Postista tuli ajokortti ja suosituksia veden säästämiseen

Minun ajokorttini löytyi eilen postilaatikosta (kyllä, täällä jaetaan posti myös lauantaisin), viikko ajokokeen suorittamisen jälkeen. Uskomattoman nopeaa toimintaa DMV:ltä tämän suhteen!

Aikamoinen läpyskä se ajokortti kyllä on. Tuntuu pahvia noin astetta jämäkämmältä, ja ihmettelin hetken, onko tämä nyt oikeasti se lopullinen kortti. Pelkään, että kortti vielä taittuu jossain.

Kalifornialaisesta ajokortista löytyy kasa mielenkiintoista tietoa. Siitä löytyy hiusten- ja silmienväri sekä pituus ja paino. Oman painon kanssa saa siis olla aika sinut, että kehtaa korttia näytellä. :D En tiedä, miten suhtaudutaan siihen, jos minä vaikka päätän värjätä hiukseni mustiksi ja lihon 20 kiloa. Lisäksi ajokortista löytyy osoite eli ilmeisesti ajokortti täytyy päivittää aina, kun muuttaa. Jos on elinluovuttaja, ajokorttiin on merkitty tieto myös tästä.

Ajokorttini on voimassa siihen saakka kuin mieheni työlupa eli parisen vuotta. Ilmeisesti Kalifornian ajokortti on normaalisti voimassa max. 5 vuotta. Todella lyhyen ajan siis! Selittää ajokortin halvan hinnan ja tuon pahvimaisen olemuksen. Ja selittää ehkä myös sen, miksi kortissa voi olla muuttuvia tietoja, kuten hiustenväri, paino ja osoite.

Ajokortti käy täällä virallisena henkilöllisyystodistuksena. Elämä helpottuu nyt siis hiukan. Käytännössä suomalainen ajokortti on hyväksytty henkkarina lähes kaikissa ei-virallisissa paikoissa, mutta hämmennystä se kyllä aina välillä herättää. Kerran on kuitenkin jäänyt alkoholi ostamatta, kun myyjä ilmoitti haluavansa nähdä government issued ID:n tai passin. Ja kerran baarin ovimies piti minulle saarnan, kun minulla ei ollut näyttää muuta kuin suomalainen ajokortti. Eihän sitä passia nyt viitsi kantaa mukana, kun siinä on viisumit ja kaikki. Mutta onneksi enää ei siis edes tarvitse.

Ajokortin mukana tuli kirje, jossa muistutettiin, että ajokortin voi menettää, jos tuomitaan DUI:sta eli Driving Under the Influencesta eli rattijuopumuksesta. Mukana tuli myös taulukko, josta alkoholin vaikutusta ajamiseen voi tutkailla.

Tämän taulukon voi irrottaa ja ottaa vaikka autoon mukaan...

Kirje muistutti myös siitä, että jokaisella on oltava voimassaoleva autovakuutus. Koska It's the Law! :D

Postista kolahti pari päivää sitten myös Santa Clara Valley Water Districtin lehtinen nimeltä Valley Water News. San Jose sijaitsee Santa Clara Countyssa, jonka vesi tulee tuosta districtistä. Lehtisessä on opastuksia siihen, miten vedenkulutusta voi vähentää. Olenkin kirjoittanut tästä Kaliforniaa vaivaavasta kuivuudesta, ja Suomessa Yle uutisoi kuivuudesta tällä viikolla.

Ei näytä eikä kuulosta hyvälle...

Kyseessä on mittava ja todellinen suuri ongelma, mutta jostain syystä kehotukset vedenkäytön säännöstelyyn tuntuvat heppoisilta. Santa Clara Valley Water District antaa esimerkiksi seuraavat neuvot:
- Älä käytä vessanpönttöä roskiksena ja korjaa vuotava pönttö mahdollisimman nopeasti.
- Lyhennä suihkussakäynnin kesto 5 minuuttiin.
- Jos asut vuokralla, ilmoita vuodoista heti vuokranantajalle ja talon omistajalle.
- Pese vain täysiä pesukoneellisia.

Moniin liikenteen infotauluihin on kirjoitettu vetoomus veden säästämiseen.

Mielestäni nämä suositukset ovat aika yksinkertaisia asioita, jotka pitäisi tehdä huolimatta siitä, kärsiikö kotimaasi vesipulasta vai ei. Meillehän nämä jutut on opetettu jo jossain peruskoulun kotitaloustunnilla. Suosituksissa ei ollut mitään mainintaa veden turhanpäiväisestä luttauksesta, kuten vesihanan tai suihkun juoksuttamisesta turhaan. En tiedä, kylpevätkö amerikkalaiset oikeasti paljon vai tehdäänkö niin vain tv-sarjoissa, mutta kylpemisen lopettamisesta ei mainittu. Varmasti monilla on ehkä astianpesukoneet, mutta vedenkäytön kannalta tehokkaasta tiskaustavasta ei sanota mitään.

Mutta enhän minä tiedä, miten yksittäisiä ihmisiä voitaisiin kehottaa säästämään vettä tehokkaasti. Eihän ihmisiä voi kieltää käymästä suihkussa.

Santa Clara Valley Water Districtin veden alkuperät.

Häpeäkseni myönnän, etten tiedä vesiasioista esimerkiksi Turun seudulla juuri mitään. Nyt kuitenkin huolestuin, kun huomasin, että 55 % Santa Clara Valley Water Districtin vedestä on tuotu jostain vähän kauempaa, lähinnä Sierra Nevadan vuorten vesi- ja lumisateista. Mutta kun kuivuus koettelee koko Kaliforniaa (jossa siis Sierra Nevadakin on), eihän sitä vettä muuallakaan ole eikä tule...

Licensed driver x 2. Ja vähän dowtownista.

Meidän perheeseen liittyi tänään myös toinen licensed driver, sillä mies kävi ajokokeessa ja läpi meni totta kai!

Miehellä oli aika aamulla yhdeksältä. Hän pääsi ajokoejonoon hiukan ennen omaa aikaansa. Odottelua kesti vain puolisen tuntia, mikä on vähän verrattuna siihen minun tuntiin ja kuulemaani kahteen tuntiin.

Mies sai saman virkailijan kuin minäkin eli englantia jännittävällä aksentilla puhuvan intialaisnaisen. Kerroinkin tästä virkailijasta postauksessa, jossa avauduin omasta ajokokeestani. Kuulemma tämä virkailija huokaili aikalailla miehenkin kokeen aikana eli kuuluu vissiin asiaan. Miehen ajokoereitti oli peruutukset mukaan lukien täsmälleen sama kuin minunkin. Kävimme eilen miehen toiveesta vielä ajamassa läpi minun reittini, joten hyvä tuuri kävi.

Heti ensimmäisen korttelin jälkeen virkailija käski miestäni ajamaan pehmeämmin eli ehkä valituksetkin kuuluvat tämän virkailijan tapaan. Tämä oli kuitenkin ainoa valitus matkan aikana - mitään pidempiä saarnoja mies ei saanut. Meidän kotitaloudessa tullaan kyllä varmasti vielä pitkään muistamaan se, että mies teki koko ajokokeen aikana kuitenkin kolme virhettä, kun minä taas tein vain yhden! Ja että miehen virheet jopa käytiin kokeen lopuksi lävitse, mutta minun yhtäni ei! Hahaha. :DD Olemme selvästi vetäneet aika hikkeinä nämä kokeet, koska yhdellä tutullamme oli yli 10 virhettä - ja virheitä tosiaan saisi olla sen 15 tuon ajon aikana. :D

Miehen puhelin alkoi soida kesken ajokokeen. Tai siis ei puhelin, koska se oli totta kai äänettömällä, mutta auto, koska puhelin oli kytketty autoon bluetoothilla. Hauskaa tästä tekee sen, että puhelu oli DMV:n muistutussoitto ajokoeajasta. Tuli ehkä muistutus hiukan liian myöhään...

