Amerikkalaiset ovat selvästi tulleet samaan johtopäätökseen kuin me eurooppalaiset + höpötystä työmatkoista ja Suomeen menosta

Mieheni oli tällä viikolla työmatkalla Teksasissa. Kun hän odotti lentokentällä lentoa, hän kuuli, kun vieressä istuvat nainen ja mies alkoivat keskustella Euroopan ja Amerikan eroista. Nämä ihmiset olivat aksentista päätellen amerikkalaisia ja ainakin toinen heistä oli ilmeisesti käynyt tai asunut jossain päin Eurooppaa. Mieheni alkoi salakuunnella ihan tosissaan ja kuuli seuraavat näiden amerikkalaisten tekemät päätelmät:

- Amerikassa tehdään vain töitä ja eletään töitä varten - Euroopassa tehdään töitä vain sitä varten, että voidaan elää.

- Amerikassa ollaan aina ystävällisiä ja hymyillään, vaikka olisi oikeasti ihan paska päivä - Euroopassa ollaan aitoja ja sanotaan suoraan, jos jokin asia on huonosti.

Nämä amerikkalaiset ovat siis tulleet täysin samoihin johtopäätöksiin kuin minä ja mieheni (ja monet muutkin). Minä arvostan vapaa-aikaa suunnattomasti, mutta kieltämättä kun täällä kuuntelee ja katselee paikallista elämää, alkaa tuntua siltä, että jossain Suomessakin todellakin lähinnä vain lomaillaan ja käydään silleen aika vähän töissä. :D Ja kun on jonkin aikaa kuunnellut tätä amerikkalaisten jatkuvaa (teko)ystävällisyyttä ja teennäistä lässytystä, jossa mikään ei muka koskaan ole huonosti, tulee todellakin sellainen olo, että muun maalaiset ihmiset sanovat paljon suoremmin, jos jokin asia oikeasti mättää.

Todellisia kärjistyksiä ja ehkä jopa ennakkoluuloja, mutta kiva tietää, että samoihin tuloksiin tulevat muutkin ihmiset, jopa ne amerikkalaiset. ;)

Maissipelto Teksasissa. Asiakkaan, jonka luona mieheni kävi, toimisto sijaitsi keskellä näitä maissipeltoja. Ei siis olla missään suurkaupunkien sykkeessä. Seuraava työmatkakohde on kaupunki, jossa asuu kuulemma 4000 asukasta. 

Onneksi mieheltä tulee työmatkojensa jälkeen mielenkiintoista kerrottavaa. Niitä työmatkoja nimittäin nyt riittää. En koskaan kokenut inttileskeyttä, koska mieheni on minua vanhempi ja oli käynyt armeijan ennen kuin me tapasimme, mutta nyt elän näköjään jonkinlaista työmatkaleskeyttä. Mies oli tämän viikon Teksasissa ja palasi kotiin perjantaina. Huomenna sunnuntaina hän lähtee taas reissuun, tällä kertaa Ohioon, ja palaa vasta viikon kuluttua lauantaina. Sitten hän suvaitsee olla kotona jopa viikon ajan ennen kuin taas lähtee reissuun viikoksi, niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Brasiliaan. Tuosta Brasiliasta olen todella kateellinen, mutta minulla ei nyt ollut aikaa lähteä mukaan. Sitä paitsi lennot sinne ovat käsittämättömän kalliit. Sillä hinnalla lentäisi Suomeen ja takaisin parisen kertaa.

Maistoin tänään elämäni ekaa kertaa Costcon hodarin. Nämä hodarit ovat kuuluisia, ehkä siksi, että hodari ja rajaton limsa maksavat yhteensä vain $1.50. Törmäsimme tänään twiittiin, jonka mukaan Costco ei ole muuttanut hintaa 21 vuoteen, joten sen kunniaksi kävimme maistamassa.

Me emme muuten kesällä ole menossa/tulossa Suomeen. Saan varmasti nyt kaikkien perheenjäsenten ja kavereiden vihat niskoilleni, kun kerron tämän, mutta mieheni olisi halunnut mennä, mutta minä en. Joten kompromissina emme mene (tosin sanoin miehelleni, että hän voi mennä yksin, mutta ei hän halunnut). Minusta me juuri olimme Suomessa. Tuntuu siltä, että joulu oli aivan justiinsa. Pääasiallinen syy siihen, etten halunnut lähteä, on kuitenkin se, että minulla on täällä nyt muita juttuja kesken. En varmasti löydä mielekästä tekemistä arkeeni tai pääse jumppaohjaajaksi tänne, jos olen jossain Suomessa. Ja oikeastaan jos ihan totta puhutaan, miehenikin halusi Suomeen ensisijaisesti siksi, että pääsisi työpaikkansa kesäpäiville. Eli ehkä minä en siis ole aivan kamala ihminen, kun en ajattele tässä asiassa ensisijaisesti perhettäni ja kavereitani. :D

Costcon hodari piti täyttää itse nakkia lukuunottamatta, joten ehkä hinta selittyy sillä. Tarjolla oli kahta erilaista sinappia, ketsuppia, sipulia ja kurkkusalaattia. Ei ollut kummoinen makuelämys, en tuosta yhtään enempää maksaisikaan.

En ole saanut osakseni kovin suurta ymmärrystä joiltain ihmisiltä, kun olen sanonut, etten halua kesällä Suomeen. Meidänhän ei itse tarvitsisi maksaa matkaa, sillä saisimme lennot miehen työpaikan piikkiin. Mieheltäni ei kuluisi välttämättä edes lomaa, sillä hän voisi olla töissä Turussa. Miksi sitten emme lähde? No sen ajan takia tietenkin. Ei ole aikaa eikä jaksamista matkustaa taas vuorokautta, kun tällä hetkellä nyt on muutakin tekemistä, joka sijoittuu tänne, missä oma koti nyt on. Lanko ja käly totesivat, että voisimmehan me tulla vain vähäksi aikaa. Mutta ei kai sitä nyt kukaan hullu matkusta toiselle puolelle maapalloa vain muutamaksi päiväksi. Tai en minä ainakaan, anteeksi vain.

Turvallisuusjutut Costcossa ovat tärkeitä. Mitähän tapahtui 23 päivää sitten...?

Totta kai kaipaan perhettäni ja ystäviäni todella paljon ja on ikävää, etten pääse näkemään heitä. Olisihan se myös ihanaa päästä kokemaan pitkästä aikaa se Suomen kesä, koska on se niin ihana ja kaunis. Mutta aina ei voi saada kaikkea, elämä on täynnä valintoja.