Pikkuitalia, Giselle ja kurpitsafestarit

San Josesta löytyy niin Japantown kuin Vietnam Townkin ja nykyään ilmeisesti myös Little Italy, ainakin niin kuin mukamas. Lähdimme eilen illalla syömään ravintolaan ja päätimme käydä katsomassa Little Italy -alueen, koska ajamme aina siitä ohi.

San Josen Little Italy on yhtä kuin yksi italialainen ravintola, yksi kahvila ja joku kosmetologi (ei mitään hajua, miten se liittyy Italiaan). Tähän väliin pitäisi nyt saada sellainen You tried -tähti. :D Mutta tämä yksi rafla oli kyllä oikein kiva. Kerrankin ihan kelvollista pastaa (mielestäni pasta on usein ravintoloissa vähintään pieni pettymys).

Joku on nähnyt tarpeelliseksi istuttaa paikalle oikein portin. Ehkä tämä on se, mikä tekee kadusta, jolla on yksi italialainen ravintola, Little Italyn. Tai sitten se on tuo Italian väreillä maalattu sähkökaappi.

Ravintolasta suunnistimme katsomaan Giselle-balettia San Josen balettiin, joka nykyään on vaihtanut nimensä Silicon Valley Balletiksi. Minun oli tarkoitus jo ajat sitten hankkia liput Giselleen, mutta sitten tuli Suomi-reissu ja unohdin. Onneksi San Josessa harvoin mikään teatterijuttu on loppuunmyyty, joten liput sai hyvin vielä päivää ennen esitystä. Halvin lippu maksoi $25 (noin 22 euroa) + käsittelykuluja, mikä on mielestäni juuri käypä hinta baletista, jossa musiikki tulee nauhalta. En vieläkään ole ihan päässyt ylitse siitä, ettei San Josen baletissa ole liveorkesteria, mutta tykkään silti käydä katsomassa esityksiä, koska baletti on vain niin parasta.

Mieheni ei taida olla ihan sitä mieltä, että baletti olisi parasta. Eilen hän luki esityksen alkua odotellessamme Giselle-baletin juonen ja totesi, että "Onpa köyhä juoni. Maalaistyttö ja aatelismies. Tyttö kuolee ja sitten tulee wilit." Sain lievän hihityskohtauksen tämän kuultuani. Se osui jotenkin niin oikeaan. Vaikka baletti onkin mielestäni parasta, sanoisin silti, että niiden juonet todella kuulostavat joskus vähän köykäisiltä. ;)

Sähkökaappitaidetta Little Italyn kulmalla.

Tänään sunnuntaina heräsimme aikaisin ja lähdimme ajamaan Half Moon Bayhin. Nyt on taas kurpitsa-aika vuodesta, ja tänä viikonloppuna Half Moon Bayssa järjestettiin vuosittaiset Art & Pumpkin -festarit. Arvoimme jonkin aikaa, viitsimmekö lähteä festareille, sillä ruuhkat sinne ovat valtaisat. Viime vuonna ajoimme lokakuun alussa Half Moon Bayhin kurpitsafarmeille ja silloin etenimme tunnissa 10 kilometrin matkan. Tiesimme, että näille festareille on vielä pahempi ruuhka. Päätimme kuitenkin lähteä.

Half Moon Bayhin johtaa tie, jossa on vain yksi kaista per suunta. Tämä kuva on jo meidän paluumatkalta kahden aikaan, jolloin tuo autojono Half Moon Bayn suuntaan oli sen 10 kilometriä pitkä ja meni ihan madellen.

Ruuhka aamulla ei ollut mikään aivan paha, mutta kyllähän siellä aikamoinen autojono lipui. Nyt viimeiseen 10 kilometrin pätkään vierähti aikaa noin 45 minuuttia. Perille päästyämme totesimme molemmat, ettei ollut mikään paha ruuhka. Vissiin vähän totuttu jo tai jotain...

Festareilla myytiin kurpitsoita ehkä noin yhdessä paikassa. Muutoin myytävät tuotteet olivat kaikkea ihan muuta. Nuo vesimelonit tuolla keskellä ovat aika random...

Kurpitsafestarit olivat lievä pettymys. Siellä myytiin kaikenlaista krääsää, jolla ei ollut mitään tekemistä kurpitsoiden kanssa ja joista osa meni mielestäni vain erittäin huteran aasinsillan avulla edes sen festareiden nimessä esiintyvän taide-kategorian alle. Lauantaina festareilla olisi ollut paraati, joten se olisi varmasti ollut kiva. Missasimme nyt kuitenkin sen. 

Maailman suurin mosaiikkinen kurpitsakoriste. Paino 10 000 poundia eli noin 4535 kiloa.

Ja sitten oikeita jättikurpitsoita. Olivat kyllä isoja. Näiden painoa en tiedä. Festareilla olisi saanut valokuvauttaa itsensä yhden jättikurpitsan kanssa, mutta kuvaus ja kurpitsa oli piilotettu sellaiseen telttaan, eli ilman maksua ei päässyt näkemään tätä jättikurpitsaa edes kaukaa.

Kurpitsankaivertaja tekemässä kurpitsaan Yodan naamaa.

Oli kuitenkin kiva nähdä tämä kurpitsafestaritapahtuma. Kurpitsavillitys on täällä vain niin massiivista, ettei sitä ihan oikein käsitäkään.

Pumpkin Pie on parasta! Festareilla olisi ollut piirakansyöntikilpailu, jossa minä olisin kuulemma mieheni mielestä pärjännyt varmasti hyvin, mutta jätin kuitenkin väliin (vaikka oikeasti olisin varmasti pärjännytkin, haha). Tämänkin piirakan söimme miehen kanssa puoliksi.

Yksi Half Moon Bayn kurpitsafarmeista, joista niitä kurpitsoja saa ostaa. Tänä vuonna emme pysähtyneet farmeilla ollenkaan, koska ne näyttivät aivan samanlaisilta kuin viime vuonnakin.

Kohta se Halloween sitten onkin. Ja sitten tulee Thanksgiving. Holiday season is upon us.

Paluumatkalla pois Half Moon Baysta kukkuloiden yli.