USCIS yllätti nopeudellaan - mieheni työluvan jatko myönnetty!

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen, vaan ovat satunnaisia otoksia kaverini reissun ajalta.

Kesäkuun alussa USCIS:een eli U.S. Citizenship and Immigration Servicesiin lähti hakemus mieheni työluvan jatkosta. Asianajajamme epäili käsittelyajan olevan 3-4 kuukautta. USCIS on tunnettu kaikesta muusta kuin nopeasta toiminnasta, mutta tällä kertaa pulju pääsi yllättämään. Tasan 30 päivää sen jälkeen, kun hakemus oli vastaanotettu, meille tuli tieto siitä, että mieheni työlupaan on myönnetty jatko. Jee!

Sekä äitini että kaverini ovat tänne saapuessaan lentokoneen ikkunasta katsoessaan luulleet, että Kalifornian kukkulat ovat täynnä jonkinlaista hiekkaa. Ehei, kuivunutta ruohoa se vain on. Kalifornia on tosiaan niin kuiva.

San Josen downtownissa olevissa erinäisissä ovissa on taidetta. En tiedä, ovatko ne uusi juttu, vai olenko vain aikaisemmin kävellyt silmät kiinni, mutten ollut ennen huomannutkaan ennen kuin kaverini luki näistä jostain. Ei mitenkään, että usein edes kävelisin San Josen keskustassa, ei siellä tarvitse käydä koskaan.

Vaalitaidetta. Ei kyllä täysin ajantasainen kysymys enää.

San Josen downtown on joskus edes vähän edukseen. Tämä päivä ei kuulunut niihin, sillä yleensä downtown on aika kuollut eikä siellä ole paljon ketään, mutta tänä päivänä siellä ei ollut yhtään ketään. Oli viikko ennen 4th of Julya eli varmaan kaikki olivat lomilla.

Miehelleni kuuluva L1-työlupa voidaan myöntää 3+2 vuodeksi. Ensimmäisen kerran se myönnettiin meille kolmeksi vuodeksi, mikä meillä täyttyy nyt joulukuussa, ja nyt tuli viimeinen jatko kahdeksi vuodeksi. Meillä on nyt siis luvat olla täällä marraskuuhun 2018 saakka. Viisumimme - ne alkuperäiset, jotka meille myönnettiin silloin, kun muutimme tänne - on myönnetty 5 vuodeksi kerrallaan, joten niitä ei tarvitse lähteä nyt uusimaan. En tiedä, miksi viisumit myönnetään eri ajalle kuin työlupa, mutta työlupa on kuitenkin se, joka pitää olla voimassa, jotta täällä saa olla. Pelkkä viisumi ei riitä (ja kuka täällä edes voisi asua, jos ei saisi tehdä töitä?). Kun L1:n 3+2 vuotta tulee täyteen, jatkoa siihen työlupaan ei enää voi hakea; 5 vuotta on maksimi. Sen takia meillä on haussa myös Green Card eli pysyvämpi oleskelulupa. Emme tiedä, haluammeko asua täällä vielä viiden vuoden jälkeen, mutta on kiva saada ainakin mahdollisuus siihen.

Hannan Silicon Valley Sightseeing Tour sisältää turhien toimistorakennusten tuijottelua. Tässä on Apple, harvinaisen tylsä paikka. Erinäiset autotallien ovet jätettiin sentään tällä kertaa väliin, koska kuulemma kaveriani ei kiinnostanut. En ihmettele yhtään.

Facebookin tykkäyskyltti oli saanut uuden värityksen. Priden takia? Orlandon takia? Molempien takia?

Facen työntekijöilleen tarjoamia pyöriä.

Myös Googlen logolla oli hetkellinen uusi väritys.

Android patsaspuiston hahmot olivat saaneet itselleen tällaiset aidat, joita ei ollut vuosi sitten, kun kävin täällä ekan kerran. Ehkäpä aidat ovat tulleet, jotta tyhmät turistit eivät kiipeäisi noiden päälle kieltokyltistä huolimatta. Joidenkin nimeltä mainitsettomien valokuvista saattaa löytyä kuvia, joissa esimerkiksi maataan tuon yhden pullan päällä, ajalta ennen aitauksia tietenkin, köhköh... 

