Asumisen pieniä vastoinkäymisiä

Tässä pääsee ihan välillä unohtamaan, että olemme hylänneet kaikki tavaramme ja irtaimistomme ja että kaikki tarpeellinen pitäisi ostaa uudelleen. Tällä viikolla ostin kaupasta alennuksessa olevan ison kasan kanaa ajatellessani, että siitä saa hyvin pakkaseen. Kun olin sitten paistanut haluamani määrän ja yritin pakastaa loput, tajusin, että eihän meillä ole mitään pakasterasioita! Tällainen pieni mitätön yksityiskohta ei ollut tullut mieleen kaupassa.

Onneksi olin kuitenkin juuri ostanut muutaman pienehkön muovilaatikon johtojen ja muun sälän säilytykseen. Pienellä pesulla laatikosta tuli ihan mainio pakasterasia - mitä nyt vie aikalailla tilaa.

Hyvä tuli.

Tänään sitten oli tarkoitus tehdä tonnikalalaatikkoa, jota varten ostin eilen tölkkitonnikalaa. Ihan hyvä muutoin, paitsi että eihän meillä ole tölkinavaajaa...! Aikamoinen neronleimaus taas. Arvelin, että mieheni Leathermanissa saattaisi olla avaaja, ja kaivoin linkkarin esiin. Ja kyllä siinä olikin, mutta ei se toiminut. Itkuhan siinä sitten melkein tuli. Puuttuva tölkinavaaja, pienoinen nälkä ja ikävä (mies lähti aamulla sinne vajaan kahden viikon työmatkalle) vaikuttivat yhtäkkiä ylitsepääsemättömiltä vastoinkäymisiltä.

Onneksi kuitenkin netistä sai muutamia hyviä vinkkejä tölkin avaukseen ilman avaajaa, ja lopulta tölkki aukeni lusikan ja Leathermanin veitsen avulla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja kauppalistaan tuli jälleen uusi merkintä: osta tölkinavaaja.

Viikonloppuna huonekaluihimme liittyi muuten sohvapöytä, eikä se ole edes Ikeasta! Myös yksi jalkalamppu päätyi kotiin. Täällä myydään kaupoissa paljon jalkalamppuja. Meidän asunnossa ei edes ole paikkaa kattolampuille makuuhuoneissa. Keittiöstä, vessasta ja vaatehuoneista löytyvät kattovalot valmiina, ja samoin olohuoneen katossa on muutama spottivalo. Omille kattovaloille ei paikkoja ole. Makkarimme on valaistu sytyttämällä valo vaatehuoneeseen ja pitämällä ovea auki. Toimii.

Asunnossamme on lievän tyhjyyden lisäksi myös kylmä! Täällähän ei mitään pattereita harrasteta, ja ikkunoissa on vain yksinkertainen lasi. Sisällä voi siis olla todella kylmä. Viime heinäkuussa heräsin joka yö San Franciscon hotellissa siihen, että hampaani kalisivat kylmästä, vaikka oli kaksi peittoa ja pyjama. Asunnossamme on a/c-laite, johon saa säädettyä lämpimän puhalluksen. Se auttaa onneksi. Emme tosin tiedä, mitä sähkölasku sitten sanoo. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, ellei halua jäätyä pystyyn. Toivon, että asunto on kylmä osittain vielä vain sen takia, että rakennus on vasta valmistunut ja ettei ympärillä olevissa asunnoissa asu vielä ketään.

Kesällä valitan sitten todennäköisesti kuumuudesta.