DMV:n toiminta vaikuttaa kyllä hiukan arpapeliltä. Minä en saanut ajokokeeni jälkeen mukaani enää sitä alkuperäistä, teoriakokeen jälkeen saatua väliaikaista ajolupaperia (jossa oli valokuva), vaan ainoastaan uuden väliaikaisen ajoluvan. Minun uuden ajolupani nimi on Interim driver license. Mies sen sijaan sai mukaansa sekä alkuperäisen väliaikaisen ajoluvan että uuden paperin. Hänen uusi lupansa on Temporary driver license. Voimassaoloajat ovat taas aivan mitä sattuu. Minun omani on voimassa syyskuun loppuun, miehen lähes marraskuun loppuun. Ja ajokokeidemme välissä aikaa oli viikko. Johdonmukaisuus? Mitä se on? Minulle kyllä sanottiin, että oikea ajokortti tulee postissa 2-3 viikon aikana, mutta miehelle todettiin tänään, että jos korttia ei kuulu 3 kuukauden aikana, pitää tulla kyselemään perään.

Ehkei vielä pitäisi huokaista helpotuksesta ennen kuin ne kortit ovat oikeasti tulleet postista. Täytyy silti sanoa, että (jos nyt kaikki menee odotetusti ja kortit saapuvat) aika helppo prosessi tämä oli. Ja ajokortin hinta on vain sen $33! Ajokoulumaksuja ei ole, jos ajotunteja ei ota yksityisestä koulusta. Ajamaan pääsee siis Amerikassa helpolla.

Mutta joo, se ajokorttiasiasta. Kävin tänään hiukan hengailemassa San Josen downtownissa erään suomalaisen uuden tuttavani kanssa. Hän on asunut downtownissa vuoden ajan, joten osasi kertoa, mitä hoodeilta löytyy. Olen kuullut joiltain, ettei downtownissa olisi mitään. Nyt näin kulmilla olevia ravintoloita ja istuskelupaikkoja sekä teatterit. Seuraavan kerran, kun haluan illalla ulos syömään, suuntaan kyllä downtowniin tutkailemaan. Ehkä jossain vaiheessa osaan sitten muodostaa myös oman mielipiteen siitä, onko siellä tarpeeksi jotain vai ei. Mitä se jotain kenellekin nyt sitten ikinä tarkoittaa...

City National Civic -teatteri 4th of Julyna. Ja joku tyyppi turistina kuvaamassa samaa nähtävyyttä. Ja tuolla yläreunassa se helikopteri, joka valvoi väkimassaa 4th of Julyna ilmasta käsin.

Ja kulttuuritarjonta - voi että! Lyhyen matkan sisällä oli parikin eri teatteria, joista toisesta löytyy oopperaa ja balettia (rakastan balettia!). Ja Broadway-musikaalien kiertueet tulevat usein tänne! Pitäisi ehkä hiukan tutustua siihen, mitä tämä uusi kotikaupunkini tarjoaa... Ettei käy niin kuin kävi vähän aikaa sitten, kun sain kuulla Adam Lambertin esiintyvän San Josen SAP-centerissa suurin piirtein sinä päivänä, kun keikka oli.

Ei mitenkään, että Suomessa olisin käynyt keikoilla. Tai teatterissa usein. Mutta toisaalta Turussa ei ollut Broadway-musikaaleja. :)

Driver Handbookista opittua ja hoksattua, osa 2

Lista ajokortin hankintaprosessissa oppimistani tai lopullisesti hoksaamistani asioista jatkuu tässä. Jostain syystä tästä osasta tuli huomattavasti pidempi kuin ykkösosasta, mutten jaksa tehdä enää kolmatta erillistä osaa. :) En tosiaan tiedä muiden osavaltioiden säännöistä, joten ei kannata vetää näistä mitään päätelmiä Kalifornian ulkopuolelle.

- Aiemmin kirjoitin, että jos risteyksessä ei ole liikennevaloja, siinä on aina stop-merkit. Aina-sana on vaarallinen, eikä sitä pitäisi käyttää. Tietenkin kalifornialaisilla on ohjeistus siihen, miten toimitaan, jos ei ole stop-merkkiä, väistämiskolmiota tai valoja: Autoilijan tulee väistää kaikkea liikennettä, joka on jo risteyksessä tai joka on juuri tulossa risteykseen sekä niitä, jotka saapuvat risteykseen ennen itseä. Jos sattumoisin saavutaan täysin samaan aikaan (vaikka samasta suunnasta, vierekkäisillä kaistoilla), oikean puolimmainen saa mennä ensin. Jotenkin hiukan sekavaa, vaikka sama käytäntöhän tuo on kuin niiden stop-merkkienkin kanssa. Ja oikeasti lähes aina (:D) jommassakummassa risteävässä tiessä on stop-merkit tai väistämiskolmio. En ole vielä kertaakaan kohdannut paikkaa, jossa ei olisi mitään merkkiä tai valoja. Ehkä jossain asuinlähiössä on näitä paikkoja? Tai jossain, jossa on vähemmän liikennettä kuin Piilaaksossa?

- Se stop-merkki oikeasti tarkoittaa täyttä stoppia niin kuin Suomessakin, vaikka ns. California rolling stop -tapa (=rullaillaan hitaasti ohi) onkin ihan arkipäivää täällä. Itse pysähdyn kunnolla, mutta aina joskus välillä joku risteykseen saapunut päättää olla pysähtymättä kunnolla ja välittämättä väistämissäännöistä ja tunkee eteenpäin väärällä vuorolla, koska ilmeisesti ei ehdi pysähtyä eikä jaksa odottaa sitä yhtä sekuntia pidempään...

- Kapeilla vuoristoteillä alaspäin ajava on väistämisvelvollinen ylöspäin ajavaan nähden, jos tiellä ei mahdu kohtaamaan normaalisti. Vuoristoteillä kuuluu myös tööttäillä, jos ei näe vähintään 200 jalkaa (noin 60 metriä) eteenpäin. Voin sanoa, etten ole toistaiseksi nähnyt enkä kuullut kenenkään tööttäilevän, vaikka usein vuoristoteillä näkee eteenpäin ennen seuraavaa kurvia ehkä noin 10 metrin verran.

Tässä kohtaa vuoristotietä näkyvyys oli hyvä, eikä olisi tarvinnut tööttäillä. 

- U-käännökset ovat täällä paitsi sallittuja, myös usein välttämättömiä. Kun sama tie menee kymmenien kilometrien pituisesti useiden kaupunkien lävitse ja kun oma päämäärä on toisella puolella tietä, U-käännös on pakko tehdä. Joissakin paikoissa U-käännös on kuitenkin kielletty, ja nämä paikat olikin hyvä oppia. Esimerkiksi palolaitoksen edessä ei saa tehdä U-käännöstä. Tosin usein, jos U-käännöstä ei saa tehdä, paikalla on kieltokyltti. Ja jostain syystä minun järkeni ainakin kertoi jo ilman opiskeluakin, ettei U-käännöstä saa tehdä vaikkapa yksisuuntaisella kadulla tai ajamalla sellaisen keskijakajan ylitse.

- Koulujen lähellä voi olla eri nopeusrajoitus silloin, jos lapsia on näkyvillä, kuin silloin, kun lapsia ei ole. Yritä siinä sitten kuikuilla, näkyykö lapsia.

- Turvavälejä täällä ei harrasteta, ja olenkin usein miettinyt, mitä näille opetetaan turvaväleistä vai opetetaanko mitään. Handbook suosittaa käyttämään kolmen sekunnin sääntöä (one-thousand-one, two-thousand-one, three-thousand-one), mutta ilmeisesti ihmiset täällä eivät jaksa tai osaa laskea liikenteessä. Jos itse yrittää pitää turvaväliä motarilla (niin kuin mielestäni kannattaisi pitää, jos se nopeus on sen 65-85 mph!), väliin tunkee yleensä vähintään kaksi autoa kaistaa vaihtamalla. Mutta tokihan sen näissä liikennemäärissä ymmärtää, ettei turvavälien ylläpitäminen ole kovin haluttua, helppoa tai edes mahdollista... Ja myönnän itse yrittäneeni motarilla kolmen sekunnin sääntöä, mutta väli tuntui typerän pitkältä tällaisessa liikenteessä.

