Saratogassa, japanilaisessa puutarhassa ja San Andreas -leffassa

Siitä on ikuisuus, kun olemme viimeksi tehneet viikonloppuisin mitään erikoista mieheni kanssa. Olen ollut jostain sieltä maaliskuusta alkaen (muka) niin kiireinen bodyattack-juttujeni kanssa, että viikonloput ovat vain hurahtaneet vauhdilla ohitse. Nyt kun edellisestä kerrasta on tosiaan aikaa ja kun mies on viime aikoina ollut niin paljon työmatkoilla (ja lähti taas tänään), päätimme tehdä lauantaina jotain. Mikään haikkailu ei tullut kysymykseen, koska minun oli pakko pitää täysin liikuntavapaa päivä. Päätimme sitten tehdä sen, mitä olen halunnut tehdä jo yli vuoden ajan: mennä katsomaan Saratoga-kaupunkia.

Saratoga, yksi USA:n puukaupungeista. Puiden istutus ja hoito otetaan Saratogassa siis vakavasti.

Liput liehuvat aina ja joka päivä ja kaikkialla.

Saratoga sijaitsee alle puolen tunnin ajomatkan päästä meiltä. Olemme ajaneet tämän pikkukaupungin keskustan lävitse muutamia kertoja ohikulkumatkalla. Joka kerta olen todennut, että siellä on kivan näköistä ja että olisi kiva käydä siellä vaikka syömässä. Lauantaina päätimme lähteä sinne syömään aamupalaa.

Meidän aamupaloihin kuuluvat myös jälkkärit suolaisten annosten jälkeen. Tässä red velvet cake pancakes.

Saratogan keskusta vaikutti oikein sympaattiselta. Siellä on pikkuputiikkeja, kivan näköisiä ravintoloita ja usea viininmaistelupaikka. Viinitiloja on alueella paljon, ja näköjään osa on päättänyt tuoda tasting roominsa viinitilan ulkopuolelle tuonne pikkukaupungin keskustaan. Meille eivät viinit puolenpäivän aikoihin maistuneet, mutta ehdottomasti Saratoga ravintoloineen ja viineineen on uuden vierailun arvoinen mesta. Heti kun vain saamme aikaiseksi. Eli tuskin menemme koskaan. ;)

Sympaattinen Saratoga.

Tsekkasimme myös keskustan lähellä olevan japanilaisen puutarhan. Olemme aiemmin käyneet sekä San Franciscon että San Josen japanilaisissa puutarhoissa, joista kumpikaan ei herättänyt meissä mitään erityistä mielenkiintoa, vaikka SF:n puutarha onkin hieno. Tämä Saratogan puutarha ei ollut poikkeus. Kaiken lisäksi puutarhaan maksoi. Myös maksullisessa San Franciscon puutarhassa on sentään panostettu (San Josen ilmainen puutarha on aika kälyinen), mutta tässä Saratogan mestassa ei kyllä oltu panostettu oikein mihinkään. Lähinnä siellä oli vain kälyisiä polkuja jossain pusikossa.

Lammikko...

... jota oli kiva tutkailla...

... koska siellä uiskenteli tällaisia. Ja nämä olivat aikamoisen kokoisia! Kaikissa kolmessa japanilaisessa puutarhassa, jossa olemme käyneet, on aina näitä samoja kaloja. En ole sivistänyt itseäni siitä, mitä ne ovat. 

Mutta tulipa nähtyä taas yksi japanilainen puutarha. Oli muuten niin kuuma, että hyvä, kun jaksoi muutaman askeleen ottaa ulkona. Saratoga on meiltä etelään ja enemmän kukkuloiden väliin, joten siellä on heti paljon tukalampi ilmasto.

Vähän nauratti tämä kyltti. Caution: uneven steps, eli muutama iso laattakivi, ja sitten nuoli osoittamaan kohti vaihtoehtoista reittiä. Näitä kylttejä bongasin tästä yhdestä pienestä puutarhasta kolme. Ei todellakaan siis mikään wheelchair accessible -mesta.

