamma. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait mun ääni on tietyllä tavalla aina ollut herkkä. Oon hyvin kovaääninen, mikä on huono juttu. Vanhassa työpaikassa Suomessa tuntui kurkussa, jos puhuin tosi paljon ja pitkään suljetussa huoneessa, koska sisäilma oli siellä niin huonolaatuista. Sinänsä tää ongelma ei kait siis ihan puskista tullut, mut en kyllä koskaan olisi osannut kuvitella, et äänihuulten kanssa voi tulla ongelmia.

      Ravinto on kyllä asia, joka vaikuttaa ihan kaikkeen. Ja mun ruokavalio on valitettavan retuperällä ollut jo pitkään. Kiitos kommentista ja tsempeistä! :)

      Poista