Husky and sexy

Osallistuin viikonloppuna Les Millsin bodystep-ohjaajakoulutukseen, jonka läpäisin totta kai kevyesti. (Siitä lisää myöhemmin.) Eilen maanantaina kävin koe-esiintymässä San Jose State Universityssa ja saan varmaan taas yhden uuden työpaikan sieltä, vaikka tällä hetkellä kyllä pitää miettiä kaikkea muuta kuin sitä, mistä voisin saada uusia tunteja. Viime viikon pienen lepäilyn jälkeen palasin nyt taas ohjaamaan tuntejani, mutta en ole parantunut yhtään. Minimipuhumisella ja keskusteluäänellä mennään. Tänään ei menty noillakaan, sillä ohjasin päivän ainoan attack-tuntini lähes puhumatta ja käsiohjein. Kutsuin sitä sign language attackiksi ja tunti meni yllättävän hyvin. Minulla on kyllä uskomattoman ymmärtävät osallistujat monilla tunneilla. Tänään attackissa, kun ilmoitin, että aion antaa vain perusohjeet ääneen, parikin osallistujaa sanoi, etten missään nimessä saa puhua, vaan he pärjäävät hyvin vain katsomalla. Tunnin jälkeen tultiin kiittelemään ja hokemaan "Take care of yourself, Hanna". Tunnilla oli yksi uusi ihminen (joka tuli myöhässä, enkä tiennyt hänen olevan ekaa kertaa attackissa) ja tuli jälkikäteen sanomaan, että osaan olla erittäin motivoiva, vaikken edes puhu mitään. Eräällä pumppitunnilla lupasin hankkia seuraavaksi viikoksi sijaisen, joka voi puhuakin jotain, ja välittömästi muutamakin ihminen huusi "No, don't, you're doing a great job, we don't need you to talk!" Valitettavasti en vain osaa olla antamatta tekniikkaohjeita, koska tunti ei mielestäni ole turvallinen ilman niitä, vaikka tiedän, että hätätapauksessa ei ole muuta mahdollisuutta. Yksi osallistujani, joka on joskus sähköpostitellut kanssani, lupasi rukoilla minun ja ääneni puolesta. Tämä lupaus tuli jo muutama viikko sitten. Joko hän ei ole rukoillut tai sitten rukoukset eivät ole auttaneet, koska en ole parantunut. Taitaa olla aika mennä uudelleen lääkäriin tällä viikolla.

Taas todiste siitä, että amerikkalaiset osaavat korttiasiat: Etsin eilen miehelleni synttärikorttia Targetista ja silmiini osui kohta "Difficult year birthday". Eli sen lisäksi, että on synttärikortteja, on myös eri tarkoituksiin tarkoitettuja synttärikortteja. Noissa vaikean vuoden korteissa oli ällöttäviä tekstejä sisällä, en edes halunnut ottaa niistä valokuvaa, niin övereitä ne olivat. Tämä kohta kuitenkin vetosi minuun selvästi, sillä tuntuu siltä kuin tästä vuodesta olisi tulossa vaikea kaikkien ongelmieni takia.

Koska vedin tuntini tänään vain käsiliikkeillä, saatoin hyvin tavata ystäviä lounaalla ja jaksoin puhua. Se venezuelalainen ystäväni, jonka tapasin ekana keväänä täällä kielikurssilla ja joka joutui melkein heti lähtemään takaisin kotimaahansa, on jälleen tullut vierailemaan turistiviisumilla naapurissani asuvan siskonsa luokse. Tapasin hänet sekä samalla kurssilla aikoinaan olleet muut kaverit tänään lounaalla. Vaikka nämä muut kaverini ovat asuneet koko ajan täällä, en ole nähnyt heitä vuoteen! Välillä on sellainen olo, että täällä on niin vaikea saada uusia kavereita, mutta toisaalta ehkä syy on siinä, ettei ole aikaa eikä motivaatiota nähdä uusia tuttavuuksia. Toisaalta muistin heti lounaan alussa, miksi joskus ajattelin heidän seuran olevan hivenen raskasta - heidän kielitaitonsa ei ole huomattavasti parantunut tämän vuoden aikana ja oma kielitaitoni kokee heti pienen romahduksen, kun yritän käydä yksinkertaista keskustelua heidän kanssaan.

No mutta joka tapauksessa oli ihana nähdä vanhoja uusia kavereita pitkästä aikaa. Samalla sain varmistuksen siihen, että äänessäni todella on jotain vikana, vaikka välillä tuntuukin siltä, että se on hyvä - ja vaikka mieheni kovin sanoo, että kuulostan lähes itseltäni. Yksi kavereistani, jota en siis ole nähnyt vuoteen, kysyi heti, mikä äänessäni on vikana. "What's happened to your voice? You sound so husky and sexy", hän totesi. Yleensä ihmisten eka kysymys on se, olenko kipeä. Kukaan ei ole vielä sanonut, että kuulostan seksikkäältä. Omasta mielestäni en kuulosta yhtään hyvältä, sillä kuulostan ihan 50-vuotiaalta leidiltä, joka on polttanut liikaa tupakkaa ja juonut runsaasti viskiä, mutta tämä kaverini oli eri mieltä. Tai ehkä kuulostan välillä vähän paulakoivuniemimäiseltä, mikä on tietty kyllä aika seksikästä. Eli on vissiin jotain hyviäkin puolia löydettävissä tästä tilanteesta...

Sen sijaan ei ollut kiva kuulla venezuelalaisen kaverini tarinoita siitä, miten kamalaa Venezuelassa on. Olin aikoinaan surullinen siitä, ettei hän voinut jäädä tänne sekä sen takia, että menetin uuden kaverin, mutta myös sen takia, ettei Venezuela kuulosta kovin kivalta paikalta asua. Nytkin hän kertoi ihan arkipäiväisesti siitä, miten hänet oli syksyllä yritetty ryöstää ja napata mukaan kaksi kertaa parin kuukauden aikana aseella uhaten. Ihan normimeininkiä kuulemma pääkaupungissa, jossa hän asuu.

Joskus (usein?) on vain sellainen olo, että itse on asunut pienessä kauniissa lintukodossa.