Beat L.A!

Aikoinaan, kun aloin ohjata keskiviikkoiltaisin yhtä pumppituntia (josta sittemmin olen luopunut), kiinnitin aika nopeasti huomiota siihen, että aina samassa paikassa takarivissä oli eräs nuori mies. Tämä heppu veti kunnon painoilla ja hyvällä tekniikalla. Hän oli aina siellä, täsmälleen samassa paikassa ja hänellä oli aina täsmälleen sama ilme. Sellainen vähän tympääntynyt. Jos joskus sainkin häneen katsekontaktin kaikkien muiden hänen edessään olevien ihmisten välistä ja hymyilin, hän ei koskaan hymyillyt takaisin. Miksiköhän toi tyyppi inhoaa mua, mietin välillä. Olin silloin vielä niin urani alussa, että otin jokaisen tympääntyneen ilmeen henkilökohtaisuutena, enkä hoksannut ajatella, että joillakin ihmisillä nyt vain sattuu olemaan luonnostaan sellainen sitruunan nielleen ilme (vaikka minulla itsellänikin oli aina sellainen, kun olin osallistuja...).

Tämä mies on oiva esimerkki siitä, ettei ihmisten ilmeestä voi oikeasti päätellä mitään. Eilen nimittäin tämä heppu vei minut ja mieheni meidän elämämme ensimmäiseen San Francisco Giants -peliin. Ja elämämme toiseen baseball-matsiin.

San Francisco Giantsien stadion on tietenkin San Franciscossa, ihan rannalla. "Löysivät sitten tuulisimman kohdan koko kaupungista tälle stadionille", totesin, kun pääsimme paikalle. Olin onneksi varustautunut talvivaatetuksella, vaikka lämpöä oli 18 astetta, sillä SF on kylmä ja tuulinen ja kaverinikin oli varoitellut, että stadionilla on sitten kylmä.

AT&T on muuten teleoperaattori.

En edes muista enää, miten aloimme puhella tämän miehen kanssa. Hän taisi tulla kysymään jotain attack-tunnistani, jota ohjasin aina ennen pumppituntia. Sitten hän tuli kokeilemaan attackia ja jäi sille tielle. Sitten hänelle tuli töitä tuntini aikaan, mutta hän löysi keinon tulla toiselle attack-tunnilleni. Lakkasin ohjaamasta sitä yhtä pumppia, mutta hän on tullut pari kertaa toiselle saman ketjun kuntosalille pumppitunnilleni.

Joitakin viikkoja sitten hän yhtäkkiä kysäisi, olemmeko mieheni kanssa koskaan olleet Giants-pelissä ja kutsui meidät mukaan. Emme ole mitään urheiluihmisiä mieheni kanssa, emmekä tajua baseballia, mutta totta kai halusimme lähteä katsomaan, mikä on meininki. Olemme joitakin vuosia sitten käyneet New Yorkissa lomaillessamme Yankee-stadionilla matsissa. Emme tajunneet pelistä silloin mitään, mutta oli kiva kokemus. Miksei siis uudestaankin, ehkä toisella kerralla tajuaa jopa enemmän.

Stadionilta oli hienot näkymät. Kuvassa San Franciscon lahden yli East Bayhin (mm. Oaklandiin) menevä Bay Bridge.

Olimme paikalla todella hyvissä ajoin, joten istuimme (ja söimme) penkeillämme melkein tunnin ennen kuin peli edes alkoi.

Täytyy sanoa, ettemme kyllä tajua vieläkään baseballista paljon mitään. Paitsi sen, että se on aika hidastempoinen peli. Eilinen matsi kesti kolme tuntia, ja minusta tuntui siltä, että usein porukka vain seisoskelee kentällä eikä oikeastaan tee mitään. Tämä uusi kaverini on ollut lapsesta saakka baseball- ja Giants-fani ja hän oli jo aiemmin linkittänyt minulle "baseballin säännöt 5 minuutissa"-videon. Video ei tehnyt minua kauheasti viisaammaksi, koska siinä selitettiin lähinnä sääntöjä, jotka tajuan jo sillä perusteella, että tiedän, miten pesistä pelataan, mutta ei sillä tiedolla ymmärretä kokonaista baseball-matsia. Menomatkalle matkalukemiseksi kaverini toi meille tulostamansa 20 sivua infoa baseballista ja sen säännöistä. Hän oli jopa alleviivannut kaikki tärkeät kohdat. Vähänkö ihmiset ovat ihania. :) Pelin alussa hän selitti sääntöjä ja selitti, mitä tapahtuu, mutta selitys oli sen verran yksityiskohtaista, että minulta meni puolet ohi. Kyselin pari kertaa jotain älyttömän typeriä kysymyksiä, minkä jälkeen alkoi hävettää sen verran paljon, että päätin olla hiljaa.

Jotain siellä tapahtuu.

Oli kuitenkin kiintoisaa seurata matsia. Ja kiintoisaa oli myös tutkailla muita katsojia. Suurin osa oli totta kai Giants-faneja, mutta muutama rivi meidän edessä oli pari vastajoukkueen kannattajaa, joihin kohdistuva huutelu alkoi loppuvaiheessa olla jo oikeasti vähän aggressiivista. Jotkut ottavat urheilun aivan liian vakavasti.

"BEAT LA!" oli kannustushuuto, jota huudettiin ja kovaa. Giantsien vastajoukkue tässä pelissä oli Dodgers Los Angelesista. Kuulemma kilpailu näiden kahden välillä on kovaa; näkyvillä on varmaan Kalifornian pohjoisen ja etelän välinen kilpailu. 