Toisen auton perässä kiinni ajaminen on siis normaalia täällä, myös niissä motarinopeuksissa. Tähän tapaan viitataan termillä tailgating, ja Handbook kieltää olemasta tailgater.

Mies yritti ylläpitää turvaväliä San Franciscoa lähestyttäessä. Nuo edessä olevat sen sijaan eivät yrittäneet...

- Lane splitting on Kaliforniassa sallittua moottoripyöräilijöille. Eli motoristi saa ajaa auton rinnalla tai kahden auton ja kahden kaistan välissä. Kätevää, mutta myös pelottavaa, koska en käsitä, miten kukaan voi nähdä sellaisesta elämää suuremmasta maasturista mitään pieniä moottoripyöräilijöitä, etenkään jos ei edes käänny katsomaan...

- Porukka käyttää täällä aika usein hätävilkkuja, esimerkiksi silloin, jos on pysähtyneenä odottamaan jotakuta kyytiin tien reunassa. Valitettavasti siihen, milloin hätävilkkuja saa käyttää, ei löytynyt vastausta Handbookista. Mutta selkeästi niitä käytetään koko ajan.

- Olin ihmetellyt, miksi joidenkin isojen autojen puskurissa on kyltti "This car stops at every railroad crossing". Nyt tiedän lain velvoittavan mm. bussien ja vaarallisia aineita kuljettavien rekkojen pysähtyvän ennen tasoristeystä. Tosin ihmettelen ehkä edelleen sitä, miksi asiasta täytyy mainita kyltillä... Joissakin takseissa ja busseissa näkyy myös kylttejä "This vehicle makes frequent stops". Amerikkalaiset ja heidän varoituskylttinsä, ei kai pitäisi ihmetellä.

- Turvavöiden käyttö on pakollista Kaliforniassa sekä etu- että takapenkillä ja kaikilla matkustajilla (paitsi sen ikäisillä ja kokoisilla lapsilla, joiden täytyy istua turvaistuimessa). Joissakin osavaltioissa turvavyöt eivät käsittääkseni ole pakollisia, mutta Kaliforniassa hiukan holhotaan.

101-motari Ikean kattoparkkipaikalta kuvattuna.

- Monet käyttävät täällä kännykkää ajaessaan. Kännykän käyttö ilman hands-freeta on kuitenkin kielletty. Alle 18-vuotiaat eivät saa käyttää kännykkää edes hands-freen kanssa. Alaikäiset saavat koskea kännykkään vain ja ainoastaan, jos heidän tarvitsee soittaa poliisille, palolaitokselle tai terveydenhuoltoon tai muussa vastaavassa hätätilanteessa. Myös näiden kännykkäsääntöjen suhteen osavaltiot eroavat toisistaan.

- Kirjoitinkin edellisviikolla jo vähän Kalifornian tiukoista tupakointisäädöksistä. Täällä on laitonta tupakoida omassa autossa, jos kyydissä on alaikäinen.

- Myös alkoholijuomien pitämistä autossa säädellään: Autossa matkustamossa ei saa kuljettaa alkoholia muuta kuin suljettussa ja edelleen sinetöidyssä pullossa. Takaluukussa saa olla jo avattu pullo. Saa antaa siis hyvästit ajatukselle road tripistä, jossa kyydissä oleva voisi vähän rennosti naukkailla olutta samalla. ;D

- Sellaisia irtoheijastamia täällä ei ilmeisesti tunneta, vaikka iltaisin ja öisin on pimeää. Kävelijöille suositellaan värillisiä vaatteita tai heijastinliiviä.

- Täällä näkyy aina välillä "It's the law!"-iskulausekylttejä. "Fasten your seat belt - it's the law!" "Yield for pedestrians - it's the law!" Naureskelimme, miltä vastaava näyttäisi Suomessa: Päästä kävelijä suojatien yli - laki käskee niin!

Meidän menopeli, jolla näitä opittuja asioita toteutetaan käytännössä.

- Auton ikkunasta ei saa heitellä roskia. Roskaamisesta saa monessa paikassa $1000 sakon! Usein luontoalueiden lähellä näkyykin varoituskylttejä tästä. Jos heittää autosta roskan ja jää kiinni, merkintä pysyy DMV:n ylläpitämässä omassa driving recordissa. Lisäksi joutuu noukkimaan heittämänsä roskan ylös.

- Myös eläinten dumppaamisesta tien varteen voi saada $1000 sakon tai 6 kuukauden vankeusrangaistuksen tai molemmat.

- Ajokortti on sidottu kummallisiin asioihin, koska ehkä pahin rangaistus, jonka täällä voi saada, on ajokortin menettäminen. Esimerkiksi jos tuomitaan vandalismista (esim. graffitien piirtämisestä), ajokortti voidaan ottaa pois määräajaksi.

- Handbookista löytyy listat "Things you must not do" ja "Things you must do". Hämmentävin kielto on tämä: "Do not shoot firearms on a highway or at traffic signs." Ei-highwaylla saa siis ampua? Parkkipaikoilla saa ampua? Muita autoja saa ampua, kunhan ei ammu liikennemerkkeihin? Mitä??

- Kalifornian osavaltio ei muuten tunnusta sitä kansainvälistä ajokorttia, joka meiltäkin molemmilta löytyy. Turhaan siis kannoimme rahamme Autoliitolle. :D Tosin tarkemmin sanottuna Kalifornian osavaltion kanta taitaa olla se, ettei pelkkä kv-kortti käy ajokorttina, koska kv-läpyskä on vain käännös oman maan ajokortista. Mutta näin jälkikäteen sanottuna uskallan melkein väittää, ettei kv-korttia ole hyödyllistä ostaa, ei sillä mitään tee.


Tässä siis asiat, jotka opin tai joihin sain varmistuksen iki-ihanasta Driver Handbookista. Muistelen tätä Handbookia erityisellä lämmöllä varmasti vielä pitkään. Etenkin koska Handbookissa - eli virallisessa Department of Motor Vehiclesin julkaisussa - käytetään kolmea huutomerkkiä peräkkäin. "Be courteous at all times!!!" on vinkki, jolla 16-vuotias jenkki varmasti pärjääkin pitkälle autoillessaan. Tämä kielioppinatsi sai vähän sydämentykytyksiä tästä huutomerkkimäärästä...!!!

Driver Handbookista opittua ja hoksattua, osa 1

Nyt kun ajokortin hankintaprosessi on saatu loppuun, on aika kertoa, mitä oikeastaan opin opiskelun aikana. Olin jo ajanut täällä autoa yli neljän kuukauden ajan ennen kuin aloin opiskella, joten totta kai tiesin perusliikennesäännöt. Paria poikkeusta (punaista päin kääntymistä ja 4 way stop-merkkiristeyksessä käyttäytymistä) lukuun ottamatta sillä kuuluisalla maalaisjärjellä oikeasti pärjää liikenteessä ilman mitään sen kummempia opiskeluja. Joitain uusia asioita kuitenkin opin teoria- ja ajokokeeseen valmistautuessani ja lisäksi sain osaan epäilyksistäni varmistuksen. Tässä seuraa lista, ei missään järjestyksessä. Koska asioita on paljon, tämä on osa 1, ja osa 2 seuraa myöhemmin. Käytän termiä Kalifornia, vaikka osa näistä jutuista varmasti pätee myös muualla Amerikassa.

