Les Mills BODYSTEP® -ohjaajakoulutus

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, kävin viikonloppuna Les Millsin bodystep®-ohjaajakoulutuksessa. Osallistuin helmikuussa elämäni ensimmäiselle bodystep-tunnille Turussa, kun olimme käymässä Suomessa. Ajauduin vähän kuin vahingossa tälle tunnille, sillä step-tunnit eivät ole kiinnostaneet vuosiin ja koska bodysteppia ei edes ole tarjolla niillä kuntosaleilla, joissa käyn täällä kotipuolessa. Joskus yliopistoliikunnassa kävin step-tunneilla, eivätkä ne jättäneet mitään kovin ihmeellistä vaikutusta. Bodystep yllätti positiivisesti ja iski lujaa, vaikka olin askelkuvioista ihan pihalla ensimmäisellä kerralla. Vaikka bodystep-formaatissa on selvästi nähtävillä perinteisen step-tunnin elementit, meno on Les Millsin formaattien tapaan kunnon urheilullista, kun mukaan on heitetty atleettisia piirteitä. Itse asiassa bodystepista on tarjolla kahta erilaista tuntia: klassista ja atleettista, joka sisältää klassista enemmän esimerkiksi hyppyjä ja punnerruksia. Jos bodystep ei ole lajina tuttu, Youtubesta löytyy sizzleri nykyisen 103-ohjelman klassisesta tunnista. Minä kouluttaudun juurikin tällä 103-ohjelmalla.

Totally gonna OWN IT! Kuvan lähde Les Mills.

Kun helmikuussa ilmoitin Facebook-statuksessa ihastuneeni bodysteppiin, sain heti yhdeltä ohjaajalta kommentin, että kannattaisi mennä koulutukseen, sillä bodystepin ohjaajia ei ole tällä alueella kauheasti. Ei tosin ole tuntejakaan. Bodyattackin tavoin tämä formaatti ei kuulu suosituimpien joukkoon. Esimerkiksi iso saliketju 24 Hour Fitness ei tarjoa tätä tuntia ollenkaan. Sen sijaan YMCA tarjoaa sekä myös yksi toinen ketju, jonka yhdellä salilla ohjaan. Tiesin myös, että yksi sali kaipaa lisää bodystep-ohjaajia.

Kun palasimme Suomen reissulta, en mennyt uudelle tunnille täällä, vaikka tiesin kyllä, mistä niitä löytyisi. Laji vähän jäi, koska eihän minulla ole tällä hetkellä energiaa käydä osallistumassa tunneille. Ihastus oli kuitenkin syntynyt ja jäi itämään. Kävin kerran netistä katsomassa, missä Les Mills tarjoaisi ohjaajakoulutuksia, eikä koulutuksia ollut tarjolla missään Kaliforniassa tai edes viereisissä osavaltioissa. Kuulin, ettei koulutuksia järjestetä usein.

Sitten yhtäkkiä koulutus ilmestyi ja ihan tänne San Josehen yhdelle YMCA:n salille! Sali oli todennäköisesti tilannut koulutuksen, sillä tarvitsevat uusia ohjaajia. Minä harkitsin koulutusta hetken, mutta sitten järkeilin, etten voi nyt osallistua ääniongelmieni takia - en tosiaan kaipaa tällä hetkellä lisää stressiä, lisää tunteja ja lisää asioita, jotka vähentävät jo nykyisellään vähäisiä lepohetkiäni. Päätin, etten voi mennä. Eräs ohjaaja kuitenkin lopulta ylipuhui minut. En edes tunne häntä, hän on sijaistanut pumppiani muutaman kerran ja tapasin hänet kerran ohimennen. Tekstailimme pari kertaa, hän motivoi minua ja hän sanoi, että bodystep-koulutus on superharvinainen. Jos haluaa kouluttautua, tilaisuus on nyt, eikä myöhemmin. Tässä on jälleen hyvä esimerkki tietynlaisesta amerikkalaisuudesta! Tuntemattomia ihmisiä motivoidaan, heille puhutaan positiiviseen sävyyn ja heistä välitetään, ainakin pinnallisesti. En nyt yritä sanoa, etteikö Suomessa välitettäisi, mutta en ihan heti usko, että tuntematon ihminen ottaisi Suomessa asiakseen motivoida toista tuntematonta johonkin koulutukseen ihan vain huvikseen. Vaikka mistäs minä tiedän, miten tiivis Les Millsin One Tr1be -fiilis on Suomessa. :)