Matsin aikana muuten satoi vähän, joten ei ollut mikään paras kokemus sen suhteen. Loppua kohden alkoi sataa jo enemmänkin ja alkoi tulla aika kylmä. San Franciscon tuuli, sumu ja sade ei ole mikään paras yhdistelmä ulkostadionilla. Minulla oli nahkatakki ja sen päällä lämmin hupullinen untuvatakkini, jota käytin Suomessa, kun oli 20 astetta pakkasta - se sopii hyvin myös San Franciscon iltaan, kun mittarin mukaan on 15 astetta lämmintä. Olisi pitänyt ottaa sadetakkikin, mutta ei kai meillä Kaliforniassa sellaisia ole.

Kuvasta ei näy, mutta satoi aika kovin.

Giants voitti yliajalla (tai mitä termiä baseballissa ikinä kuuluukaan käyttää), ja matsin jälkeen oli vielä ilotulitus. Varmaan yli puolet 41 000 ihmistä vetävästä ja lähes loppuunmyydystä katsomosta lähti lätkimään, koska satoi vettä. Minä halusin ehdottomasti nähdä ilotulitukset, aivan sama vaikka sataisi pieniä koiria. Minulla ei ole ilotulituksista mitään julkaisukelpoista kuvaa, mutta kuten yleensä aina, kun amerikkalaiset ilotulittelevat, näytös oli näyttävä ja kesti hitusen liian kauan. Mieheni sanoin: "Tuossa meni taas Turun kaupungin uudenvuodenilotulitukset 10 vuoden ajalta 20 minuutissa." Amerikkalaiset ovat siis baseballin ja ilotulitusten suhteen samanlaisia  - eivät tajua lopettaa ajoissa silloin, kun homma on vielä mielenkiintoista. ;D

Oli kyllä ihan hyvä, ettei suurin osa katsojista jaksanut jäädä katsomaan ilotulituksia, sillä yksityisautoilun luvatussa maassa baseball-matsiin monet ajavat omalla autolla, vaikka SF:ssa onkin hyvä julkinen liikenne. Ihan niin kuin mekin ajoimme, koska tulimme sieltä, minne julkisella olisi kestänyt huomattavasti pidempään kuin omalla autossa ruuhkassa. Liikennetukos stadionin ympäristössä ei siis ollut mikään ihan pieni, kun se 40 000 ihmistä purkautuu. Koska me lähdimme viimeisten joukossa, pääsimme todella helpolla, emmekä joutuneet jonottelemaan autossa kauhean pitkää aikaa. Tuli taas muuten todistettua se, että juomisenkin jälkeen amerikkalaisten mielestä "aina voi ajaa kotiin", noin niin kuin mukamas. Yksi auto ajoi suoraan ratikan raiteiden sellaiseen johonkin reunaan ja auto jäi vähän jumiin siihen. Känniajelu on täällä niin yleistä, että joskus pelottaa.

Nuo valkoiset ilmassa lentävät roskat? Ne ovat lokkeja. Linnut pyörivät stadionin ympärillä ennnen matsia, sitten pelin ajaksi ne pitkälti katosivat ja ihmisten lähtiessä ne palasivat salamana lattioille heitetyn ruoan kimppuun. Oikein haaskalintulauma. Siinä on näköjään huonot puolet, kun stadion sijaitsee rannalla...

Nyt on siis Giantsien peli koettu ja olemme taas yhtä amerikkalaista kokemusta rikkaampia. Aiemmin olemme olleet jo San Jose Sharksien -jääkiekkopelissä. Vielä pitäisi saada jenkkifutis ja koripallo, niin olisi nämä urheilukokemukset hoidossa. Tosin en kyllä ihan tiedä, miksi näitä pitää kokea, koska ei minua ikimaailmassa Suomessa olisi saanut mihinkään TPS:n peliin...

Urheilutapahtumiin meneminen ei muuten ole mitään ihan halvinta puuhaa täällä. Kaverini antoi meille nämä liput, joten me emme nyt tällä kertaa maksaneet mitään itse. Hän kertoi ostaneensa liput hyvissä ajoin, joten eivät kuulemma olleet ihan niin kalliita, mutta en kehdannut kysyä, mitä hän niistä maksoi. Katselin netistä, että hinnat voivat pyöriä satasissa ja jopa useammissa satasissa. Me ostimme hänelle totta kai kaikki juomat ja ruoat kiitokseksi ja kieltäydyimme hänen tarjoamistaan bensa- ja pysäköintirahoista. Se, että hän kutsui meidät mukaan ja antoi liput ilmaiseksi, on hyvä esimerkki tietynlaisesta amerikkalaisuudesta: Täällä oikeasti ihmiset maksavat toisilleen erinäisiä asioita tuosta noin vain, joskus kyse on lounaasta, joskus juomista, joskus jostain isommasta. Ei ole niin justiinsa. Ei ole sellaista "tää on sun osuus, tää mun osuus" -mentaliteettia. Aina tulee seuraava kerta, jolloin toinen sitten maksaa. Ehkä tämä on väärä yleistys, en tiedä. Mutta tällaista olen huomannut.

Juominen baseball-matsissa ei ole mitään halpaa. Kuvassa 15 dollarin margarita ja 6 dollarin pieni olut. Taustalla yrttejä ja salaatteja, joita joku on päättänyt alkaa kasvattaa baseball-stadionin kaljapaikassa. (Paikan nimi oli Beer Garden.)