Ilman autoa et ole mitään?

Jos olet joskus kuullut, ettei Amerikassa ole toimivaa julkista liikennettä, olet kuullut pienoisen valheen. Joitakin (harvoja?) amerikkalaisia kaupunkeja on siunattu hyvällä julkisella liikenteellä. New Yorkissa ei varmaan hullukaan yrittäisi ajaa omalla autolla. San Franciscossa on kohtalaisen kattava bussiverkosto, eikä siellä ainakaan turistina tarvitse autoa, toisin kuin esimerkiksi Los Angelesissa.

San Josessa on julkista liikennettä: täällä kulkevat bussit ja trolley/light rail (vähän kuin ratikka), ja San Franciscoon menee jonkinlaisia (pika)junia. Välimatkat ovat kuitenkin pitkiä, joten julkisella matka voi kestää todella kauan. Lähin pysäkkikään ei välttämättä ole ihan kävelymatkan päässä. Lisäksi julkinen liikenne ei kulje koko päivää. Meidän kotitalomme läheltä menee kuulemma busseja aamulla ja iltapäivällä muutaman kerran, jos tuttuani on uskominen.

Moottoritie eli freeway.

Itse omistan ajokortin, jonka ajoin Suomessa heti 18 vuotta täytettyäni. Tuolloin minulla ei ollut mahdollisuutta ajaa autoa säännöllisesti, joten en koskaan oppinut varmaksi autoilijaksi. Ajoin ensimmäisen vuoden aikana hiukan epäsäännöllisesti ja vain lyhyitä matkoja. 19-vuotiaana muutin mieheni kanssa yhteen, ja siitä lähtien hän oli aina se, joka ajoi. Asuimme Suomessa yhdessä reilun 8 vuoden ajan ennen tänne muuttoa ja sinä aikana ajoin autoa muutaman kerran. Tiedostin aina, miten typerää on se, että lähes heitin hukkaan ajokorttini, koska en hyödyntänyt ajotaitoani enkä opetellut ajamista kunnolla.

Täällä sitä nyt sitten ollaan. Ajaminen oli pakko opetella aloittaa jälleen. Kun ensimmäisenä päivänä täällä totesin miehen työkaverille ja tämän vaimolle, etten minä mitään autoa aja, he katsoivat minua lähes kauhistuneena ja ilmoittivat, ettei täällä pärjää ilman. Ja sanoisin, että tämä on aivan totta: ilman autoa olet aika pulassa. Tosin venezuelalainen tuttavani kulkee kyllä julkisilla ja tuntuu selviytyvän hyvin. Tai no, hyvin ja hyvin... Hän varaa nimittäin lyhyihinkin matkoihin yleensä 2-3 tuntia aikaa. Google mapsia tutkailemalla olen todennut, että matkustaminen julkisilla vie naurettavan paljon aikaa verrattuna autoiluun. Esimerkiksi kielikurssin koululle automatka kestää keskellä päivää ruuhka-ajan ulkopuolella noin 15 minuuttia; matka on noin 13 kilometriä. Tuttavani on kulkenut matkaa busseilla, mihin menee aikaa noin 2 tuntia. Itse en ole julkisia käyttänyt, joten oikeista kokemuksista en osaa kertoa.

Kun ensimmäisen kerran täällä uskaltauduin rattiin, lähdin heti 8-kaistaiselle (= 4 kaistaa/suunta) moottoritielle. Koska omat lähtökohtani ajamiseen olivat äärimmäisen heikot, päätin, etten voi alkaa pelätä ajamista enää yhtään enempää. Miehen työkaverin vaimo kertoi vältelleensä alussa pitkänkin aikaa isoja moottoriteitä, ja hän oli sentään ajanut Suomessa säännöllisesti. Jos itse olisin alkanut vältellä jotain autoiluun liittyvää, välttelisin sitä varmaan vielä vuodenkin kuluttua. En ole kyllä ikinä pelännyt niin paljon kuin pelkäsin täällä moottoritiellä 8 vuoden ajotauon jälkeen, mutta siitä se sitten lähti. Tilannetta onneksi auttaa huomattavasti se, että automme on automaattivaihteinen.

Hiljaista päiväliikennettä motarilla.

Amerikassa kaikki on suurta, myös kadut. Suomen tavallinen 4-kaistainen moottoritie (2 kaistaa molempiin suuntiin) on täällä aikamoinen kinttupolku. "Tavallisessa kadussakin" on täällä yleensä 2 kaistaa molempiin suuntiin ja isoissa kaduissa enemmänkin. Moottoriteillä eli freewayilla on yleensä 4-5 kaistaa yhteen suuntaan. Yhdessä taitaa olla vain 3 per suunta. Tosin kaistojen määrä vaihtelee saman motarin varrella kohdasta riippuen. San Franciscoa lähestyttäessä kaistoja on joissakin kohdissa 6 per suunta, mutta yleensä kuudes kaista on poistumiskaista. Olen iloinen, että täällä tuo 8-10 kaistaa yhteensä on aikalailla isointa. Los Angelesissa on paljon 12-kaistaisia hirvityksiä, enkä haluaisi eksyä sellaisiin joka päivä.

