Kun kämppäkin hajoaa

Palasin tällä viikolla töihin ohjaamaan ja olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut postailla edes jo valmiina olleita luonnoksia. Tämän postauksen kirjoitin itse asiassa valmiiksi jo ennen kuin lähdimme lomalle. Tarkoitus oli julkaista se loman aikana, mutta näköjään jäi.

***

Ei siitä ole kauaa, kun kotonamme kirottiin sitä, että kyllä kun Suomessa tehdään pistorasia, niin se on ja pysyy.

Olisihan se pitänyt arvata, että ongelmia tästä vielä syntyy. Rikkinäisen pistorasian korjaaminen kun sujui meksikolaiselta työmieheltä (huom. ei sähkömieheltä) niin helposti.

Emme ole käyttäneet ko. pistorasiaa mitenkään kovin paljoa korjauksen jälkeen. Kun juuri ennen lomalle lähtöä kiinnitin siihen johdon, korjaajan pienellä vaivalla tekemä korjaus antoi periksi ja koko systeemi tuntui hajoavan käsiin.

Suoja halkesi ja lähti irti, se oli alun perinkin ollut aika löysällä työmiehen jäljiltä. Eikä tuo itse pistokekkaan mitenkään tukevasti tuolla istu. Huoh.

Kyllä kun Suomessa korjataan pistorasia, niin se on korjattu koko loppuelämäksi!

Asiat tuntuvat muutoinkin nyt hajoavan käsiin täällä kotona. Kaksi vuotta sitten heinäkuussa, vain muutama kuukausi tänne muuton jälkeen, valitin verhotangoista. Elämäni oli silloin niin yksinkertaista, että venkula verhotanko antoi oivan aiheen valittaa. Kaksi vuotta siinä meni, mutta nyt on käynyt ilmi, että minähän olin vain täysin oikeassa valituksessani - eihän se verhotanko kestänyt. Tai oikeammin sanottuna seinä ei kestänyt.

Makuuhuoneessamme oleva itse asennettu verhotanko on nyt romahtanut kaksi kertaa. Seinä ei vain yksinkertaisesti kestä tangon ja verhojen painoa. Kyseessä on tietenkin ihan ulkoseinä, mutta kun nämä täkäläiset talot nyt ovat mitä ovat (jotain pahvia?), niin eipä se seinä tunnu mitään kestävän.

Oho. Kertaa kaksi.

Yllä olevaa kuvaa ottaessani en miettinyt bloggausta. Olen ottanut kuvan miehelleni, sillä tämä tapahtui vain pari viikkoa sen jälkeen, kun hän oli jo kerran asentanut romahtaneen tangon paikoilleen. Valitettavasti vasta näin jälkikäteen hoksasin, että olisi pitänyt ottaa kuva siitä seinästä. Siinä on nimittäin oikeastikin aika iso reikä nyt. Näytti vähän siltä kuin seinä olisi ottanut ensimmäisen askeleensa kohti totaalista luhistumista.

Tangon sai vielä paikoilleen, mutta jos ja varmaan kun se kolmannen kerran sieltä romahtaa, takaisin ei ole enää menemistä ja sitten seinässämme on iso reikä, jota ei saa peitettyä. Joku voisi todeta, että verhomme ovat liian painavat, mutta minä syytän kalifornialaista seinää tietenkin. (Mieheni totesi tähän, että ehkä myös tangon asentajaa voisi syyttää. Kumma kyllä minä en syyttänyt. :D)

Kalifornian maanjäristyksiä miettiessä mielessä todellakin on nyt kysymys siitä, miten nämä paikalliset pahvitalot voivat kestää maanjäristyksiä, kun eivät ne kestä edes verhotankoja...