- Siinä missä Suomessa harrastetaan kaikenmaailman kummallisia liikennemerkkejä, joissa erilaisilla ympyröillä ja viivoilla ilmoitetaan ties-mitä rajoituksia vaikka pysähtymiselle ja pysäköinnille, Amerikassa liikennemerkit ovat hyvin helppolukuisia. Yleensä kieltomerkeissä siis lukee, mitä ei saa tehdä. Jos ei saa pysäköidä, kyltissä lukee "No parking". Helppoa. Joitain kuviomerkkejä on, mutta niiden tarkoituksen pystyy helposti päättelemään, koska kuviot ovat selkeitä tai muistuttavat aika paljon suomalaisia liikennemerkkejä.

- Suojateitä ei ole Kaliforniassa aina merkitty, mutta ne ovat silti olemassa! Suomessa on tottunut siihen, että tien saa ylittää vain ja ainoastaan merkityllä suojatiellä ja että valkoiset merkinnät tiessä edustavat sitä turvasatamaa kävelijälle. Täällä suojatien paikka pitää vain tietää. Olenkin välillä ihmetellyt, saanko ylittää tien kävellen, koska suojatietä ei ole mailla eikä halmeilla... Nyt tiedän, että saan.

Kunnolla merkitty suojatie. Tällaisen perinteisen merkintätavan lisäksi suojatie voi olla merkitty pelkillä pitkillä suorilla, kadun leveyssuunnassa lävistävillä viivoilla tai sitten ei millään tavalla.

- Kaliforniassa voi saada alinopeussakon. Liian hitaasti ajamalla saattaa feilata myös sen ajokokeen.

- Ylinopeutta ajaminen on täällä enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos motarilla on tilaa, tavallinen vauhti tuntuu olevan 80 mph, vaikka nopeusrajoitus on 65 mph. Kerroinkin tässä postauksessa ihan otsikon nimessäkin, miten meille on kerrottu, että liikenteen mukana kuuluu vain kulkea oli nopeusrajoitus mikä tahansa (tietenkin tämä on kerrottu kärjistäen ja tietynlaisena vitsinä, vaikka kyllä oikea elämä menee täällä juuri näin!). Handbook tekee kuitenkin selväksi, ettei nopeusrajoitusta saa ylittää, ajoivat muut miten tahansa. En tiedä, millaiset käytännöt täällä on ylinopeustilanteissa motareilla, mutta itse olen ainakin todistanut tilannetta, jossa liikenne kulki juuri tuota 80 mph -vauhtia, vaikka joukossa ajoi Highway Patrolin auto, eikä ketään tuntunut kiinnostavan - ei patroolia eikä muita autoilijoita.

- Täällä on monilla kaduilla ns. vasemmalle kääntyvien alue, center left turn lane. Kyseessä on keskellä katua oleva keltaisella rajattu alue, jonne kuuluu ryhmittyä, jos on kääntymässä vasemmalle. Lisäksi alueelle voi ajaa ennen oikeaan liikenteeseen liittymistä silloin, jos kääntyy sivu- tai pihatieltä tai parkkipaikalta vasemmalle.

Tämä kuva on ollut blogissa aikaisemminkin, mutta tässä näkyy hyvin center left turn lane eli tuo alue tuossa keskellä.

Ennen Handbookin opiskelua olen kerran ollut tilanteessa, jossa tuollaista olisi pitänyt käyttää. Myönnän, etten ihan hiffannut, miten kuuluu käyttäytyä. Hämmentävän tuosta mielestäni tekee se, että sitä käytetään molemmista suunnista. Toisin sanoen kaksi autoa voi kohdata toisensa tuolla keskialueella.

- Harva autoilija käyttää täällä vilkkua kääntyessään (oli sitten kääntyvien kaistalla tai ei) tai kaistaa vaihtaessaan. Minua kiinnostikin kovasti, mitä säännöt ja ohjeet sanovat vilkun käytöstä. Ja vilkkua todellakin kuuluisi käyttää aina, kun kääntyy ja kun vaihtaa kaistaa! Tämä vilkun käyttämättömyys muuten tarttuu aika nopeasti... Jos olen kääntyvien kaistalla kymmenen muun auton kanssa, tuntuuhan se vähän dorkalta siinä vilkutella, jos kellään muulla ei ole vilkku päällä.

- Täällä porukka ohittaa oikealta ja vasemmalta miten tahtovat. Olin miettinyt, miten oikealta ohittamiseen suhtaudutaan pienillä kaduilla, joissa on 2 kaistaa per suunta. Mutta oikealta ohittaminen on täällä tosiaan sallittua, jos on vähintään tuo 2 kaistaa/suunta.

- Kun täällä käännytään vasemmalle kohdasta, jossa on vain yksi vasemmalle kääntyvien kaista, on sallittua kääntyä uudella tiellä mille tahansa vapaana olevalle kaistalle. Tämä pätee myös yksisuuntaisille kaduille kääntyessä (myös oikealle kääntyessä), mikä on aika iso ero Suomen sääntöihin verrattuna.

- Kuten jo aiemmin olen ohimennen maininnut, autoissa ei tarvitse pitää etuvaloja päällä päivällä. Etuvalot tulee kytkeä päälle viimeistään 30 minuuttia auringonlaskun jälkeen, eikä niitä saa sulkea ennen kuin 30 minuuttia ennen auringonnousua. Mikäli päivällä sataa tai on huono näkyvyys, valot tulee totta kai laittaa päälle.

10 000 katselua täynnä ja synttäridinneri Santana Rowlla

Eilisen aikana blogissani on täyttynyt 10 000 katselukertaa! Jei! Uskollisimmat päivittäiset lukijani (kuten äitini :D) käyvät varmaan päivittäin useammankin kertaa, mutta silti vau. Kiitoksia!

Olen ollut viikonlopun lähes kokonaan pois kotoa ja kiireinen enkä ole ehtinyt kirjoitella mitään. Kävimme miehen kanssa tämän viikon tiistai-iltana syömässä ulkona synttäreideni kunniaksi, mistä tein postauksen viikon aikana. Ajokoetressin ja muiden kiireiden takia postauksen julkaiseminen kuitenkin jäi, joten laitanpa sen nyt tähän väliin.

Suunnistimme miehen kanssa syömään Santana Rowlle, joka on ravintola- ja ostoskatu San Josessa. Se on sellainen hieman hienompi ostos- ja ravintolakatu, niin sanotusti. Tosin tällä hetkellä se on ainoa ostoskatu, jonka tiedän San Josessa olevan - kaikki muut shoppailupaikat ovat isoja ostoskeskuksia, enkä pahemmin ole nähnyt downtownissa mitään vaatekauppoja. Korjatkaa toki, jos en tiedä jotain.

Santana Row löytyy keskeltä "ei mitään" eli suurten katujen varrelta, joiden ympäristössä on hirveästi kaikkea, mutta ei oikeasti mitään kiintoisaa (tyyliin autokauppoja ja jotain muuta mystistä). Rown alkupään vieressä toisella puolella tietä on kuitenkin iso ostoskeskus.

Santana Row. Tämä kuva on toukokuulta.

Santana Row on pieni ja lyhyt, mutta siellä vaikuttaisi olevan ihan kivoja ravintoloita. Olemme käyneet täällä usein ulkona syömässä, mutta lähinnä vain ostareilla tai sellaisissa pikaruokaravintolaa yhtä tai kahta astetta paremmissa mestoissa ja etnisissä ravintoloissa. Lisäksi olemme käyneet Piilaakson pikkukaupunkien downtowneissa, joissa on "kunnon ravintoloita". San Josessa emme ole tainneet käydä vielä kertaakaan tällaisessa "kunnon ravintolassa", ellen nyt ihan väärin muista.

