Itärannikon kesäkohde Cape Cod

Bostonista noin tunnin ajomatkan päässä on Cape Cod -niminen niemialue. Se kuulosti matkaoppaan perusteella mielenkiintoiselta, joten päätimme lähteä viettämään siellä yhden päivän ja yhden yön.

Cape Cod itärannikolla. Alue näyttää pieneltä, mutta on ihan kohtalaisen kokoinen: alhaalta aivan ylös kärkeen saakka on matkaa yli 100 kilometriä.  

Suunnitelmamme oli lähinnä vain ajella alueella ja katsoa, mitä sieltä löytyy. Neljän kävelypäivän jälkeen vammajalkani kaipasi lepoa. Autoilu sopi hyvin myös siksi, että lähes koko päivän satoi. Olin jo Kaliforniassa unohtanut, miten voikaan sataa koko päivän. :D

Cape Codin vanhin kaupunki, Sandwich, näytti pitkälti tältä. 

Sandwichin ainoa nähtävyys? Mylly vuodelta 1654.

Cape Codissa on monia pieniä kaupunkeja. Sateen takia alue ei ehkä ihan ollut edukseen. Alueella on esimerkiksi rantoja ja ulkoilureittejä, mutta emme käyneet katsomassa yhtään rantaa eikä ulkoilukaan nyt onnistunut. Myös nyt kun turismisesonki on jo suurimmaksi osaksi päättynyt ja kun oli arkipäivä, alueella oli aika hiljaista, vaikka Cape Cod on kesäisin todella suosittu alue. Cape Codiin kuuluu myös kaksi saarta, Martha's Vineyard ja Nantucket, jotka molemmat ovat todella suosittuja kohteita. Nytkin ne näyttivät vetävän jonkin verran porukkaa, jos jotain oli pääteltävissä siitä, miten paljon autoja oli parkissa parkkipaikoilla saarille vievien lauttojen lähellä. Saaret olisivat kiinnostaneet meitä jonkin verran, mutta halusimme enemmän vain ajella alueella.

Kesyt linnut Falmouth-nimisessä kaupungissa, joka oli Sandwichia huomattavasti isompi.

Falmouthissa oli hummerijätskiä, jota oli pakko päästä maistamaan, aivan sama vaikka satoi. Pienet hummerin palaset menivät aika mauttomina, mutta joukossa oli paljon isojakin paloja ja kun niitä pureskeli antaumuksella, tuli aikamoinen jäisen kalan maku suuhun. Ei ehkä ihan uusi lempparimaku. 

Ajelimme parin pienen kaupunkin läpi ja sitten päätimme ajaa niin pitkälle niemialueen kärkeen kuin mahdollista. Siellä on Prowincetown-niminen kaupunki, josta löytyy uudisraivaajiin liittyvä museo ja maamerkkitorni, Pilgrim Tower. Ajelimme sitä tornia katsomaan. Matka ei ollut mikään ihan lyhyt, taisi viedä yli tunnin. Cape Cod ei tosiaan ole mikään ihan pieni alue.

Pilgrim Tower.

Cape Codin rannikkoa.

Cape Codin pusikkoa ja metsää.

Prowincetownissa vaikutti olevan kauhea kasa turisteja. Päätimme käydä tsekkaamassa kylää vähän enemmän. Ihmetyksemme oli suuri, kun yhtäkkiä tuolta niemen kauimmaisesta kärjestä löytyi randomisti vilkas homomekka. Prowincetown on muodostunut sateenkaari-ihmisten pieneksi kotoisaksi koloksi, en yhtään tiedä miksi. Oli kivan oloinen paikka.

Prowincetown oli täynnä sitä elämää, jota Cape Codin muista pikkukaupungeista ei löytynyt näin sateisena syyskuun päivänä. 

Minua viehätti Cape Codissa ajatus Atlantin rannasta, mutta loppujen lopuksi emme edes nähneet merta. Tai no näimme, mutta emme sitä aavanmeren puoleista merta, vaan niemialueen ja muun USA:n rannikon välisen kaistaleen. Tarkoitus oli mennä National Seashore -puistoalueelle, mutta siinä vaiheessa, kun olisimme ehtineet sinne, oli jo niin myöhä, ettemme jaksaneet mennä.

Yhdessä kirjakaupassa Falmouthissa oli ihan parhaita tarroja vessaan. En ostanut. 

Koko päivä meni siis lähinnä ajellessa ympäriinsä, kiersimme oikeastaan koko Cape Codin. Emme tajunneet mitata matkaa, mutta todennäköisesti ajoimme 250-300 kilometriä, kun mukaan lasketaan reilun 100 kilsan matka Bostonista Cape Codiin. Mutta Cape Cod alueena ei siis todellakaan ole mikään ihan pieni. Ympäriinsä ajellessa ei valitettavasti kauheasti nähnyt mitään, koska tiet menivät pitkälti keskellä pusikkoja. Ajoimme kyllä jonkin matkaa myös kivempaa näköalareittiä pitkin. Cape Cod vaikuttaa paikalta, joka on varmasti kesän parhaimpaan turistiaikaan (tai ei-sateisena päivänä) todella ihana ja kaunis paikka, niin sympaattisia pieniä kaupunkeja siellä on. Pääsisipä joskus uudelleen ja pidemmäksi aikaa! Meidän motellikin oli ihan supersöpö, mutta valitettavasti pääsimme nauttimaan siitä vain yhden yön ajan ja saavuimme paikalle vielä kaiken lisäksi vasta myöhään illalla. Lähdimme heti aikaisin aamulla suorittamaan lomamme pisintä väliä: ajomatkaa Cape Codista, Massachusettsin osavaltiosta kohti Pennsylvanian osavaltiota ja Philadelphiaa.

Näkymä motellimme ikkunasta. Tuntui ihan siltä kuin olisi ollut Suomessa, sellaista maaseutua tuolla oli. Kaverini jo totesi tästä kuvasta, että olen ilmeisesti ollut liian kauan pois Suomesta, koska ei siellä ole ollenkaan tuollaista, mutta minulla oli kyllä vahva Suomi-tunne. Toki täytyy ignoorata nuo puut, Suomessa ei tuollaisia lajikkeita ole, mutta muutoin, voi mikä fiilis. 

Olemme jo toiseksi viimeisellä etapillamme, Baltimoressa. Enää on D.C. jäljellä. Tähän reissuun on mahtunut kaikenlaista Philadelphian historiallisista paikoista ja Pennsylvanian amisheista (joiden maille lähdimme spontaanisti eilen, kun kaupunkielämä alkoi kyllästyttää) Baltimoren ränsistyneisiin kortteleihin. Lupaan julkaista tässä välissä muutakin (ehkäpä vihdoin sen bodyattack-postauksen!) enkä vain höpöttää näistä lomajutuista.