Lopulta siis ilmoittauduin koulutukseen, jopa hieman myöhässä, alle kaksi viikkoa ennen koulutusta ja en siis saanut materiaalia silloin, kun muut. Katsoin ilmoittautumisen jälkeen videoita Youtubesta ja aloin panikoida sitä, mihin olen ryhtynyt. Yksi tunti takana, ja koreografia näytti siltä, että vähintään sotkeudun oikeasta ja vasemmasta, jos en täysin kokonaan jaloistani. Toisaalta kouluttauduin cxworxiinkin siten, että olin käynyt vain yhdellä tunnilla, ja vedän nykyään erinomaisia cx-tunteja eli ei kokemuksen puute tarkoita mitään. Ilmoittautumisen jälkeen osallistuin vielä yhdelle bodystep-tunnille itä-San Josessa ja pistin varmaan silmään tunnilla, koska menin puolet ajasta väärällä jalalla ja koska ihonvärini oli erilainen kuin kaikkien muiden osallistujien yhtä mammaa ja ohjaajaa lukuun ottamatta.

Sitten sain materiaalini. Kun kappaleita alkoi käydä lävitse koreovihkon ja videon kanssa, homma alkoi vaikuttaa paljon selvemmältä, ja naamallani oli vähintään pieni hymy koko ajan, kun harjoittelin kappaleita lävitse itsekseni. Tai kun kuuntelin musiikkia autossa! Ihan parasta! Les Millsin Super Quarterlyssa osallistuin muuten myös 104-ohjelman tunnille ja ihastuin lisää.

Les Mills onnistuu mielestäni yleensä valitsemaan hyvät biisit, oli formaatti mikä tahansa. Rakastan etenkin attackin musiikkeja - ja niin muuten miehenikin, joka on käynyt vain yhdellä BA-tunnillani kerran, mutta joka on pakotettu kuuntelemaan LM-musiikkia aina autossa.

Kuulin, että yleensä bodystep-koulutuksissa tehdään vain formaatin klassista-tuntia, mutta jostain syystä minulle oli määrätty koulutukseen ohjattavaksi atleettinen kappale (Track 4a). Olin ainoa, jolle oli määrätty kappale atleettiselta tunnilta. Ehkä koska kappaleet oli jo jaettu siinä vaiheessa, kun minä ilmottauduin. Muutamalle oli määrätty sama kappale, mutta näköjään raja siinäkin, kuinka monelle määrätään sama kappale ja niinpä atleettiset oli selvästi heitetty kehiin. Minä olin kyllä tyytyväinen, sillä koreo oli superhelppo ja hypyt sujuvat minulta paljon paremmin kuin klassiset step-askeleet. Sitä paitsi vedän bodyattackia, joten pienet hypyt eivät pelota, vaikka jotkut koulutuksen muista osallistujista tuntuivat vähän säälivän minua atleettisen kappaleeni takia.

Jokainen LM-koulutus on ollut mielestäni edellistä helpompi ja aiheuttanut vähemmän stressiä. Niin nytkin. Edellisestä koulutuksestani (cxworx) on jo aikaa 8 kuukautta, huh kun aika rientää! En nyt panikoinut edellisinä päivinä, en edes harjoitellut kappalettani kahtena viimeisenä päivänä muuta kuin musiikkia kuuntelemalla. Vielä on silti hiukan matkaa täyteen stressittömyyteen, sillä eräs koulutuksessa ollut tuttuni kertoi avanneensa materiaalin ensimmäistä kertaa vasta keskiviikkona, kun koulutus oli viikonloppuna. Toisaalta hän oli käynyt tunneilla, joissa on tehty 103-ohjelmaa. Minä olin käynyt yhdellä sellaisella tunnilla, joten jouduin opettelemaan koko tunnin ulkoa kahdessa vajaassa arkiviikossa. Periaatteessa koko koreota ei tarvitse osata koulutuksessa - oma kappale riittää -, mutta käytännössä kaikki ovat yleensä osanneet kaiken kohtuu hyvin niissä koulutuksissa, joissa olen käynyt.