Oli siis kiva päästä ihan kotikaupungin sisällä syömään vähän paremmin. Tosin täytyy sanoa, että ravintolassa vain ulkokuori oli vähän parempi; ruoka itsessään ei ollut mitään kummoista. Menimme syömään Straits-nimiseen paikkaan. Mies käytti tästä ravintolasta sen nähtyään sellaisia sanoja kuin "trendikäs" ja "vähän eurooppalainen". Minullekin tuli mieleen jokin sellainen paikka, joka voisi olla myös Turun keskustassa, tosin ehkä ilman ravintolassa soivaa kummallista diskomusiikkia. Meiltä molemmilta jäi vähän pimentoon se, olemmeko vain jo tottuneet täkäläisiin ostarirafloihin vai oliko kyseessä oikeasti trendikäs paikka. ;)

Tämä rafla tarjoili ehdottomasti pahimman drinkin, jonka koskaan olen maistanut! Tilasin mango margaritan ja sain oikeastaan lasillisen oranssiksi värjättyä viinaa. En pidä kovin voimakkaan alkoholin makuisista drinkeistä (vaikka toki sitä alkoholia pitää olla) ja tämä oli kyllä kaiken huippu! En oikeasti suostu uskomaan, että siinä juomassa oli mitään muuta kuin sitä viinaa. Tarjoilija muuten kysyi meiltä, olemmehan 21-vuotiaita. "You're 21, right?" Hän uskoi sanaamme eikä vaatinut henkkareita. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että meiltä kysytään täällä henkkareita.

Valkosipulinuudelit ja maailman kamalin tapa nauttia viinaa.

Joku tietenkin saattaa olla sitä mieltä, että pelkkää viinaa oleva drinkki on paras drinkki ikinä... Mutta oikeasti, shotit shotteina ja drinkit drinkkeinä, kiitos.

Tämä oli ensimmäinen ilta, kun kävin Santana Rowlla. Aiemmat kertani ovat olleet lounasaikaan ja päivällä. En tiedä, käykö Rowlla vilinä viikonloppuiltaisin, mutta tämä kesäinen tiistai-ilta oli aika rauhallinen. Ravintoloissa oli ihmisiä, mutta muutoin oli aika hiljaista. Tosin ei Santana Rowlla kyllä muuta tekemistä kuin ravintolassa oleskelu olekaan, eivät ihmiset täällä kaduilla hengaile.

Halusin käydä tsekkaamassa yhden hotellin katolla olevan viinibaarin, joten menimme syömisen jälkeen sinne. Mestasta piti olla hienot näkymät vuorille. Ja olivathan ne vuoret siellä. Olisi kuitenkin pitänyt tajuta, että jos keskellä kaupunkia ja ostoskeskittymää on "hienot näkymät", se tarkoittaa varmaan, että hienot näkymät ovat, jos blokkaat silmäkulmastasi jäätävän kokoisen parkkitalon. Nimittäin parkkitalo oli kattoterassin vieressä. Terassilta näkyi myös suoraan vastakkaisessa talossa olevalle kuntosalille.

Näkymät kattoterassilta. Olen blokannut parkkitalon kuvan vasempaan reunaan pois näkyvistä. 

Tuo viinibaari oli aika outo mesta. Emme päässeet juomaan viiniä, koska paikka oli kiinni. Ulko-ovessa oli lappu, jossa luki, että paikka on auki, ja ovi oli auki. Mutta kun olimme istuneet pöytään, hetken päästä tarjoilija tuli sanomaan, ettei paikka ole auki ja vei listan mukanaan. Selvä. Kello oli puoli yhdeksän.

Päädyimme sitten irkkubaariin. Tai amerikkalaisten käsitykseen irkkubaarista. Tai baariin, jonka nimessä vain sattui olemaan termi Irish Pub. Siellä oli hiljaista, mutta sainpa toisenkin synttärijuoman. Täällä meiltä sitten kysyttiin henkkarit ihan nähtäväksi, ja mies sai kuulla olevansa todellinen babyface.

Näin muuten nyt niitä takseja - jopa kaksi! Täällä siis on takseja, joita ihmiset jopa käyttävät iltaelämässä. Vau! Oli se parkkihallikin kyllä ääriään myöten täynnä...

Santana Rowta pitkin kävellessä olisi voinut piipahtaa Teslan omaan liikkeeseen ja käydä ostamassa itselle auto. Yritin vihjaista miehelle, miten kiva synttärilahja Tesla olisi, mutta jäi saamatta. Eipä se mitään, koska oikeasti haluaisinkin sellaisen söpön pienen Minin enkä mitään hiton tesloja. :D

Santana Row tiistai-iltana.

Niin ja niistä Santana Rown kaupoista. Vaikka kyseessä on "vähän parempi ostoskatu", eivät kaupat mitään designerkauppoja ole. Louis Vuitton löytyy, mutta muutoin Rowlla näkyy esimerkiksi Anthropologie ja Splendid... ja myös Urban Outfitters ja jostain syystä H&M. Viereisestä kauppakeskuksesta löytyy pari designerkauppaakin: Miumiu ja Prada.

Kaiken kaikkiaan Santana Rowsta tulee vähän sellainen köyhän miehen Rodeo Drive -fiilis. Siis todella köyhän miehen. Oikeasti tällä kadunpätkällä ei ole kyllä mitään yhteistä Beverly Hilssissä olevan Rodeo Driven kanssa, mutta tällaisen huteran aasinsilta-assosiaation kuitenkin tein. Ehkä se on tuo vähän hienohkoa tavoitteleva ulkokuori ja katua reunustavat palmut, mikä aiheutti tämän assosiaation.

Oli ihan kiva piipahtaa Santana Rown illassa tsekkaamassa. Siellä on paljon ravintoloita, joissa pitää päästä käymään.

Matka kohti kalifornialaista ajokorttia, osa 2

Toivoin, että tästä ajokorttisarjasta tulisi 2-osainen, ja niinhän siitä tulikin! Kävin tänään DMV:ssä behind-the-wheel -testissä eli ajokokeessa ja läpi meni!

Olin saanut stressikäyräni taivaisiin tämän ajokoeasian takia. Ajoitsetuntoni vaihtelee hyvästä älyttömän matalaan, päivästä riippuen. Jos olen nähnyt liikenteessä paljon ihmisiä, joilla ei tunnu olevan mitään hajua siitä, miten autoa ajetaan (niitä täällä riittää), itsetuntoni nousee. Mutta joskus taas saan itsetuntoni todella matalalle, yleensä silloin, kun ajattelen sitä omaa 8 vuoden ajotaukoani (olen kirjoittanut ajohistoriastani täällä) sekä ylipäänsä älyttömän lyhyttä ajohistoriaani. Olen ajanut täällä nyt vain noin 4 kuukauden ajan, mitä tosiaan edelsi tuo 8 vuoden tauko, joten välillä koen olevani täysin samalla tasolla kuin 18-vuotiaat. Eikä ajokoetressiäni millään tavalla auttanut se, että jokainen vastaantuleva suomalainen (ja itse asiassa myös yksi saksalainen ja yksi japanilainen) ilmoittaa ajokokeen olevan ihan helppo. Minulle on jopa sanottu, että kuka tahansa läpäisee kokeen, ellei mokaa todella pahasti. Kiitti vaan, auttaa tooosi paljon huonosta itsetunnosta kärsivää.

Viimeisen viikon aikana olen melkein koko ajan vaahdonnut mielessäni erinäisiä asioita ajokokeeseen liittyen. Tällä viikolla olen viettänyt kolme lähes unetonta yötä ajokoetta stressaten. Ja en oikeasti nyt liioittele ollenkaan, vaikka toki unettomuuteen vaikuttavat myös muut seikat (kun ei ole voinut harrastaa liikuntaa ja kun on vain maannut sohvalla, ei ole väsy, ja kun ei ole väsy, jaksaa katsoa Netflixiä keskiyöhön saakka, ja kun katsoo Netflixiä pitkälle yöhön, väsy menee helposti ohitse ja mieli pysyy liian virkeänä). Lisäksi olen nähnyt pari kertaa unta ajokokeesta, ja toinen kerta oli niin elävä, että herätessä kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin, etten ole vielä oikeasti edes käynyt kokeessa (unessa feilasin kokeen ylinopeuden takia). Ajatukseni ovat sekavasti vaihdelleet ääripäistä toiseen: toisaalta olen ajatellut, että totta kai pääsen kokeen lävitse, koska osaan ajaa turvallisesti ja oikein ja koska olen saanut loistavan ajokoulutuksen Suomessa (verrattuna esimerkiksi Amerikan olemattomaan ajokoulutukseen), mutta toisaalta taas olen ajatellut, etten mitenkään voi lyhyen ajokokemukseni avulla läpäistä ajokoetta ekalla kerralla.

