Hullu suomalainen ulkoilemassa

Mietin sunnuntaina illalla, mitä tavalliset ihmiset tekevät iltaisin. Itsehän olen aina usein tietokoneella. :D Jotenkin ne sunnuntaipäivän fiilikset puuttuvine tölkinavaajineen saivat vain sellaisen olon, että pitäisiköhän lähteä ulos... Koska mitä ne tavalliset ihmiset iltaisin tekevät, elleivät ulkoile? Tai no, katsovat varmaan telkkaria, mutta meillä ei sellaista ole.

Lähdinpä siis ulos! Ja aika nopeasti valkeni, että jos täällä tavallisia ihmisiä onkin, he eivät ulkoile. Tai eivät ainakaan kaupunkialueella sunnuntaina illalla pimeällä.

Seikkailunhaluisena halusin tietenkin kävellä suuntaan, jossa en ennen ollut käynyt. 8-kaistaisen pikkutien ylittäminen onnistui rivakasti, kun jalankulkijoille paloi vihreä valo noin 10 sekunnin ajan. Autoja tosin oli vain muutamia. Eikä missään muuallakaan kyllä ketään ollut. Ja siellä, minne menin, ei oikeasti ollut mitään muuta kuin Piilaakson loputtomiin jatkuvia toimistorakennuksia. Olin kuitenkin myönteisesti yllättynyt siitä, että siellä oli jalkakäytäviä, joten urheilullisena jatkoin matkaa. Ei kai se mitään, vaikka onkin pimeää ja autiota ja vaikka olen täysin tuntemattomassa paikassa. Kyllähän Google Maps opastaa aina takaisin!

Lopulta saavuin kuitenkin taas isommalle kadulle, jossa oli jopa muutama auto liikenteessä. Lisäksi ohi kulki trolley eli joku sellainen ratikan tapainen (täällä on julkista liikennettä!). Mietiskelin siinä tyytyväisenä Google Mapsin kanssa risteyksessä, mihinköhän suuntaan lähtisin, kun tajusin, että tästä pienen maailman ihmeestä eli julkisesta kulkuvälineestä oli tullut ulos hupparipäinen haahuilija. Ja tämä hiippari tietenkin kääntyi samaan suuntaan kuin minä - takaisin siihen suuntaan, jossa ei pitäisi olla mitään muuta kuin niitä toimistorakennuksia.

Tiesin olevani vainoharhainen, mutta jokin silti yllätti siinä ihmeellisessä refleksissä, joka johdatti minut sekunnissa toiselle puolelle tietä, toimistorakennuksen pihaan ja sieltä nurmikon poikki äkkiä takaisin isolle tielle. Ja vauhtini oli muuten aika rivakka! Tämän jälkeen soitin myös miehelle sinne toiseen osavaltioon.

Hiipparia ei sen koommin näkynyt. Seuraavan puolen tunnin aikana jouduin kerran vaihtamaan toiselle puolelle tietä, koska jalkakäytävä vain loppui kesken, ja kävelemään penkassa, koska jalkakäytävää ei edes ollut. Ja kun sitten seisoskelin keskellä parin 6-8-kaistaisen tien risteyksessä jalankulkijoiden korokkeella odottamassa valojen vaihtumista ja tuijottamassa takaisin ihmisiä, jotka tuijottivat minua autojensa ikkunoista, tajusin, että todennäköisesti ainoa liikkeellä oleva hullu hiippari olin kuitenkin vain minä.

Nyt en enää yhtään ihmettele sitä, miksi asuinkompleksimme kuntosalilla on paljon cardiolaitteita. Missäs täällä juoksisi ellei juoksumatolla. Sisällä ei edes sada niin kuin täällä on satanut koko viikon.

Täällä apartmenttien salilla sitä sitten solkataan "eteenpäin".

Asuinkompleksimme salin testasin tällä viikolla. Lihaskuntolaitteita ei paljon ole, mutta kyllä siellä saa lihaksensa treenattua, ja enemmän sieltä löytyi tekemistä kuin ulkoapäin olin kuvitellut. Ja cardiot kyllä onnistuvat!

Etsin itselleni kuitenkin myös sen "oikean salin". Kävin siellä tänään ensimmäistä kertaa. Ja huh, siinä oli pienoista kulttuurishokkia kerrakseen! Teen vielä enemmän havaintoja ennen kuin raportoin. ;)

ps. Tästä kotimme vierestähän menee myös ihan oikea ulkoilureitti. Ehkä pitäisi seuraavaksi tsekata se, koska siellä todennäköisesti jopa ulkoillaan. Valoisalla.