Siinä missä olen lähtenyt jokaiseen koulutukseen vähemmällä stressillä kuin viimeksi, jokainen koulutus on myös tuntunut helpommalta kuin aiempi (joko itsetunnon nousun myötä tai ehkä siksi, että aloitin attackilla, joka on monien mukaan rankin LM-koulutus fyysisesti). Nyt ensimmäinen koulutuspäivä tuntui älyttömän helpolta, sillä silloin ei edes ohjattu omaa kappaletta. Kaikissa aiemmissa koulutuksissani ekana päivänä on ohjattu oma kappale vähintään puoleen väliin saakka, mutta ei tällä kertaa.

Jillian Michaelsin bodyshred-koulutuksen jälkeen arvostukseni Les Millsin perusteellisia koulutuksia kohtaan on noussut rutkasti. LM osaa kouluttaa ohjaajat hyvin - jopa managerit täällä sanovat, että LM on fitness-alalla ainoa, joka kouluttaa ohjaajia siitä, miten olla ohjaaja, ei vain siitä, miten ohjata. Täytyy silti myöntää, että on vähän tylsää kerta toisensa jälkeen kuunnella niitä samoja juttuja koulutuksissa. Koska käytännössä eri LM:n formaatit sisältävät ohjauksen kannalta samoja elementtejä. On Layer 1 (miten tehdä liike), Layer 2 (miten parantaa liikettä) ja Layer 3 (motivointi). Jotenkin tässä bodystep-koulutuksessa näitä asioita ei kuitenkaan käyty lävitse ihan niin pikkutarkasti kuin muissa koulutuksissa. Kouluttajalla ei ollut edes kasaa erilaisia julisteita. Tai no, oli vissiin, mutta hän ei jaksanut kiinnittää niitä seinälle, koska ensimmäinenkään juliste ei pysynyt paikoillaan.

Koulutuksen veti Margo Bates, josta en ollut koskaan kuullutkaan etukäteen. Ekana koulutuspäivänä tehtiin koko tunti (master class) alussa lävitse kouluttajan vetämänä. Sitten oli teoriaa, minkä jälkeen mentiin tekniikkaosuuteen, jossa jokaisen kappaleen jokainen liike tehtiin kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen läpi, ensin ilman musiikkia ja sitten musiikin kanssa. Koulutuksessa keskityttiin klassisen tunnin kappaleisiin, ja kouluttaja tuntui muistavan minun atleettisen kappaleen vasta siinä vaiheessa, kun mainitsin asiasta - selvästikään siis ei aina ole tapana, että koulutuksessa vedettäisiin atleettisia kappaleita.

Jälleen kerran kun suurennuslasin ottaa käyttöön, LM-tuntien liikkeisiin (oli kyseessä mikä tahansa formaatti) sisältyvä oikea tekniikka tuntuu olevan pohjaton suo. Niinkin yksinkertaisen liikkeen kuin step-laudalle astumisen voi tehdä niin monella tavalla väärin, ettei uskoisikaan. Minä hoksasin tekniikkaosuudessa itse monta sellaista seikkaa, joita en ollut tajunnut videon ja koreovihkon avulla.

Eka päivä meni todella nopeasti ja loppui 2 tuntia ennen ilmoitettua loppumisaikaa. Koulutus alkoi aamulla kahdeksalta ja pois pääsimme jo neljältä, vaikka piti kestää kuuteen saakka. Ennenkuulumatonta! Siis koskaan eka päivä ei ole loppunut noin ajoissa. Kävin mieheni kanssa tankkaamassa vatsani täyteen thai-ruokaa (ehkä noin kolmelle aikuiselle tarkoitettu lautasellinen ruokaa meni alas ennätysvauhdissa!), minkä jälkeen kävin kotitalomme salilla harjoittelemassa omaa kappalettani pari kertaa, koska olin hiffannut ne parit tekniikkaseikat ja halusin varmistaa osaavani ne myös luonnossa.