Eilen kävimme miehen kanssa vielä harjoittelemassa Los Gatoksen DMV:n ympäristössä. Ajoimme ympäristössä vuorotellen jo viime viikolla teoriakokeen jälkeen, mutta halusin vielä uudestaan tutkailemaan. Kadut ja risteykset ovat siellä nimittäin paljon pienempiä kuin täällä meidän kotihoodeilla. Ja muutoinkin on hyvä tutkia etukäteen mm. nopeusrajoituksia.

Sain itseni eilen ruuhka-aikana täynnä olevassa Los Gatoksen pienessä keskustassa harjoitellessa täyteen megatressitilaan ja oloni muuttui lopulta niin pahaksi, että kyyneleet nousivat silmiin. Ja ei, en edelleenkään liioittele (mies voi todistaa, koska joutui kaivamaan minulle nenäliinan nopeasti, sillä ajaminen kyyneleet silmissä ei ole kauhean helppoa :D). Tästä ajokoeasiasta oli tullut minulle suuren vuoren korkuinen este, joten oireetkin olivat selvästi sen mukaisia. Asiaa on ehkä vaikea ymmärtää, jos ei omista minunlaiseni huteraa ajohistoriaa, joka perustuu lähinnä 18-vuotiaan pelonsekaisiin kokeiluihin.

Ehkä joku jo arvaakin, miten tämä tarina päättyy. Nyt tekisi mieli melkein itkeä sen takia, että olen käyttänyt älyttömästi aikaa ja jopa muutaman yön jonkin näin yksinkertaisen, helpon ja typerän asian miettimiseen. Behind-the-wheel -testi oli nimittäin helppo! Ja ehkä vähän naurettavakin. Etenkin kun muistelee Suomen inssiä...

Pahinta oli odotus. Kuten jo edellisessä ajokorttiasiaan liittyvässä postauksessa kerroin, DMV on tunnettu pitkistä jonoistaan ja odotusajoistaan. Odottelu pätee myös ajokokeeseen. Vaikka ajokoetta varten on varattava aika, homma ei todellakaan toimi niin, että koe alkaa saman tien. Olin kuullut, että omaa vuoroa saattaa joutua odottamaan jopa 2 tuntia.

Minun aikani oli 2.15 p.m. Olin paikalla noin puoli tuntia etukäteen. Ensin ilmoittauduttiin tiskille, jossa tsekattiin oma väliaikainen ajolupa ja asianmukaiset auton rekisteröinti- ja vakuutuspaperit. "Give all the papers at the same time!" nainen tiskin takana tiuskahti minulle, kun saatoin ehkä hetken näyttää siltä, että aion ojentaa paperit yksitellen. Kuri ja järjestys on DMV:ssä kohdillaan.

Amerikassahan ajokoe ajetaan siis omalla autolla, koska täällä ei ilmeisesti pahemmin harrasteta mitään ajokouluja, vaan "ajotunnit" ajellaan vanhemman/kaverin/jonkun tutun kanssa omalla autolla (eikä niihin autoihin vissiin tarvitse asentaa sitä toista jarrupoljinta "opettajan" puolelle!?). Tämän takia siis kaikki vakuutukset ja rekisteröinnit pitää olla autossa kohdillaan (toki muutoinkin pitäisi). Viime viikolla kuulin, kun joku yritti ajokokeeseen ilman vakuutusta. Tuli vähän huutia DMV:n virkailijalta.

Kun paperit oli tsekattu ja sormenjälki otettu (sellainen otettiin viimeksikin teoriakoekerralla, itse asiassa jopa kahdesti, vaikka unohdin kertoa - täällä on jo tottunut siihen, että sormenjäljet otetaan aina kaikissa mahdollisissa paikoissa, joten en enää huomaa edes ihmetellä sitä), oli aika lähteä ajokoejonoon. Hain oman auton parkista ja ajoin viraston kulmalla olevaan autojonoon. Jonotus ajokokeeseen tapahtuu siis omassa autossa istuen! Voitte arvata, oliko kivaa, kun ulkona oli lämmintä noin 30 astetta. Ja koska moottoria ei viitsinyt pitää käynnissä, ei ilmastointi toiminut. Yritin tunkea päätäni ulos ikkunasta, mutta ei se paljon auttanut, kun ilma oli lämmintä. Huh!

Jono ajokokeeseen.

Taisin päästä autojonoon noin kahden aikaan eli vartin ennen omaa aikavaraustani. Edessäni oli kolme autoa, joista ensimmäinen oli kuitenkin juuri lähdössä kokeeseen. Käytännössä siis edessäni oli kaksi autoa. Siitä huolimatta odottelua kesti noin tunti. Hyvä, ettei tullut lämpöhalvaus! Tunnin odottelun aikana jono liikkui eteenpäin tasan sen kaksi kertaa, kun ne kaksi edessäni olevaa autoa lähtivät kokeeseen.

Lopulta sitten tuli minun vuoroni. Koe alkoi sillä, että auton turvallisuus tsekattiin: katsottin, toimivatko vilkut, jarru ja jarruvalot. Sitten minun piti osoittaa osaavani käyttää käsijarrua (täällä yleensä emergency brake -nimellä) ja näyttää, mistä auton valot laitetaan päälle (täkäläisiin autoihin ei yleensä syty etuvalot automaattisesti, eikä valoja tarvitse edes pitää päällä päivällä, ellei näkyvyys ole huono). Ohjeiden mukaan ajokokeessa täytyy näyttää parkki-, sumu-, lyhyet- ja pitkätvalot, mutta virkailijalle riitti, kun näytin vain sen nappulan, josta valot säädetään. Lisäksi piti näyttää, mistä pyyhkimet saa päälle. Vivun osoitus riitti tässäkin. Sitten tsekattiin vielä hätävilkut ja torvi sekä etulasin huurteenpoistin. Joku varmasti nyt ajattelee, että saa olla aikamoinen palikka, jos ei näitä asioita osaa. Uskon kuitenkin, että aika moni on pihalla - etenkin ne 16-vuotiaat, ekaa ajokorttia hankkivat amerikkalaiset. Ja rehellisesti sanottuna en olisi tiennyt, missä on huurteenpoistin, ellemme olisi tsekanneet sitä miehen kanssa etukäteen. Myös moninaiset valot hiukan hämmensivät ennen miehen opastusta, koska meidän auto on aikalailla erilainen kuin se isäni rotisko, jota ajoin 10 vuotta sitten. :D

Autoon liittyvien ominaisuuksien lisäksi tsekattiin vielä käsimerkit. Täällä Kaliforniassa (ehkä muissakin osavaltioissa?) omat kääntymis- ja pysähtymisaikeet täytyy (mukamas) näyttää auton vilkkujen lisäksi vasemmalla kädellä sivuikkunasta, jos 1) on kirkas ja häikäisevä auringonpaiste tai 2) auton vilkut/jarruvalot ovat rikki. Kirkas auringonpaistehan täällä on joka päivä ainakin keväällä ja kesällä, mutta ei näitä käsimerkkejä kukaan oikeasti tee. Olen kaksi kerta nähnyt jonkun huitovan jotain mystistä ikkunasta. Minua tämä tapa (tai siis ohjeistus) huvittaa hiukan... Mutta osasin näyttää kaikki kolme käsimerkkiä oikein.

