Kyllä sitä sattuu ja tapahtuu, kun miljoonat ihmiset liikkuvat

Tällä viikolla oli juttua suomalaisten kavereiden kanssa liikenneonnettomuuksista, joita olemme kukin todistaneet. Siinä sitten muistin, että minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta, mutta olen unohtanut.

En ole Suomessa koskaan todistanut mitään liikenneonnettomuutta. En muista koskaan edes nähneeni onnettomuuspaikkaa, ellei lasketa jotain pientä peräänajoa. Piilaaksossa asuessa tilanne on luonnollisesti muuttunut: erinäisten liikenneonnettomuuksien ja onnettomuuspaikkojen näkemisestä on tullut arkipäivää. Se oli kohtalaisen arkea jo silloin, kun olin kotirouva enkä koskaan ajanut ruuhka-aikoina, ja se on enemmän arkea nyt, kun olen joka päivä liikkeellä ruuhka-aikaan. Täällä asuessa myös tuntee paljon ihmisiä, jotka ovat olleet onnettomuuksissa - jotkut pienissä, jotkut isommissa.

Liikennettä on täällä niin tuhottoman paljon, että sitä on mahdotonta selittää sellaiselle, joka ei ole käynyt täällä tai isolla metropolialueella jossain muualla. Toisaalta taas tietenkin jotkut isommilta alueilta tänne muuttaneet ovat todenneet, että "The traffic's so light here". Esimerkiksi Los Angelesin alueeseen verrattuna täällä päästään helpolla. Samoin Venäjältä Moskovasta tänne muuttanut pariskunta naureskeli sitä, ettei ruuhka-aika täällä ole mitään: kuulemma Moskovassa saattoi mennä 5-6 tuntia siihen, että yrittää päästä jonnekin. Ilmeeni saattoi olla näkemisen arvoinen ja samoin heidän ilmeensä, kun kerroin, etten ole ikimaailmassa nähnyt missään näin pahoja ruuhkia ja näin paljon autoja kuin täällä...

Yritin kovin kuvata tänään maileja jatkuvia autojonoja, kun liikenne seisoi perjantai-iltapäivän ruuhkassa, mutta kännykän kamera auton ikkunan läpi ei ihan toimi haluamallani tavalla, haha. 

Koska ihmisiä on paljon, liikennettä on paljon ja totta kai silloin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Bay Arean läpi kulkeva liikenne ei edes rajoitu vain Bay Arealla asuvaan väestöön, vaan tänne autoilee porukkaa kauempaakin töihin. Alueen kasvuvauhti on ilmeisesti hidastunut jonkin verran viime vuoden aikana ja Piilaakso koki ilmeisesti jopa muuttotappiota (valitettavasti lähde puuttuu), mutta silti fakta on se, etteivät nämä kaikki ihmiset mahdu tänne liikenteeseen. Motarit ovat liian pieniä, 4-6 kaistaa per suunta ei enää riitä. Puhumattakaan muista isoista teistä, joissa on vaikkapa vain 2-3 kaistaa/suunta.

Onnettomuudet ovat siis arkipäivää. Niitä tapahtuu koko ajan, tunneittain, joka puolella. Etenkin ruuhka-aikana. Peräänajot ovat yleisiä, sillä täällä on tapana, että vauhti kiihdytetään kovaksi heti kun siihen on mahdollisuus, ja sitten kun edessä onkin yhtäkkiä liikennetukos, ei jarratusmatkaa olekaan tarpeeksi. Ja kun alkaa sataa, vauhti motareilla hidastuu ja peräänajoja tulee heti paljon. Näin on toki kaikkialla, myös Suomessa (no okei, ehkei vesisateella, mutta niissä talven ensimmäisissä lumisateissa ainakin), mutta Suomessa asuvat voivat ajatella tämän potenssiin miljoona. Ja joka hemmetin kerta, kun alkaa sataa.

Onnettomuudet selittävätkin ehkä paljon sitä, miksi vauhti motareilla joskus matelee. Totta kai suurten liittymien kohdalla on aina tukosta, kun autoja yrittää päästä pois motarilta ja osa yrittää päästä motarille. Ajan säännöllisesti töihin Googlen kampusalueen kohdalla motarilla ja liikenne on usein aivan tukossa siinä ympäristössä, kun googlelaiset rynnivät erinäisiin suuntiin. Mutta silti usein, kun motarilla on mateleva vauhti ja kauhea tukos, navigaattori ilmoittaa: "There's a X minutes slowdown caused by an accident". Joskus kyseessä on vain vaikkapa 8 minuutin hidastus, joskus pidempi.