Lihakseni tai jalkani eivät olleet sunnuntaina aamulla yhtään kipeät. Olin vähän pelännyt, miten bodystep sopii minulle, sillä sekä jalkateräni sivustat että pohkeeni ovat kipeytyneet järkyttävällä tavalla, kun olen harjoitellut kotitalomme salilla. Olen jo attackia harjoitellessa epäillyt, että salin lattia on turhan kova, sillä attack-harkoista saan penikkataudin kohtalaisen nopeasti. Nyt selvisi, että vika on tosiaan lattiassa, sillä jalkateriin ei sattunut koulutuspäivän aikana yhtään. Eikä kauheasti pohkeisiinkaan.

Kotimme salilla otettu kuva. Killerilattia!

Toinen koulutuspäivä alkoi oman kappaleen ohjaamisella. Jokaiselle oli määrätty yksi kappale ohjattavaksi ja yksi kappale varjostettavaksi. Minä varjostin lämmittelybiisin, jonka vetäjä osasi kappaleeseen kuuluvat liikkeet, mutta teki ne väärässä järjestyksessä ja väärässä tahdissa läpi koko kappaleen. Varjostaminen on muuten vaikeaa, kun koskaan ei tiedä, mitä ohjaaja päättää tehdä ja kun ohjaajaa on aina seurattava! Sain palautetta, että hoidin varjostuksen erinomaisesti. (Tämä varjostamani osallistuja ei muuten läpäissyt koulutusta. Tai no, periaatteessa hylkyä ei ole olemassa: jos koulutusta ei ns. läpäise, oma kappale pitää harjoitella, videoida ja lähettää LM:lle arvioitavaksi ja sen jälkeen voi saada luvan siirtyä seuraavaan osioon eli koko tunnin videointiin.)

Minun lisäkseni koulutukseen oli ilmoittautunut 10 ihmistä, joista yksi ei perhesyistä päässyt koko koulutukseen ja joista yksi ei tullut paikalle enää seuraavana päivänä (en tiedä, miksei, enkä koskaan ole tavannut ketään, joka olisi jättänyt koulutuksen kesken, vaikka olenkin kuullut moisista tapauksista). Näiden puuttuvien osallistujien takia klassisesta tunnista jäivät pois kappaleet 5 (Mixed Strength) ja 9 (Speed Step), kun ohjasimme kukin omat kappaleemme muulle ryhmälle. Kappaletta 7 (Step Recovery) tai viimeistä lihaskuntokappaletta ja venyttelyä ei koskaan ohjata koulutuksissa, paitsi siinä Master Classissa, joka tehdään ekana aamuna kouluttajan vetämänä. Pääsimme siis kohtalaisen helpolla, kun kappaleet 5, 7 ja 8 jäivät pois. Toisaalta joukossa oli minun atleettinen 4-kappaleeni, mikä sijoitettiin klassisen 4-kappaleen eli ekan sykehuipun jälkeen ja mikä aiheutti ihmisissä voivottelua, haha.

Ensimmäisestä ohjauksesta sai palautetta, ja kouluttaja myös videoi vedosta lyhyen pätkän. Minä sain muutamia tekniikkakorjauksia sekä palautetta siitä, että hartiani työntyvät vähän eteenpäin. Tämän tiedän olevan valitettava ongelmani, sillä ryhtini ei ole aina ihan paras mahdollinen. (Odotan kovasti bodyattackin Advanced Instructor -koulutusta, johon menen kesäkuussa ja jossa kuulemma teipataan hartiat taakse ja lavat yhteen ja sillä tavalla pitää sitten ohjata.) Mutta ohjaustapani meni nappiin, onhan näitä Layereita nyt jahkattukin vuosi.

