Hei hei Suomi

Se oli se Suomi-reissu sitten tältä erää. Tänään matka jatkuu kohti Espanjan Alicantea kera mieheni perheen.

Siellä se Turun linna häämöttää.

Ai niin tällaisenkin omistin joskus. <3

Mitäs teimme Suomessa? Oikeastaan sitä samaa mitä kotonakin: mieheni oli töissä, minä kävin jumpassa. Kävin jumppatunneilla joka päivä, paitsi sunnuntaina (ja käytin siihen ihan mukavan summan rahaa - lomailu on kallista). Piti tehdä vähän empiirisiä tutkimuksia ryhmäliikunnan saralla. Niin ja kuluttaa kaloreita Espanjan sangriaa ja tapaksia varten... Sitten tietenkin näimme kavereita ja hengasimme perheidemme kanssa. Ja nautimme talvisäästä. Minä koin sekä pyöräilyn liukkaalla jäätyneen loskan päällä että pyöräilyn kaatosateessa. Täydelliset talvielämykset siis. Ennen vanhaan pyöräilin läpi vuoden, oli sää mikä tahansa.

Oikealla yläreunassa on kuva kelistä, jossa lähdin pyöräilemään lauantaina aamulla bodyattackiin. Meno oli kuin huteralla mummolla konsanaan - olen täysin unohtanut talvipyöräilyn salat! En sentään kaatunut, ja totta kai attack on aina kaiken arvoista. Alareunan kuvan maisemissa kelpasi kävellä, ja kuva on kaiken lisäksi ihan pienen kivenheiton päässä äitini nykyisestä kodista.

Lumi suli pois ja tuli vähän ankeampaa, mutta on se Turku silti ihana. Ja Teatterisillalle on ilmestynyt rakkauslukkoja suurcityjen tyyliin!

Niin ja kävinhän minä myös kampaajalla, koska piilaaksolaiset kampaajat ovat niin huonoja. Hiusten tasoitus sekä kulmien ja ripsien värjäys maksoi yhteensä vain noin 70 euroa. Jestas että on halpaa! San Josessa maksan jo pelkästään kulmien ja ripsien värjäyksestä jotain 50 dollaria + tipit, mikä on euroissa jotain reilut 50 euroa. Niitä kunnon kampaajien hintoja en halua edes ajatella nyt...

Otin jo syksyn reissulla kuvan tästä ja nyt oli pakko ottaa uusi kuva talvisäässä. Näinhän se on: oli vuodenaika mikä tahansa, Turussa sataa kumminki.

Aika Suomessa oli lyhyt, mutta kun siihen oli valmistautunut, niin ei ole nyt sellainen olo, ettei olisi ehtinyt olla täällä tarpeeksi. Toki olisi silti ollut kiva nähdä kavereita useammin ja äitiä pidempään.

Tämänkin kaverin kanssa olisi voinut hengailla vähän pidempäänkin...

Melkein jokainen on kysynyt meiltä, koska tulemme Suomeen seuraavan kerran. En tiedä. Minun on ihan pakko sanoa, ettei meille ole oikeastaan yhtään sen helpompaa tulla Suomeen kuin muiden on tulla meille Kaliforniaan. Me olemme yhtälailla töissä, eikä irrottautuminen töistä noin vain aina onnistu, vaikka toki mieheni voi tehdä töitä Turunkin toimistolla (ja teki nytkin joka päivä). Kerrottakoon tarina minun töistäni: Minä aloin hoitaa sijaisia tunneilleni melkein kuukautta ennen tätä reissua. Hoidin niitä vielä matkapäivänäkin, ennen lentoa ja välilaskun aikana. Ja olen hoitanut niitä edelleen lähes joka päivä täällä Turussa ollessani. En minä noin vain voi ilmoittaa lähteväni lomalle. Eivät hommat toimi sillä tavalla Yhdysvalloissa eikä ainakaan minun töissäni. Minä olen vastuussa jokaisesta tunnistani, kunnes löydän niille sijaisen - olin missä olin. Yhdellä saliketjulla managerit ja koordinaattorit kyllä auttavat siinä vaiheessa, jos on lähdössä lomalle, eikä sijaisia vielä ole. Mutta monissa muissa paikoissa managerit puuttuvat tilanteeseen pääsääntöisesti vasta 48-24 tuntia ennen tunnin alkua, jos ohjaaja ei ole itse löytänyt sijaista tunnilleen. Ei siis mikään ihan mukavin lähtökohta lähteä reissuun.

Sitä paitsi minä kaipaan töitäni ihan koko ajan! Jo ekana päivänä Turussa jumppatunnilla iski kauhea ikävä ja sellainen tunne, että pääsisipä töihin. Elän varmaan edelleen jossain uuden uran alkuhuumassa, haha...

Mutta kyllä me tulemme vielä, ei kannata pelätä. Ja kulkevathan ne lentokoneet tosiaan sinne toiseenkin suuntaan. ;)

Löysin myös suomalaisen trendin: puhelinlankapampulat! Äidilläni oli tällaisia ja ihmettelin niitä. Sitten yhtäkkiä avasin silmäni kaupungilla ja tajusin, että lähes kaikilla nuorilla naisilla on näitä! Mikä ihmeen trendi tämäkin nyt on, kaikki ovat taas kloonautuneet samanlaisiksi?! Oli sitten totta kai pakko itsekin ostaa. :D Varmaan näitä myydään jossain Targetissa tai jossain, mutta en millään malttanut odottaa kotiin saakka. Pitäähän sitä nyt olla turkulaisittain trendikäs.