Tämän Googlen kampuksella olevan dinosauruksen nimi on Stan. Mehän pyörimme tässä aivan työpaikkani pihassa, mutta koska minulla ei ollut työpäivää, olin täysin kuuliainen kansalainen, jätin kulkulupani kotiin ja olin täysin turistina. Enkä kyllä muutoinkaan olisi edes saanut viedä kavereita Googlen tiloihin, toisin kuin googlelaiset.

Eksyimme myös Googlen kauppaan, joka on Android-puiston luona. En tiedä, miksi joku haluaisi ostaa googlekrääsää, mutta toisaalta tuo musta paita on kyllä ihan hieno ja vaatii pienen hetken ennen kuin tajuaa sen olevan Googlen.

Meitä mietitytti mieheni kanssa lomake nimeltä I94 eli lomake, joka kertoo, milloin ja mistä olemme tulleet laillisesti maahan ja mihin saakka saamme olla. Nämä tiedot uusiutuvat joka kerta, kun saapuu maahan. Passeissamme on tällä hetkellä leimat, joissa lukee, että oleskelulupamme on tämän vuoden joulukuuhun saakka. Meillä ei ole nyt ulkomaan matkoja suunnitteilla. Mietimme, täytyykö meidän lähteä maasta vain, jotta saamme ajantasaiset I94:t ja leimat vai onko niillä merkitystä. Mieheni kysyi tätä asianajajalta, ja jos hänen vastaukseensa on luottamista, niin ilmeisesti jatko näihin tulee automaattisesti, eikä leimoilla ole merkitystä. Ei siis tarvitse lähteä Kanadaan tai Meksikoon. Mikä sinänsä on totta kai vähän surku, olisihan pakkomatka voinut olla aika kiva.

Half Moon Bayssa Tyynen valtameren rannalla. Kaverini kävi vähän kahlaamassa. Minä palelin melkein enemmän kuin ikinä ja värjöttelin kauempana. Oli varmaan joku 15 astetta ja törkeä tuuli ja sumu.

Half Moon Bayn downtownissa on kauppa, jonka edessä lukee "Best Place in Town to Pick Up Chicks". Kaupassa myydään kaikenlaista maatalouskrääsää, mutta minulle selvisi vasta nyt, että siellä oikeasti myydään myös niitä chiksejä. Tiput tungetaan pieneen laatikkoon, jossa on käsittelyohje, eikä tipuilla ole palautus- eikä vaihto-oikeutta. Hinta oli vitosen kappale plus verot.

Nyt ei ole siis sitäkään ongelmaa, jota pelkäsin minun oman työlupani suhteen. Minun työlupanihan juuri uusittiin vain puoleksi vuodeksi, joulukuuhun saakka. Pelkäsin, ettei tietoa mieheni työluvan jatkosta tule ajoissa siten, että voin hakea omaani jatkon. Nyt ei ole ongelmaa. Yhdellä työnantajistani ei muuten vieläkään ole järjestelmässään tietoa uudesta työluvastani, koska managereja on liikaa, eikä ketään tunnu kiinnostavan minun tilanteeni...

Olen ollut kotimme porealtaassa viimeisen kahden viikon aikana kaverini kanssa enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Kiva ja rentouttava, mutta jos rehellisiä ollaan, ei tällaista tule käytettyä arkielämässä. Paluu arkeen on nyt koittanut, kun vieras on lähtenyt. Saa nähdä, koska pulahdan poreisiin seuraavan kerran.

Kieltämättä pieni stressi putosi harteilta nyt, kun nämä asumiseen liittyvät lupa-asiat ovat kondiksessa taas pariksi vuodeksi. Toisaalta tulevaisuus on iso kysymysmerkki. Tietenkin on turha miettiä liian pitkälle, voihan elämässä aina tapahtua ihan mitä tahansa, asui missä asui. Kuitenkin tällaisen ulkosuomalaisen elämä on aina pienoista kysymysmerkkien seassa elämistä ehkä enemmän kuin se olisi, jos asuisi kotimaassaan. Perheenjäsenet ja kaverit kyselevät usein, kuinka pitkään aiomme asua täällä. Täysin rehellinen vastaus on: emme tiedä. Katsellaan, miten elämä menee.