Aina yksi askel edellä?

Ekan ohjauksen jälkeen oli lisää teoriaa ja sitten taas tekniikkaa. Jälleen jokaisen kappaleen jokainen liike käytiin lävitse, tällä kertaa parin kanssa. Ensin toinen teki ja sitten toinen, ja toisen suoritusta piti arvioida. Tämä prosessi tuntui vievän ikuisuuden. Sen jälkeen oli vuorossa se, mikä kuuluu kaikkiin LM-koulutuksiin: formaatin oma challenge. Koska olen selvinnyt bodyattack-challengesta aikoinani hengissä, en usko minkään olevan haastavampaa, eikä bodystep-challenge ollut, vaikka saattoi käydä jossain lähimaastossa.

Bodystep-challengeen sisältyi atleettisen tunnin Athletic Circuit -kappale, joka 103-ohjelmassa sisältää mm. ojentajapunnerruksia, hyppyjä, burpeita, kyykkyjä ja speed tap -liikkeen (mikä mahtaa olla suomeksi step-tunnilla?). Circuit-kappale vedettiin lävitse kerran kouluttajan ohjaamana ja sitten vedettiin 2 minuuttia putkeen straddle runia parin kanssa: molemmat seisoivat samalla laudalla eri päissä ja sitten juostiin ylös ja alas laudalta siten, että lauta jää jalkojen väliin. 1 minuutti johtaen vasemmalla jalalla ja sitten heti perään 1 minuutti oikealla jalalla johtaen. Tämän jälkeen Circuit -kappale vedettiin uudelleen, nyt siten, että parista toinen teki ja toinen motivoi vieressä. Sitten jälleen 2 minuuttia straddle runia, minkä jälkeen Circuit niin, että vuorostaan se toinen teki ja toinen motivoi. Sitten taas 2 minuuttia straddle runia. Ja se oli siinä. Yhteensä siis jokainen joutui tekemään Circuitin lävitse kaksi kertaa ja straddle runia 3 kertaa 2 minuuttia.

Voin sanoa, että challengessa pari on se, joka määrittää, miten challenge menee. Toinen ihminen voi motivoida ihan järjettömiin mittakaavoihin, mikä on tietenkin juuri se, mitä ryhmäliikunnassa haetaan takaa. Pumppikoulutuksessa aikoinani en haastanut itseäni challengessa, sillä parini kanssa emme kyenneet sellaiseen. Nyt bodystepissa olin sen verran väsynyt ja nälkäinen, etten ehkä olisi viitsinyt ruveta riehumaan, ellei parini olisi ollut ihan huippukuntoinen. Parini oli eräs mies, joka on myös attack-ohjaaja, ja kyllähän me BA-ohjaajat yhden bodystep-haasteen vedämme täysillä! Circuitissa tarvittiin levypainoja ja minä nappasin sen keskikokoisen, koska niin tekivät kaikki muutkin (näissä koulutuksissa ihmiset eivät tosiaan yritä päteä kovilla painoilla - en tiedä, miten Suomessa yleensä on). Parini totesi heti, ettet kyllä käytä tota, ja ojensi minulle isoimman levypainon, joka sekin on naurettavan kevyt 10lbs eli vajaa 5 kiloa eli ei siis mitään. Totta kai minäkin sitten vuorostani kävin kaivamassa hänelle nurkasta ison 10 kilon painon, kun hän yritti käyttää samaa painoa kuin minä, haha. Straddle runissa meidän vauhti oli ekalla kierroksella niin kova, että hiki vain lensi. Siis kirjaimellisesti. Minä hikoilen aina älyttömästi, mutta tämä mies hikoili vielä enemmän, ja voitte miettiä, miten hänen hikensä lensi päin naamaani, kun ahtauduimme molemmat seisomaan sille pienelle steppi-laudalle ja kun vedimme pikajuoksua 2 minuuttia putkeen. Tokalla kierroksella minun vauhtini alkoi jo hiipua, sillä vedin Circuitin ekana, ja kolmannella kierroksella koko hommasta alkoi mielestäni mennä mielenkiinto ja olin väsynyt, joten vauhti meinasi hiljentyä entisestään, mutta tämä mies veti niin kovaa, että se motivoi minua puskemaan ihan maksimiin. Ja täytyy sanoa, että vauhtimme oli vähintään tuplasti enemmän kuin muilla - ehkä koska attack-tausta, ehkä koska motivoimme toinen toistamme menemään entistä lujempaa tai ehkä koska muu porukka ei ollut mitään kovakuntoisimpaa tässä koulutuksessa.