Käsimerkit Kaliforniassa.

Tässä pre-drive checkissä virheitä olisi saanut tehdä 3! Ei siis ilmeisesti haittaa, vaikkei tiedä, miten käsijarrua tai pyyhkimiä käytetään...

Kun virkailija sitten vihdoin tuli istumaan autoon, pääsimme liikkeelle. Minulle osunut virkailija oli intialainen nainen, jonka aksentista en tahtonut saada selvää. Onneksi hän ilmoitti lähinnä vain "turn right/left", joten ei jäänyt paljon oman tulkinnan varaan.

Ajokoe oli todella lyhyt, noin 10-15 minuuttia! Netistä löytyy googlettamalla Los Gatoksen DMV:n ajokokeen reitti, jota olimme käyneet ajamassa miehen kanssa. Ajokokeesta saamassani arvostelulomakkeessa on kohta "Route: 1, 2, Alt.", mistä voisi päätellä reittejä olevan kahta erilaista tai sitten joku virkalijan ihan oma. Minun reittini oli paljolti sama kuin netistä löytynyt reitti. Täytyy kyllä myöntää, että harjoittelu kannatti, sillä muuten olisin voinut olla hiukan hukassa.

Menimme paria korttelia ympäri ja sitten paria isoa tietä (tuolla päin Los Gatosta iso tie=1-2-kaistaa/suunta eli siis todella pieni tie!) eri suuntiin. Reitillä oli usea stop-merkki ja kunnon 4-way stop -risteyksiä (=stop-merkki kaikissa 4:ssä risteävässä tiessä) kaksi kertaa sekä oikealle kääntyminen (punaisia päin) ja vasemmalle kääntyminen pari kertaa molemmat. Vasemmalle kääntyminen tuli molemmilla kerroilla nuolivaloristeyksestä, mikä oli mielestäni outoa. Voisi kuvitella, että nimenomaan testattaisiin sitä, osaako kääntyä vasemmalle ilman sitä nuolivalon antamaa suojelua, mutta näköjään ei. Freewaylle (tai edes isolle highwaylle) ei menty - ei vaikka tämä on motarien luvattu maa! Tosin itse olen sitä mieltä, että motarilla on todella helppo ajaa. Ajan paljon mieluummin siellä kuin kaupunkiajossa.

Ajokokeeseen kuului myös ajaminen tien reunaan ja siinä peruuttaminen suoraan taaksepäin. Jos rengas osuisi kivetykseen, tulisi ilmeisesti heti hylsy koko ajokokeesta. Itse ajoin riittävän kauas kivetyksestä ja pelasin varman päälle. Ihme touhua kyllä, etten sanoisi. Ilmeisesti tuon peruutuksen ideana on testata, kääntyykö ihminen katsomaan taaksepäin ennen kuin peruuttaa ja peruutuksen aikana vai kyttääkö hän vain peilejä. Fail napsahtaa heti, jos ei käänny katsomaan. Tuntuu ihmeelliseltä leikiltä tuollainen helppo peruutus suoraan taaksepäin ajokokeessa, mutta kyllä täällä parkkipaikoilla näkeekin usein ihmisiä, jotka vain peruuttavat ilman, että katsovat taakse...

Minä rynkyttelin siinä pikkuhiljaa taaksepäin, vain lyhyitä pyrähdyksiä kerrallaan. Virkailija vieressäni huokaili ja puhdisti aurinkolasejaan eikä mitenkään tuntunut tarkkailevan, mitä teen. (Ylipäänsä muutoinkaan häntä ei tuntunut paljon kiinnostavan koko testi.) Peruuttelin aikani hitaasti, mutta sitten kun virkailija ei sanonut mitään eikä antanut ymmärtää nähneensä jo tarpeeksi, repäisin kunnolla taaksepäin jopa puolentoista metrin verran, haha. Se sitten riitti ja sain jatkaa matkaa! :D Mitään muuta peruutusta tai edes parkkeerausta ei kokeessa ollut.

Ellei yhtä asiaa olisi tapahtunut, sanoisin vain, että Kalifornian ajokoe ainakin Los Gatoksessa on lyhyt ja siksi helppo. Mutta koska yksi asia tapahtui, sanon, että koe on naurettavaa pelleilyä. Kun olimme ajaneet ehkä kaksi korttelia eteenpäin ja kääntyneet pari kertaa oikealle, ajoimme tien sivuun juuri tuota peruutusta varten. Mutta ennen kuin sain peruuttaa, virkalija alkoi paasata "Okay, when you turn right - -" ja siitä sitten tuli litania siitä, miten käännyn katsomaan kuollutta kulmaa väärin ja liikaa ja väärästä paikasta! Anteeksi mitä?! Miten kuolleen kulman voi katsoa väärin? Ilmeisesti voi. Virkailijan mielestä käänsin liikaa päätäni ja katsoin vielä kaiken lisäksi liian takaa (tämä kyllä saattaa pitää paikkaansa, koska pelkääjänpaikan penkki oli todella takana ja näin ollen pahasti kuolleen kulman edessä). Virkalija myös ilmoitti, että kuollut kulma täytyy katsoa sellaisella pikkukadulla, jolla olimme olleet, vain silloin, jos on pyöräkaista vieressä. Sivupeilistä näkee kuulemma muuten kaiken. Öh, okei... Mutta mites ne kävelijät? Ei ehkä ihan se, mitä Suomessa opetettiin (tai mitä DMV:n Handbookissa opetetaan), mutta ei kannata jankata DMV:n virkailijan kanssa. Virkailja totesi minulle myös tietävänsä, että olen varmasti kuullut ja lukenut DMV:n tuijottavan juuri sitä, käännänkö päätäni, mutta käski minua olemaan liioittelematta. Mutta en oikeasti kauheasti liioitellut. Kun sitten jatkoimme matkaa ja seuraavassa käännöksessä vain vilkaisin nopeasti, virkailija ilmoitti olevansa tyytyväinen.

Olin tietenkin pikkuisen paniikissa siinä vaiheessa, kun tajusin virkailijan alkavan moittia kääntymistäni. Intervention by examiner on lueteltu arvostelulomakkeessa kriittiseksi virheeksi, joka johtaa ajokokeen hylkäämiseen. Tietenkin ajattelin, että jokin virhe oikealle kääntymisessä on paha juttu, jos siitä pitää pysähtyä oikein puhumaan. Noh, ehkä virkailijan piti päästä vain moittimaan jostain. Tai sitten en vain ymmärtänyt hänen pointtiaan sen aksentin takia.

Eikä sitä moitittavaa sitten muuta ollutkaan. Minulle oli kerrottu, että kokeen lopuksi virkalijat kertovat ensin kaikki tehdyt virheet ja vasta sen jälkeen sen, onko koe hyväksytty vai hylätty. Kun olin saanut auton parkkiin DMV:n pihaan (ruutuun ajettiin suoraan edestäpäin eli en tosiaan väitä, että pysäköinti kuuluisi ajokokeeseen), virkalija ilmoitti heti kokeen hyväksytyksi. Virheistä hän ei tässä kohtaa enää maininnut. Hän kertoi vain, mistä voin hakea uuden väliaikaisen ajolupani, tyrkkäsi arvostelulomakkeen käteeni ja nousi autosta hyvästelemättä.

Arvostelulomakkeeseeni on kuitenkin merkitty yksi virhe, eikä tämä virhe ole vääränlainen tapa katsoa olan yli (sellaista vaihtoehtoa lomakkeessa ei edes ole). Virheeksi on merkitty hidastus/jarrutus. Ota tuosta nyt sitten selvää, kun ei kukaan selittänyt, mitä olin tehnyt. Todennäköisesti jarrutukseni on ollut vähän liian töksähtävä. That happens. :) Ei-kriittisiä-virheitä ajokokeessa olisi muuten saanut olla 15.

