Huippuyliopistot Harvard, MIT ja Yale

Näimme itärannikkoreissumme aikana kolmen huippuyliopiston kampusalueet: Harvardin, Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) ja Yalen.

Harvard ja MIT sijaitsevat molemmat Cambridgessa, Massachusettsissa. Cambridge on aivan Bostonin vieressä, toisella puolella Charles-jokea. Bostonista pääsee Cambridgeen helposti: joko metrolla tai vaikkapa ihan vain kävellen. Me lähdimme viettämään yhden päivän yliopistoilla. Meillä oli aikaa osallistua yhdelle kierrokselle ja sitten tsekata toisen paikan kampusalue itsenäisesti. Minua kiinnosti enemmän Harvardin kierros, miestäni MIT:n kierros, joten teimme kompromissin ja menimme Harvardin kierrokselle. :D

Harvard Square, yliopiston kampusalueen vieressä sijaitseva ravintoloiden, kahviloiden ja kauppojen keskittymä. Tuntui kuin omalta pieneltä kaupungin keskustalta. Opiskelijoiden ei varmaan tarvitse lähteä minnekään muualle, jos eivät halua.

Harvardilla on omia virallisia ilmaisia kierroksia, mutta emme löytäneet sellaisia elokuun loppuun - elokuun alussa olisi kyllä ollut uusille opiskelijoille ja muillekin. Löysimme kuitenkin Harvardin opiskelijoiden vetämät maksulliset kierrokset, The Hahvahd Tour (lausuttuna kuin bostonilaiset lausuvat Harvardin). Hinta taisi olla reilun $10/hlö eli ei kovin kallis.

Harvard Squaren läheisyydessä.

Harvardin opiskelijat alkoivat vetää maksullisia kierroksia siinä vaiheessa, kun yliopisto poisti sääntönsä siitä, ettei opiskelijoilla saa olla omaa yritystä ja etteivät he saa osallistua yritysten toimintaan. En muista, koska kielto poistettiin, mutta kohtalaisen uusi juttu se on. Esimerkiksi Mark Zuckerberg keskeytti aikoinaan Harvardin, jotta pääsi perustamaan Facebookin. Toinen kiellon uhri ja Harvardin kuuluisa college drop-out on Bill Gates. Harvard on näköjään tajunnut, ettei kannata kieltää opiskelijoilta yritysten perustamista kesken opiskelujen. Nykyään yliopisto jopa rohkaisee opiskelijoita perustamaan start uppeja ja muita.

Harvardin pääportti, josta opiskelija saisi kulkea vain kahdesti opintojensa aikana: ekan kerran sinä päivänä, kun muuttaa kampukselle, ja tokan kerran valmistumispäivänä. Legendan mukaan opiskelija ei koskaan valmistu, jos kulkee portista useammin kuin tämän kaksi kertaa. 

The Hahvahd Tour oli mielenkiintoinen, mutta valitettavasti siinä ei menty rakennuksiin sisälle. En tiedä, olisivatko jotkut rakennukset avoinna kaikille, mutta massiivinen Harry Widener -kirjasto ei ainakaan ollut. Kierroksella kuuli hauskoja tarinoita ja siinä tajusi myös sen, että monet kampusalueen keskellä olevat rakennukset olivat opiskelijoiden asuintaloja (dormitories). Olisin luullut niitä taloja joiksikin hallintorakennuksiksi, vaikka ne kyllä pystyi tunnistamaan asuintaloiksi siitä, että ikkunoissa oli aina tuuletin.

Kuulemma opiskelijalle annetaan aina muuttopäivänä lista niistä (kuuluisista) muista opiskelijoista, jotka ovat aiemmin asuneet huoneessa, johon hän muuttaa. Joku voi siis saada Mark Zuckerbergin tai Bill Gatesin vanhan huoneen. Kukaan ei kuitenkaan enää voi saada presidentti Kennedyn huonetta, sillä remontin yhteydessä hänen vanha huoneensa purettiin ja tilalle lyötiin hissikuilu. "Become the most beloved president of the United States? It doesn't matter, Harvard will still give you the shaft", totesi oppaamme. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä remonttimiehillä.

Kampusalueella. Nuo talot taisivat olla dormitoreja, mutta en nyt varmaksi muista. 

Harvardin kampuksella sijaitsee kuulemma USA:n kolmanneksi valokuvatuin patsas Nykin Vapaudenpatsaan ja Washington D.C:ssa sijaitsevan Lincoln Memorialin jälkeen: John Harvardin patsas. Tämä tunnetaan myös kolmen valheen patsaana: 1) John Harvard ei periaatteessa perustanut Harvardia, vaikka patsaassa lukee "founder", 2) Vuosiluku patsaassa on väärä ja 3) Patsas ei edes esitä John Harvardia, sillä v. 1884 patsaan tekovaiheessa John Harvadista ei ollut jäljellä mitään kuvia, eikä kukaan siis tiennyt, miltä hän näytti. Otin valokuvan, sillä nyt olen elämässäni valokuvannut kaikki kolme Yhdysvaltojen valokuvatuinta patsasta - kunnes joku toinen tulee ja ilmoittaa, että kolme valokuvatuinta patsasta ovatkin joitain aivan muita. Patsaan kengän kärjet ovat kuluneet, sillä turistit koskettavat kenkiä, koska sen uskotaan tuovan hyvää onnea. Me emme koskettaneet. Totesin reissulla miehelleni, että jos me joskus saamme lapsia, ne voisivat mennä vaikka opiskelemaan Harvardiin. Jos mahdolliset tulevat lapsemme eivät koskaan syystä tai toisesta päädy Harvardiin, voin aina syyttää sitä, ettemme koskettaneet kenkiä.