Joskus onnettomuudesta ei ole mitään enää nähtävillä. Autojono vain matelee jonkin aikaa, kunnes yhtäkkiä lähtee taas vauhtiin ja uuteen nousuun (joka saattaa usein tössähtää nopeastikin taas parin mailin päästä uuteen tukokseen). Usein olemme ihmetelleet mieheni kanssa, miksi liikenne takkuaa, vaikka onnettomuuden jäljet on jo siivottu pois. Onnettomuuden haamuko se siellä kummittelee?

Joskus taas onnettomuudesta on vielä merkkejä. Ehkä peltiä ja roskaa tien varressa. Ehkä kolhiintuneita tai lyttääntyneitä autoja, ihmisiä seisoskelemassa motarin varrella. Tällöin liikenne tukkeutuu ymmärrettävistä syistä: osa kaistoista ei ole käytössä, joten autot joutuvat vetäytymään sinne, minne mahtuu. Lisäksi mikä tahansa onnettomuuspaikka aiheuttaa ilmiön nimeltä rubbernecking: ihmiset hidastavat, jotta näkevät, mitä on tapahtunut. Tämän takia liikenne saattaa takuta myös siellä motarin toisella puolella vastaantulevien kaistoilla, koska ihmiset hidastavat sielläkin nähdäkseen toiselle puolelle. Rubbernecking on laissa kielletty, mutta mitäpä merkitystä sillä on, ei täällä nopeusrajoituksiakaan noudateta.

Pääsin tänään kotiin iltapäivän tunniltani 35 minuutissa. Yleensä aikaa menee 30-50 minuuttia. Matka on on noin 17 kilometriä.

Olen nähnyt lukuisia onnettomuuspaikkoja tämän kahden vuoden aikana, kun olen asunut täällä. Yleensä vain pieniä peräänajoja, joskus kunnon peräänajoja, joissa autot ovat kunnolla menneet ryttyyn ja yhden kerran olen todistanut sitä, kun auto on ajanut kävelijän päälle. Kerran aamuruuhkassa edessäni sattui kolmen auton peräänajo - edessäni oleva ja minä ehdimme juuri ja juuri jarruttaa niin, ettei tullut viiden auton peräänajoa. Jäin tällöin jumiin tämän peräänajon taakse pitkäksi aikaa, sillä kaistaa oli mahdotonta päästä vaihtamaan ruuhkassa. Ihmiset antavat täällä välillä hyvin tilaa, mutta aamuruuhkassa välttämättä ei, eikä minulla ole rohkeutta vain tunkea johonkin väliin (niin kuin monet täällä tekevät, usein ilman vilkkua...), sillä pelkään, että takaa tuleva ajaa vahingossa päälle. Tämän tapahtuman jälkeen siirryin vähitellen hoitamaan työmatkani expresswaylle, joka on 2-3 kaistainen tie (vastaa aikalailla suomalaista motaria), jossa on hieman vähemmän ruuhkaa ja niin ollen ruuhka-aikana suurempi nopeus kuin tukkeutuneella motarilla, vaikka nopeusrajoitus muutoin onkin alhaisempi kuin motareilla. Ja myös vähemmän peräänajoja.

Muutama viikko sitten näin kuitenkin kunnon onnettomuuspaikan, kun ajoin kotiin lauantaina kosmetologini luota. Silloin minulle itse asiassa tuli mieleen, että näistä onnettomuuksista voisi kirjoittaa, sillä tämä aihe on yksi iso kulttuurishokki täällä, vaikkei kulttuuria ehkä olekaan. Joku oli kevyessä lauantaipäivän ruuhkassa onnistunut saamaan autonsa täysin suoralla motarilla ympäri ja ruttuun. Paikalla oli ainakin viisi paloa-autoa ja viisi poliisiautoa (tässä toinen syy, miksi liikenne alkaa takuta onnettomuuksien lähellä - näitä hälytysajoneuvoja kun tulee paikalle aina hämmentävän monta) ja autossa olleita ihmisiä kaivettiin auton romun alta pois. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin onnettomuudessa olleita ihmisiä vielä autoissaan sisällä. Ja totta kai sellainen vaikuttaa. Olen monesti todennut miehelleni, että tuntuu siltä, että täällä asuessa on vain ajasta kiinni, koska on itse onnettomuudessa, etenkin jos liikkuu säännöllisesti ruuhka-aikana. Onneksi sentään ruuhka-aikana nopeudet ovat niin pieniä, että usein tulee varmaan vain vaurioita peltiin, ei ihmisiin.

Ironisesti, kun olin kirjoittanut tämän postauksen melkein valmiiksi aamulla, törmäsin tänään pariinkiin kolaripaikkaan: aamulla kaksi autoa oli mennyt aika ryttyyn, iltapäivällä kolarin jälkiä siivoiltiin pois motarin kulmalta. Kuten todettu, arkipäivää.

Pelottaako monia suurten ruuhkien kaupungeissa asuvia kauheat liikennemäärät ja arkipäiväistyneet kolarit?