#blogisitarina: Miten Kotirouvailua ja kulttuurishokkeja syntyi?

Matkalla jonnekin -blogin Emmi haastoi minut #blogisitarina-haasteeseen.

Miten blogisi syntyi?

Sain idean blogin perustamisesta syksyllä 2013, kun aloimme mieheni kanssa puhua siitä, että voisimme muuttaa Piilaaksoon hänen työnsä takia. Surffailin silloin netissä etsimässä tietoa Kaliforniaan muuttamisesta ja löysin pari hyvää suomalaisen Kaliforniassa asuvan blogia (kumpikaan ei valitettavasti ole enää toiminnassa). Luin kaikki näiden blogien postaukset lävitse ja sain niistä todella paljon apua omiin ajatuksiini. Ajattelin silloin, että olisi kiva ruveta itsekin kirjoittamaan blogia, jos muutto toteutuisi. Pidän kirjoittamisesta ja näin heti, että blogin pitäminen olisi oiva keino kertoa kuulumisista kavereille ja perheelle. Lisäksi ajattelin, että koska itse sain niin paljon apua blogien lukemisesta, haluaisin mieluusti pistää hyvän kiertämään. Jos siis joku Yhdysvaltoihin muuttava on kokenut saavansa apua blogistani (niin kuin kuulemma on), olen äärimmäisen iloinen ja tyytyväinen!

Blogini nimen keksin joskus varmaan keskellä yötä. Se vain tuli mieleen ja tiesin, että nimi on siinä. Minähän olin täysin kotirouva täällä ensimmäisen vuoden ajan ja ylikin. Nykyään teen hiukan töitä, joten en ehkä voi sanoa itseäni enää täydeksi kotirouvaksi, mutta en ole kyllä ajatellut vaihtaa blogin nimeä, haha. Kulttuurishokkeja koen edelleen.

Kuinka blogisi on kehittynyt?

Alussa en ehkä laittanut ihan niin paljon valokuvia enkä pitänyt niitä tärkeinä. En myöskään pitkään aikaan tajunnut pienentää valokuvia, joten vanhat valokuvani täällä blogissa ovat aika isoja. Nykyään pienennän kuvia, mutta se on edelleen ainoa muokkaus, jota teen kännykällä otettuihin kuviini. Valokuvaamisessa olisi kehittämisen varaa, mutta not gonna happen. Kirjoittaminen on minulle se juttu, eikä mielenkiintoni riitä niin paljoa valokuvaamiseen saakka.

Alussa bloggailin paljon yleisistä muuttoon ja Kaliforniaan liittyvistä asioista, mutta sitten aloin kirjoittaa enemmän myös henkilökohtaisia postauksia, liittyen mm. siihen, millaista on olla kotirouvana ja vailla työtä. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on vaikeaa, koska tätä blogia lukevat perheenjäseneni, jotkut kaverini ja jopa jotkut vanhat kollegani. Ihan kaikista tunteistani en siksi halua täällä kertoa, vaikka voisin kertoa niistä, jos tietäisin, että tätä lukisivat vain minulle tuntemattomat. Toivon kuitenkin vielä kehittyväni tässä suhteessa ja löytäväni kultaisen keskitien, sillä henkilökohtaisia, ulkosuomalaisuuteen liittyviä aiheita riittäisi.

Pidän tätä blogia anonyymina: en julkaise täällä omaa kasvokuvaani enkä kirjoita omalla nimelläni. Tämä päätös oli minulle selkeä alusta asti - en koskaan alussa edes miettinyt mitään muuta - ja olen jo aiemmin kertonut tämän päätöksen taustoista täällä. Sittemmin olen kyllä miettinyt päätöstäni, sillä onhan täydellinen anonyymiys suurta ja turhaa hätävarjelun liioittelua. Nykyään esimerkiksi julkaisen Facebookin blogi-ryhmissä postauksiani ihan oikealla profiilillani. Olen tämän vuoden aikana muutaman kerran miettinyt, että alkaisin julkaista kasvokuvia täällä blogissa. Mutta sitten toisaalta en näe, mitä uutta se toisi tähän blogiin, enkä halua alkaa tehdä sitä vain itsetarkoituksessa. Kuten olen jo aiemmin todennut, minun mielestäni hyvä blogi ei vaadi bloggaajan kasvoja, mutta ymmärrän kyllä eriävät mielipiteet tässä asiassa. En tiedä, muutanko mieltäni tulevaisuudessa.

Mitkä ovat olleet merkittävimmät taitekohdat?

Se, että olen asunut täällä Kaliforniassa jo yli puolitoista vuotta, on todella vaikuttanut blogiini. On vähän vaikea enää kirjoittaa jostain kalifornialaisesta ilmiöstä tai Amerikan erikoisuuksista, koska niistä on tullut minulle jo niin arkipäivää, etten aina tajua, että Suomessa asuva voisi pitää jotain seikkaa hyvinkin mielenkiintoisena. Stressaannunkin joskus siitä, mistä kirjoittaisin. Omasta arjesta kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Vaikka tämä blogi on perustettu kuulumisten kertomista varten, arjessani ei mielestäni tapahdu mitään niin mielenkiintoista, että siitä saisi aikaiseksi paljon blogipostauksia. Luen paria blogia, joissa postaillaan aivan arkisista asioista, ja pidän niistä todella paljon, mutta itse en toistaiseksi ole oppinut tekemään sellaisia postauksia paljoa.

Tämä syksy on vaikuttanut blogiini, sillä olen aloittanut työnteon, joten kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Minulla on edelleen paljonkin ideoita, joista tehdä postauksia, mutta aikaa ja energiaa ei vain ole tuntunut riittävän. Mielenkiinto blogin kirjoittamista kohtaan ei kuitenkaan ole vähentynyt! Harmittaa, kun en ole jaksanut kirjoittaa niin paljon kuin aikaisemmin, vaikken edes tee mitään kokopäivätöitä.

Ajan ja energian puutteeseen liittyen mieleeni nousee yksi asia, joka vaatisi kehittämistä: minun pitäisi oppia tekemään paremmin myös lyhyitä postauksia. Tämä oli mielessäni jo vuosi sitten, mutta silti edelleen jätän joskus ajatuksiani julkaisematta, jos en saa aikaiseksi kunnon postausta, koska mielestäni lyhyitä postauksia on jotenkin turha julkaista. Tässä ei ole mitään järkeä, sillä tiedän paljon hyviä blogeja, joissa postaukset ovat joskus todella lyhyitä. Ehkäpä tulevaisuudessa opin vielä itsekin siihen suuntaan, jotta pitkiä kirjoitustaukoja ei tulisi.

***

Kiitos haasteesta, Emmi! En tosiaan ole mikään blogihaasteiden ylin ystävä, mutta tämä oli oikeasti mielenkiintoinen haaste. :) Nyt pitäisi sitten itse haastaa neljä blogia. Kirjoitin tämän jutun melkein kokonaan valmiiksi jo muutama päivä sitten ja silloin päätin, kenelle haasteen annan. Sen jälkeen yksi näistä blogeista on kuitenkin jo haastettu, joten minulla on nyt vain kolme (enkä itse asiassa ole edes varma, onko joku jo nämä haastanut):

Ribs and Coke
Elämää ja Amerikkaa
Onnenpäivä

Säännöt:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.       
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suoriltakäsin, voit haastaa jonkun toisen. 
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.   
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko -blogi