Alum Rock Park

Olen huono kirjoittamaan asioista silloin, kun ne ovat juuri tapahtuneet, koska postausjuttuja on niin paljon mielessä. Nyt ajattelin kuitenkin kertoa ihan siitä, mitä tänään tein. Kävin mieheni kanssa haikkaamassa (anteeksi finglish, mutta kun vaeltaminen ei nyt ihan ole oikea sana, ja kävelykin on vähän liian laimea ilmaus :D). Menimme Alum Rock Parkiin, joka on yksi Kalifornian vanhimmista kunnallisista puistoista. Puisto sijaitsee San Josessa Diablo Range -vuoriston kupeessa.

Sisäänkäynnin kyltti.

Puistossa on mahdollista kävellä sekä pyöräillä ja ratsastaa tietyillä alueilla. Alueella on myös paljon piknikpaikkoja. Puiston sisään pääsee ajamaan autolla pääsisäänkäynnistä, mutta me navigoimme vahingossa sivusisäänkäynnille, joten auto piti pysäköiden kadun varteen ja kävellä sieltä. Saatiinpa ilmainen pysäköinti.

Puisto on auki ti-su. Puiston kiinniolo maanantaisin johtuu ilmeisesti siitä, että San Josen kaupunki haluaa säästää.

Puistossa on kuulemma paljon elukoita, mm. mountain lioneja (puumia?) ja bobcatteja (ilveksiä?) sekä jotain kauriita/peuroja/vastaavia. Me näimme yhden viimeksi mainitun nopeasti vilaukselta sekä sisiliskoja, mutta muita onneksi emme. Etenkin puumista on paljon varoituksia puistossa.

Ohjeistus puuman tapaamista varten.

Jos puuma hyökkää, sitä vastaan kannattaa tapella. Ilmeisesti puuma voi siis antaa periksi. Ihan vain tiedoksi. Kyltin mukaan viimeisin havainto puumasta tässä puistossa on ollut joulukuussa 2013.

Eläimien hyökkäyksien lisäksi puistossa piti varoa myrkillisiä kasveja. Myös punkeista löytyi varoitus.

Myrkyllisiä lehtiä.

Puistosta löytyi kiinnostavaa kasvillisuutta. Mm. iso käpy.

Siinä olisi käpylehmällä kokoa.

En tiedä, mitä puita nämä olivat, mutta kauniin keltaisia.

Puun valkoinen runko kiinnitti huomion. En tiedä näidenkään nimeä.

Puistossa on valmiina tehdyt ulkoilureitit, eikä reittien ulkopuolelle saa lähteä hortoilemaan. Reittejä on noin 21 kilometrin edestä. En tiedä, miten pitkä meidän valitsema reitti oli, mutta aikaa meillä meni siihen noin 2 tuntia. Reitti nousi ylös vuorelle aikamoisia pusikkopolkuja pitkin. Kipuamista riitti. Lämpöä oli todennäköisesti jotain 20-24 astetta ja välillä tuli kauhean kuuma, kun aurinko pääsi paistamaan suoraan. Onneksi myös tuuli välillä.

Reitille oli yhdessä kohtaa kaatunut puu. Mies kiersi, minä menin välistä.

Näkymät ylhäällä olivat kyllä kivat.

Korkealla oltiin.

Reitti kulki jonkin aikaa ylhäällä ja sitten lähti laskemaan takaisin alas. Reitti oli aika siksakkinen jyrkkyyden vuoksi.

Laskeutuminen ei ollut yhtä hauskaa kuin kipuaminen ylös.

Alhaalla olevassa kyltissä kerrottiin, miten kasvillisuus on erilaista alhaalla verrattuna vuoren rinteessä ja ylhäällä olevaan kasvillisuuteen. Biologia ei ole koskaan kiinnostanut minua kovinkaan paljon, joten mitään huimia eroja en itse huomannut. Sen kuitenkin huomasin, että ylhäällä oli huomattavasti kuivempaa kuin alhaalla, jossa olikin kyltin mukaan kosteampaa. Ylipäänsä kasvillisuudesta täällä voi sanoa sen, että kuivan näköistä on.

Tämän nähtyäni päässä alkoi soida Antti Tuiskun Juuret. :D

Alum Rock Parkista löytyy kaikenlaista muutakin katseltavaa kuin kuivaa luontoa, mm. mineraalilähteitä ja vanhoja siltoja. Lähteiden luona haisi aika kamalalta. Haju toi mieleen lähinnä vanhan tukkeutuneen vessan.

Mineraalilähteitä.

Vanhojen siltojen näkymät muistuttivat minua välillä ihan jostain Lord of the Rings -leffasta.

Osan puiston piknikalueista saa varata omaan käyttöön. Näin lauantaina väkeä ruokailualueilla oli liikkeellä paljon, mutta itse ulkoilureiteillä ei niinkään. Bongasin mm. Sebastianin synttärijuhlat.

Äärimmäisen hämmentynyt olin siinä kohtaa, kun katuun oli kirjoitettu ohje, mistä päin USA löytyy. Itse olin jotenkin siinä käsityksessä, että olen USA:ssa. :D

Amerikkalaisille roskien vieminen oikeaan paikkaan tuntuu välillä olevan ylivoimaista. Roskiksiin oli laitettu huomiota herättävät kuvat.

Kahden tunnin kävelyn jälkeen olo oli kyllä väsynyt. Vaikka reitti ei kilometreissä ole varmaankaan mikään kovin pitkä (alle 10km), se on kuitenkin rankka, koska se nousee reilusti ja sitten jälleen laskee takaisin. Itse en ole koskaan ollut mikään kova ulkoilija, mutta ehkä täällä Kaliforniassa tekee mieli ulkoilla, kun maastot ovat hienot. Näitä puistoja ja niissä olevia haikkausreittejä täällä kyllä ilmeisesti riittää.

Kasvillisuutta puiston ulkopuolella kadulla.

Alum Rock Parkin ympäristö sillä puolella, missä niitä vuoria ei ole, on asuinaluetta. Alueella oli ihan kivoja taloja. En valitettavasti ottanut kuvaa yhdestäkään talosta, koska kuvaaminen tuntuisi hiukan tungettelevalta. Monet talot olivat porttien takana, ja yhdestä portista sentään nappasin nopeasti kuvan.

Näin myös tämän loistavan ilmoituskyltin talossa olevasta koirasta ja oli pakko ottaa kuva tästäkin pikaisesti.

Meidän Turussa asuva mäyräkoira ehkä ansaitsisi tällaisen. :D