John Harvardin patsas aka Statue of Three Lies.

Mielenkiintoinen tarina oli myös Harry Widener Libarylla eli yhdellä Harvardin kirjastolla. Harry Widener oli nuori Harvardista valmistunut mies, joka lähti valmistumisen jälkeen Eurooppaan. Kotimatka ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä matka kulki Titanicilla. Harry ja hänen isänsä kuolivat laivan uppoamisessa. Oppaamme kertoi, miten Harry antoi paikkanssa pelastusveneessä muille. Harvardin mobiiliappi kuitenkin kertoo, miten Harry lähti hakemaan hyttiinsä unohtunutta kirjaa eikä koskaan palannut. Oli miten oli, Harryn äiti halusi poikansa muistolle rakennuksen ja lupasi lahjoittaa Harvardille ison summan rahaa - nykyrahassa kolmesataa miljoonaa dollaria -, jos Harvard rakentaa hänen kirjoja rakastaneen poikansa nimeen kirjaston. Kirjasto päätettiin rakentaa. Äiti kuitenkin pelkäsi, että tulevaisuudessa yliopisto lakkauttaisi kirjaston tai vaihtaisi sen nimeä, joten hän antoi kolme ehtoa lahjoitukselleen: 1) Kirjastossa on oltava lukuhuone, jossa on aina oltava tuoreita kukkia. Lukuhuoneeseen saa mennä vain kaksi henkilöä: kuraattori, joka tuo tuoreet kukat, sekä Harry Widener. Kyllä, juuri se kuollut Harry Widener. Rouva Widenerilla ei vissiin ollut ihan kaikki kotona. 2) Harvardin ruokasaleissa on tarjottava jäätelöä opiskelijoille, koska Harry piti jäätelöstä. 3) Uimataidosta on tehtävä edellytys yliopistossa, eikä kukaan saa valmistua Harvardista, jos ei läpäise uimatestiä. Rouva Widener oli vakuuttunut, että hänen poikansa olisi selvinnyt Titanicista, jos olisi osannut uida.

Legendan mukaan jos Harvard ikinä rikkoo näitä ehtoja, koko kirjaston omaisuus on annettava Cambridgen kaupungille. Tätä Harvard ei tietenkään halua. Ehdoista kuulemma vain kolmas on rikottu, sillä sen on 1970-luvulla katsottu olevan perustuslain vastainen. Uintitestiä ei siis tarvitse nykyään läpäistä. Kirjastoon ei ollut pääsyä kuin opiskelijoilla, joten tarina ei nyt kerro, onko siellä oikeasti lukuhuone tuoreilla kukilla, eikä myöskään sitä, saako jätskiä oikeasti. Tämän tarinanhan on siis pakko olla totta.

Piha, jossa opiskelijoiden valmistumisseremonia pidetään. Taustalla Harry Widener -kirjasto. Kirjaston kirjakokoelma yltää maan alla koko tämän pihan alle. Kirjastossa voi kuulemma juosta kaksi (vai olikohan jopa kolme) täyspitkää maratonia ilman, että juoksee kahdesti saman kirjan ohitse. Valitettavasti kirjastoon ei päässyt kuin opiskelijat.

Toisella puolella pihaa on tämä rakennus (kirkko?), jonka portailla pidetään puheita valmistumispäivänä. Noilla portailla on puhunut niin Oprah kuin J.K. Rowlingkin. 

Harvardin kierrokselta suunnistimme Massachusetts Institute of Technologyyn (MIT), joka siis sijaitsee Harvardin tavoin Cambridgessa. Kävelymatka näiden kahden yliopiston kampusalueiden välillä taisi olla pari kilometriä. MIT:n kampusalue ei ole mikään vanha, sillä se on aiemmin sijainnut Bostonissa. Rakennukset eivät siis olleet hienoja vanhoja, kuten Harvardissa, vaikka muutama aika näyttävä rakennus löytyikin.

Myös MIT järjestää Harvardin tavoin ilmaisia kierroksia. Niitä olisi jopa ollut nyt, mutta ne olivat opiskelijoille ja turistit olisivat saaneet liittyä mukaan, jos tilaa olisi. Me emme valitettavasti Harvardista olisi millään ehtineet näille kierroksille, joten teimme oman do it yourself -kierroksen. MIT tarjoaa tällaiseen kierrokseen erittäin hyvät ohjeet, kartat ja kännykkäappit. Loppujen lopuksi perehdyimme MIT:iin huomattavasti paremmin kuin Harvardiin, jossa olimme vain sen kierroksen turvin.