Tämä luokitellaan varmasti pieneksi kaduksi.

Tämä on kyllä moottoriteiden luvattu maa. Motareita on joka puolella ja jokaiseen suuntaan. Tai siltä ainakin tuntuu, vaikka karttaa katsomalla tajuaa, ettei niitä edes ole montaa. Motarit ovat täällä kuitenkin aika pääasiallisia reittejä kulkea paikasta toiseen, myös kohtalaisen lyhyitä matkoja, joten siksi ehkä tuntuu, että niitä on kaikkialla. Olenkin keksinyt termin motariluuppi: Mennään motarilta exitiin ja sieltä kiepautuksen kautta uudelle motarille. Tai poistutaan motarilta exitistä, mutta jollei heti uudelle tielle tullessa vaihdeta kaistaa, sama kaista johdattaa takaisin samalle motarille, mutta toiseen suuntaan.

Motariluuppeja.

Motarit jännittävät minua edelleen, enkä toki olekaan niissä vielä paljoa pöristellyt. Olen ajanut nyt melkein päivittäin yhtä viikkoa lukuunottamatta, paitsi en aina viikonloppuisin (mieskin kuulemma haluaa ajaa välillä, haha). Ajamisesta on tullut osa tavallista arkipäivää, mutta edelleen stressaan uusia reittejä, ruuhka-aikaa ja pysäköintiä.

Eipä täältä oikein mihinkään pääsisikään ilman autoa (ellei lasketa niitä julkisia). Anoppini halusi mennä jonnekin, minne pääsee kävellen. Talostamme noin 300 metrin päässä on pieni liikekeskittymä, jossa on mm. Subway ja Starbucks, joten menimme sitten sinne. Muutoin täällä ei pahemmin kävellä, ellei tarkoitus ole urheilla. Lähikauppaamme on matkaa noin 3 km eli edestakainen matka on 6 km. Tuon nyt kai kävelisi, mutten ole ihan varma, meneekö koko matkaa jalkakäytävää. Enkä kyllä koskaan ole nähnyt, että kukaan siellä kävelisi. Talomme ulkopuoliselle kuntosalille, jossa käyn, on matkaa reilu 4 km/suunta. Jalkakäytäviä menee, jos vähän vaihtelee tien puolta aina välillä. Ajan salille kuitenkin autolla.

Tie lähikauppaamme, tosin väärästä suunnasta. Antaa kuitenkin viitteitä siitä, millaista maasto on. Kävelisitkö tässä vieressä?

Pyöräteitä täällä on, ja pyöräilijöitä näkee aina silloin tällöin. Ovat tainneet olla kaikki miehiä ja aika sporttipyöräilijöiden näköisiä.

Meidän kahden aikuisen taloudessa on tällä hetkellä yksi auto. Toistaiseksi olemme juuri ja juuri pärjänneet, koska miehen työpaikka on lähellä. Matka töihin on autolla noin 3 km ja kävellen vähän vähemmän, koska voi käyttää eri tietä. Jos vien miehen töihin, matka kestää töihin ja takaisin kotiin yhteensä reilut 10 minuuttia, myös ruuhka-aikana. Mies kulkee töihin yleensä naapurissa asuvan kollegan kyydillä tai kävellen; tarvittaessa myös minä vien. Ongelmia syntyy tulevaisuudessa, jos molemmat miehen kanssa haluamme mennä jonnekin eri aikaan...

Ennen kuin kukaan kysyy, miten näillä ihmisillä on varaa autoilla aina ja kaikkialle, niin tiedoksi, että bensa on täällä halvempaa kuin Suomessa. Yksi gallona bensaa maksaa halvimmillaan (mitä minä olen nähnyt) $3.99. Gallona on noin 3,78 litraa, ja $3.99 on noin 2,90 euroa. Eli karkeasti hinta on 0,77 euroa/litra.

Ajokulttuuri on täällä erilainen kuin Suomessa, mutta jatkan aiheesta seuraavassa postauksessa.

ps. Triviana kerrottakoon, että lähikauppamme ja miehen työpaikka sijaitsevat itse asiassa eri kaupungeissa: kauppa Santa Clarassa ja työpaikka Milpitaksessa. Asumme siis aivan San Josen rajalla.