Kuumuudesta suunnistimme leffateatteriin katsomaan San Andreas -leffan. Emme olleet muuten ainoita, jotka päättivät mennä keskellä kaunista kesäpäivää leffaan. Jonot olivat pitkät ja kuhina kävi. Tuo San Andreas on pahimman megaluokan katastrofielokuva Kaliforniasta. Leffan nimen mukaisesti San Andreas -siirros alkaa liikuskella ja Kaliforniaan iskevät järkyttävän kokoiset maanjäristykset ja sitten tietenkin vielä tsunami perään. Näimme joskus elokuvan trailerin ja se vaikutti niin huonolta liioiteltujen erikoistehosteidensa kanssa, että se oli pakko mennä katsomaan, koska se sijoittuu Kaliforniaan ja keskittyy pääasiassa San Franciscon alueelle. Ensimmäistä kertaa asumme siellä päin, minne katastrofielokuva sijoittuu. (Ellei lasketa Vares-leffoja, koska niissä oli katastrofia kerrakseen, tosin ihan muista syistä.....)

Puutarhan pusikoista aukesi vähän kivaa näkymää.

Vaikka minä tiedän, että Kalifornia sijaitsee aivan hemmetin riskissä kohdassa maanjäristysten suhteen, en ole pelännyt maanjäristyksiä täällä asuessani. Enkä etenkään tsunameja. (Onneksi San Jose ei ole rannikolla.) Enemmän vain edelleen harmittaa, etten silloin kerran herännyt siihen pieneen järistykseen, joka täällä tuntui ja johon kyllä naapureitamme olivat heräilleet.

San Andreasta katsoessa alkoi kyllä vähän pelottaa. Ihan absurdissa mittaluokassahan siinä ollaan, mutta silti. Koska fakta on se, ettei tuo San Andreas -siirros ole liikkunut pitkään aikaan ja on vain ajan kysymys, koska se jälleen liikkuu. Tutkijat ovat ilmeisen yksimielisiä siitä, että iso järistys on Kaliforniaan tulossa. Voi olla, että se tulee kahden vuoden päästä tai ehkä sadan vuoden päästä, mutta edellisestä kerrasta on jo reilusti yli sata vuotta aikaa. Tähän tulevaan järistykseen viitataan nimellä "The Big One" ja siitä näkee puhuttavan aina silloin tällöin pienempien maanjäristysten yhteydessä.

Väistämättä aloin pohtia sitä, miksi ihmiset haluavat nähdä tällaisen leffan, joka leikittelee asialla, jonka tapahtuminen on mahdollista ihan vaikka tuossa lähitulevaisuudessa? (Vieressäni istuva mies ei ilmeisesti halunnut, sillä hän ilmoitti kaverilleen kesken kaiken lähtevänsä vessaan, mutta ei koskaan palannut.) Monet katastrofileffat kuitenkin sijoittuvat hieman enemmän sinne aivan täydellisen fiktion puolelle... Vaikka mistäs sitä tietää, vaikka joku päivä tänne tulisi jääkausi tai iso avaruusalus. Mutta ehkäpä vielä olennaisempi kysymys: miksi ihmiset haluavat katsoa elokuvaa siitä, kun maanjäristys tuhoaa kaiken, kun iso maanjäristys on juuri vähän aikaa sitten tuhonnut kaiken? Nepal hei, sanooko mitään? Ehkä amerikkalaisia ei vain kiinnosta, onhan se Nepal aika kaukana...

Isänmaallisuus näkyi niin San Andreaksessa kuin Saratogassa erään kaupan näyteikkunassa. Tästä sisustus 4th of July -juhliin.

Luin San Andreas -leffan ilmestymisen aikaan vähän vitsikkään lehtijutun siitä, että vaikka iso maanjäristys sinänsä on ihan realistinen ajatus, olisi kuitenkin ollut fiksumpaa tehdä katastrofielokuva Kalifornian kuivuudesta, koska sellainen katastrofi on ihan oikeasti nyt käynnissä. En valitettavasti löytänyt enää linkkiä tuohon juttuun. Mutta olisihan kuivuusleffa ihan jännittävä. Miettikää nyt kun porukka yrittää juosta pakoon sitä, kun maa kuivuu jalkojen alta, tai kun ihmiset alkavat raivata toisiaan pois tieltä päästäkseen sen viimeisen jäljellä olevan juomaveden luokse. :D