MIT:n kuuluisa kupoli, joka näkyy Charles-joen rannalla myös Bostonin puolella. Tuon kupolin päälle opiskelijat ovat joskus nostaneet poliisiauton. Opiskelijoilla oli mennyt hermot siinä, kun poliisit aina sakottivat väärin pysäköityjä autoja, joten jäynänä he nostivat poliisiauton tuonne. Kukaan ei varmuudella tiedä miten.

Eräässä rakennuksessa oli esillä se poliisiauto, joka kupolin päällä on ollut. 

Kupolipihalta oli tällainen näkymä joen toiselle puolelle Bostoniin.

Itse tehty kierros MIT:ssa vei paljon aikaa, sillä kampusalue on todella suuri. Kiintoisasti MIT sallii sen, että rakennuksiin saa mennä sisälle noin vain itsenäisesti. Pointsit siis siitä, mutta pidin sitä kyllä hieman outona. Luulisi, että etenkin Yhdysvalloissa turvallisuuteen kiinnitettäisiin niin paljon huomiota, ettei kuka tahansa noin vain saa astella sisään yliopistoon. Mutta ei, siellä me hortoilimme pitkin käytäviä ja rakennuksia moneen otteeseen. Eipä sisätiloissa paljon mitään nähtävää ollut, mutta oli ihan kiva päästä näkemään. Miestäni nyt luonnollisesti kiinnosti minua enemmän huipputekniikkayliopiston meno ja meininki. Yhdessä rakennuksessa oli syöpätutkimukseen liittyvä näyttely, mikä olisi ollut äärimmäisen mielenkiintoinen, jos siihen olisi jaksanut perehtyä. Ehkä MIT:ssa vielä joku päivä otetaan olennaiset askeleet kohti syövän parannuskeinoa.

MIT:n kappeli. Mietin mielessäni, että onpa ruma, ja seuraavassa hetkessä luin kyltistä, että tämä on Eero Saarisen suunnittelema. Saarinen oli tainnut suunnitella jonkun toisenkin rakennuksen.  

Sekä Harvardilla että MIT:lla on kauppoja, joissa myydään kaikkea krääsää. Tässä MIT:n kaupassa olevia paitoja.

Kolmas yliopisto, jonka kampuksella kävimme, oli Yale. Se sijaitsee Connecticutin osavaltiossa New Haven -nimisessä kaupungissa. Pysähdyimme siellä, kun ajoimme Cape Codista kohti Philadelphiaa.

Yalen kampusalueen vieressä oli aika samanlainen meininki kuin Harvard Squarellakin.

Kävimme hakemassa Visitor Centeristä kartan ja katsoimme nopeasti päänähtävyydet Yalen vanhalla kampusalueella, sillä muuhun ei kesken pitkän automatkan ollut aikaa.

Yalen Phelps Gate. Mitähän tuo teksti tuolla ylhäällä mahtoi tarkoittaa...

Kampusalueella. Valitettavasti rakennuksia ei oikein tässä näy, mutta ne olivat samanlaisia dormitoreja kuin Harvardissakin.

Yale on paljon mahtipohtisempi kuin Harvard. Ehkä jopa vähän huvittavan mahtipontinen, kysymys kun nyt kuitenkin on yliopistosta.

Harkness Tower.

Kirjasto, jonka nähdessämme totesimme "ei ollenkaan överi". 

Tämä taisi olla Law School. Kyllä Turun yliopiston oikis vähän kalpenee rinnalla.

Mahtipontisuudesta huolimatta tykkäsin enemmän Yalen ulkonäöstä kuin Harvardista. Oli jotenkin niin vanhaa ja jylhää. Jos pitäisi ulkonäön perusteella valita opiskelupaikka, valitsisin siis Yalen näistä kahdesta. Ihan kuin olisi mahdollisuus valita tällaisista, hyväksymisprosentti on aika alhainen. Puhumattakaan lukukausihinnoista, joita en halua edes ajatella. Onneksi en ole enää opiskeluja vailla.

For God, for Country and for Yale.

Millaisia opiskelijat olivat näissä paikoissa? Aivan tavallisen näköisiä ja hyvin nuoren näköisiä. Mistään ei erottaisi, että kyseessä ovat huippuyliopistojen opiskelijat. Edes Harvardissa ei ollut tweed-pukuisia tyyppejä. ;) Mistähän ovat leffojen stereotypiat peräisin, haha...

Olemme muuten nyt kotimatkalla, kun julkaisen tämän postauksen. Terveiset Minneapoliksen lentokentältä, meillä on välilasku. Tulin taas loman loppumisen kunniaksi kipeäksi, flunssaa ja varmaan vähän kuumettakin. Alkaa tuntua kiroukselta tämä kipeänä kotiin lentäminen, sillä olin kipeä myös silloin vähän aikaa sitten, kun lensin kotiin Las Vegasista.