Tämä parini oli muuten koulutuksen ainoa mies. Yhdessä leikkimielisessä kisailussa, joka koulutukseen sisältyi, piti vääntää kättä lattialla maaten ja olin taas tämän miehen pari. Muilla pareilla voittaja selvisi lähes heti, mutta me makasimme lattialla vielä siinä vaiheessa, kun muut luulivat, että kaikki voittajat olivat jo selvinneet. Totta kai siis kaikki kerääntyivät meidän ympärille huutamaan kannustuksia minulle, jotta voittaisin ryhmän ainoan miehen. No en tietenkään voittanut, ei ollut edes mahdollisuuksia siihen, mutta onnistuin onneksi jonkin aikaa välttelemään välttämätöntä häviötä. :D

Challengea seurasi taas teoriaa ja sitten lopulta iltapäivällä oli vuorossa toinen ohjauskerta. Koska muissa koulutuksissa eka ohjauskerta on aina ollut ekana koulutuspäivänä, palautetta on ollut aikaa sisäistää illalla ja ehkä on jopa kunnolla voinut vielä harjoitella omaa kappaletta palautetta miettien. Nyt palaute tuli aamulla ja päivän aikana oli muutamia hetkiä aikaa harjoitella omaa kappaletta annetun palautteen pohjalta. Minä en ihan saanut korjattua kaikkia tekniikka-asioita, sillä olin loppupäivästä niin väsynyt, että hyvä, että jaksoin juosta laudan päällä horjumatta. Ohjaukseni meni kuitenkin hyvin, ja läpäisin koulutuksen arvosanalla 3/3. Olen ollut pitkään sitä mieltä, että täyden arvosanan saa näissä koulutuksissa kohtalaisen helposti, mutta koulutuksessa ollut tuttuni, joka on myös erään salin manageri, sanoi, että hän sai ekaa kertaa elämässään täyden 3/3.

Pakollinen arvostelulappukuva.

Nyt pitäisi hioa tekniikkaa, oppia ohjeistus kaikkiin kappaleisiin ja oppia ohjaamaan kokonainen tunti. Sitten pitää tehdä sertifiointivideo eli kuvata kokonainen tunti ja lähettää video LM:lle arvioitavaksi ennen kuin saa lopullisen sertifikaatin. Paitsi että itse asiassa ennen tätä pitäisi päättää, tehdäkö video klassisella vai atleettisella tunnilla. Ennen sai kuulemma tehdä vain klassisella, nyt saa itse päättää. Minä vähän harkitsin atleettista, koska punnerrukset ja hypyt ovat aika jees ja koska vähän epäröin vielä step-askeleiden kanssa (olen varma lähteväni liikkeelle väärällä jalalla), mutta ehkä silti kuitenkin pitäydyin klassisessa ihan vain sen takia, että osaan ne kappaleet jo ulkoa. Onhan tässä aikaa harjoitella ja joka tapauksessa askeleiden kanssa pitää päästä sinuiksi.

Mutta kyllä minusta vielä kunnon bodysteppaaja siis tulee! Sen jälkeen, kun olen voittanut nämä ääniongelmat. En saanut sille samalle Ear, nose, throat -erikoislääkärille aikaa täksi viikoksi, joten aika on vasta maanantaina. Sitten nähdään, mitä pitää tehdä, vaikka epäilen jo jotain parin viikon hiljaisuutta...

Löytyykös lukijoista bodystepin satunnaisia tai aktiivisia harrastajia tai rakastajia? Klassinen, atleettinen vai sekä että?