Pari (amerikkalaista?) hotelli-ilmiötä

Reissumme viinialueelle Napaan oli oikein onnistunut ja aion tehdä siitä oman postauksen tässä piakkoin. Nyt kuitenkin ensin pari huomiota amerikkalaisesta hotellielämästä. Tai ainakin toinen on amerikkalainen, toisesta en niin tiedä.

Olen valitellut täällä blogissani aiemmin siitä, että täkäläisissä kahviloissa kahvit tarjoillaan pahvimukeista ja kakut kertakäyttölautasilta. Yleensä sitä kakkua vielä syödäänkin kertakäyttölusikalla. Nyt voin kertoa, että kahvilat eivät ole täällä ainoita paikkoja, joissa kukoistaa kammottava kertakäyttökulttuuri. Monissa amerikkalaissa hotelleissa nimittäin aamupala syödään kertakäyttöastioilta.

Me olemme mieheni kanssa melkein poikkeuksetta olleet hotelleissa, joissa on käytössä kertakäyttöastiat aamiaisella. Mieheni on törmännyt tähän ilmiöön myös aina työmatkoillaan. Hotellit eivät ole olleet mitään kälyisiä hotelleja, vaan sellaisia ihan perushotelleja, sellaista keskitasoa. Kalliimmista luksushotelleista en tiedä mitään.

Aamukahvi pahvimukista, vaikka kahvi ei todellakaan ole to go. Luonnollisesti kupin kyljessä varoitus siitä, että sisältö on kuumaa. Kuvassa näkyy muuten oiva esimerkki jenkkihotellien sisustustyylistä kokolattiamattojen suhteen. Moni mesta tuntuu täällä jämähtäneen jonnekin 60-luvulle sisustuksensa suhteen... 

Yleensä kertakäyttöastioiden kanssa käsikädessä kulkee aamupalan laatu. Tarjolla on yleensä muffinseja, valkoisia vehnäpaahtoleipiä ja bageleita pienten yksittäispakattujen sulatejuusto- tai hillopakettien kanssa. Vastaava tarjontahan nyt on tietenkin yleensä tuttua ihan monista eurooppalaisistakin hotelleista, joten tässä ei ole mitään sinänsä amerikkalaista. Mutta täällä teollisuus on viety huippuunsa: yleensä on tarjolla jotain munakokkelia, joka vain hyvin etäisesti muistuttaa aidoista munista tehtyä kokkelia. En edes halua tietää, mistä se on oikeasti tehty - kananmunalta se harvoin maistuu.

Esimerkki amerikkalaisen hotellin aamupalasta - kaikki kertakäyttöastioita, paitsi haarukka (veitset taas puolestaan olivat kertakäyttöisiä). Tässä hotellissa oli tarjolla myös pekonia. Tuo paistettu kananmuna oli täysin tasainen, keltuainen oli vain keltainen läikkä munan keskellä. Minä en sitä maistanut, mieheni mukaan se ei maistunut miltään. Kaikki tarjolla olevat munat näyttivät täysin samanlaisilta. Ne olivat siis jotain teollisesti massatuotettua kamaa. Eikö ollakin muuten mieheni kanssa todella fancya porukkaa - tämä on meidän hääpäivän aamiainen, haha! Tosin oltiin menossa myöhemmin brunssille.

Lisäksi usein hotellien aamiaisilla on vohveleita tai pancakeseja, joissa niissäkin teollisuus kukoistaa. Joskus taikina on tarjolla kupissa, josta itse kaadetaan vohvelirautaan. Tämä on vielä aika luonnollinen versio, vaikka taikina onkin jotain valmiskamaa. Mutta olemme törmänneet myös sellaisiin pancake-koneisiin, joista nappia painamalla laitteesta pullahtaa ulos pieni pancake. Voin sanoa, että se on jo aika pelottavaa. Koko komeus kruunataan tietenkin vaahterasiirapilla, joka sekin on usein hillojen ja sulatejuustojen tavoin yksittäispakatussa pakkauksessa, jonka sisältö säilyy kokonaisen elämän.

Kalifornia on Yhdysvalloissa edelläkävijä monissa ympäristöasioissa, mutta ei selvästikään tässä kertakäyttöastiakuviossa. Itsehän en tällaista käsitä ollenkaan. Tokihan kertakäyttöastiat ovat varmaan lähes ilmaisia, mutta kyllä se (meksikolainen) työvoimakin täällä aika puoli-ilmaista on. Eikö siis oikeasti kannattaisi palkata joku tiskaamaan sen sijaan, että roskataan tätä maapalloa ihan turhaan? Mutta ilmeisesti tästä(kään) aiheesta ei kannata alkaa kinastella Yhdysvaltojen kanssa.

Napan alueen hotellissamme törmäsimme taas vaihteeksi yhteen toiseenkin mielenkiintoiseen ilmiöön: huoneessa on vessa ja suihku omassa kopissaan, mutta lavuaari löytyy tämän kopin ulkopuolelta huoneen seinustalta. Vastaavaan olemme törmänneet muistaakseni ainakin kolmesti aikaisemmin.

Lavuaari, jonne on suora näkymä, kun makoilee sängyllä. Mitään ovea tai muuta suojaa tuossa ei ole.

Itse asiassa pidän tätä tyyliä jotensakin kätevänä, koska voi esimerkiksi meikkailla samaan aikaan, kun toinen on suihkussa. Eikä ole sitä ongelmaa, että peili on huurussa ja koko pieni vessa ihan kostea ja lämmin, jolloin nyt vaikka meikkaaminen on ihan kamalaa. Mutta vähän kaipaisin jotain näkösuojaa kuitenkin. :)

Tämä ei varmaankaan ole mikään ihan vain amerikkalainen hotelli-ilmiö. Itse asiassa olen ollut töissä suomalaisessa hotellissa, jossa yhdessä sviitissä oli hiukan vastaavanlainen järjestely, mutta siellä ei lavuaariin ollut näin suoraa näköyhteyttä. Ja se oli iso sviitti, ei mikään peruspikkuhuone.

Onko joku muu törmännyt näihin ilmiöihin ja mitä olette mieltä? Aamupala kerttisastioilta ja lavuaari sängyn vieressä - kivaa vai ihan ihan järkyttävää? :)