Arvostelulomake. Motarille on oma sarake eli ehkä joku rassukka joskus sinnekin joutuu.

Ja lomakkeen loppuosa.

Mutta nyt minulla on Kalifornian ajokortti, jee! Tällä hetkellä ajolupa on edelleen paperinen. Oikea kortti tulee postissa muutaman viikon sisällä. Olimme miehen kanssa jostain mukamas lukeneet, että kun DMV myöntää Kalifornian ajokortin, vanha ajokortti tuhotaan. :D Onneksi eivät edes yrittäneet kajota minun Suomen ajokorttiini. Ties mitä humpuukia olemme taas löytäneet netin syövereistä... ;)

Mies soitti muuten tänään DMV:lle ja sai itselleen ajokoeajan ensi viikoksi. Nyt aikoja Los Gatokseen yllättäen löytyi useitakin, vaikka viime viikolla asiakaspalvelija puhelimessa ilmoitti seuraavat 45 päivää täyteen buukatuiksi...

Niin ja kuka naureskeli viime viikkoisen postaukseni jälkeen sitä, että jenkit tekevät teoriakokeensa paperilla? Tänään DMV:ssä olivat jo käytössä ne tietokoneet, joista kerroin viimeksi. Kyllä oli modernin näköistä touhua!

Mutta joo, oli tässä pitkässä ajokoestressisepustuksessa myös se punainen lanka. Tarinan opetus on nimittäin se, että jos pään sisällä on jokin ongelma, se ongelma ei poistu kotipaikkaa, asuinmaata ja elämäntapaa muuttamalla. Olen aina ollut paha stressaaja, mutta viime vuodet olen silti kuvitellut stressikäyrieni olevan korkealla lähinnä töiden takia. Nyt tajuan, ettei tämä ole koko totuus. Stressinaiheita löytyy aina, oli missä tahansa. Mies totesikin eilen, että käytän selkeästi nyt kaikki stressivoimani ajokokeeseen, kun ei ole töitä, joita stressata. Ehkä kielikurssin jatkeena voisin mennä nyt jollekin stressinhallinta ja -sietokurssille.

Olisi kyllä muuten mielenkiintoista tietää, onko niiden 16-vuotiaiden amerikkalaistenkin ajokoe oikeasti näin helppo ja lyhyt, vai onko DMV:llä käytössä jokin aikuiselle maahanmuuttajalle tarkoitettu oma ajokoe. Haluaisin uskoa, että amerikkalaisilla on vaikeampi. Toivon, että on. En kuitenkaan laskisi sen varaan...

Ps. Halusin avautua tänne tästä kamalasta stressistäni, koska kirjoitan todellakin myös vain itseäni varten ja haluan muistaa tämän tunteen jälkikäteen. :)

Meillä on verhot ja lamput!

Kun anoppi tuli kylään huhtikuussa, hän ihmetteli melkein ensimmäisenä sitä, kun meillä ei ole verhoja. No, verhot eivät ole olleet meidän prioriteettilistalla ihan ensimmäisinä. Ikkunoista löytyy sälekaihtimet, joten elämä ilman verhoja oli ihan helppoa.

Jos jonkun mielestä onkin outoa se, ettei asunnossamme ole eteistä, käteen otettavia suihkuja tai kunnon tiskipöytätasoa, mitäs sanotte siitä, ettei asunnossamme ole myöskään verhotankoja tai -kiskoja valmiina? En tiedä, onko tämä jokin tavallinen amerikkalaisiin asuntoihin kuuluva puute vai kuvastaako se vain tätä apartment-maailmaa.

Hakusessa ovatkin nyt olleet siis sekä verhot että verhotangot. Olohuoneeseen verhot ja tanko löytyivät Ikeasta, ja kokonaisuudesta tuli hyvin onnistunut. Makuuhuoneeseen halusimme kuitenkin light blocking -verhot eikä sellaisia löytynyt Ikeasta, joten etsimme niitä sitten muualta.

Makkarin verhot löytyivät lopulta Bed, Bath & Beyondista, joka on kaikenmaailman kylppäri- ja makkarikrääsää sekä muuta vastaavaa kamaa myyvä ketjukauppa täällä. Verhojen kanssa yhteensopiva tankokin ostettiin samasta paikasta. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että verhotankoasiassa Ikea peittoaa amerikkalaisen kaupan ihan 6-0! Mies pyöritteli jenkkiverhotankoa hetken aikaa kädessään ja totesi jo siinä vaiheessa, että vaikuttaa ihme venkulalta - siis jopa siihen Ikean venkulaan verrattuna. Harmi vain, että tanko oli Bed, Bath & Beyondissa pakattuna pahviin, joten sitä ei paljon päässyt hypistelemään ennen ostamista.

Ja aikamoinen venkula se tanko kyllä onkin. Kuten Ikeankin tangossa, tämän tangon pituuden saa itse säätää. Harmi vain, ettei tämä jenkkikauppatanko tarjoa mitään ratkaisua siihen, että tangosta saisi säätämisen jälkeen tasapaksuisen. Kun tangon toinen pää menee toisen sisälle, tanko on tietenkin eripaksuinen. Ikean tanko tarjosi tähän ratkaisuksi jonkinlaisen pehmusteen (emme kyllä tarvinneet sitä, koska lyhyt tanko riitti), mutta Bed, Bath & Beyondin tanko ei. Hirveän hyvä lähtökohta verhojen ripustamiselle.

Nyt meillä on siis verhot makkarissa, mutta toinen verho on toista pidempi, vaikka tanko on asennettu suoraan. :D Yritimme pelastaa tilanteen Ikean pehmusteratkaisun avulla, mutta ei paljon auttanut. Ongelmia aiheuttaa myös se, että tämä Bed, Bath & Beyondin tanko vaatisi kolme pidikettä seinään sen äärimmäisen kummallisen keskiosansa (se osa, missä toinen puoli tangosta menee toisen puolen sisään) takia. Harmi vain, että meidän ikkunan yläreunan vuoksi kolmatta pidikettä ei saa seinään kiinni. Tietenkin tämä on oma vika, koska kyllähän tangon olisi voinut asentaa ylemmäs, jos verhojen pituus olisi sallinut sen. Olisi pitänyt tutkailla tangon asennusta tarkemmin ennen ostopäätöstä tai ostaa vieläkin pidemmät verhot.

Tällä hetkellä tanko näyttää siis hieman siltä, ettei se kestä ilman kolmatta pidikettä. Se on vähän sellainen lerppa keskiosastaan. Naurattaisi, jos ei hieman harmittaisi. Tarvitsee ehkä käydä ostamassa uusi verhotanko jostain. Ikeassa ei valitettavasti ole makkarin verhojen väriin sopivaa tankoa. Kaipaan Suomen asunnoista tuttuja verhokiskoja tällä hetkellä...

Verhotankojen lisäksi tästä asunnosta puuttuu myös paikat kattolampuille. En tiedä, eivätkö amerikkalaiset harrasta kattolamppuja vai miksi paikkoja lampuille ei ole. Meillä huoneet valaistaan lattia- tai pöytälampuilla. Sähköpistokkeet on kytketty siten, että nämä lamput saa päälle ja kiinni seinässä olevista valokytkimistä. Ei siis tarvitse kävellä lampulle aina joka kerta - laiska ihminen kiittää. :D

Elimme melkein kesäkuun loppuun saakka ilman valoja makuuhuoneessa. Valoille todella olisi ollut tarvetta, koska täällä tulee kunnolla pimeää jo ennen iltakymmentä. Onneksi vaatehuoneessa on valo, jolla sai valaistua tarvittaessa myös makkarin.

Täysin tuntematon käsite kattolamppu ei siis tässä asunnossa ole. Vaatehuoneiden lisäksi kattovalot löytyvät keittiöstä ja vessasta tietenkin. Myös olohuoneen puolelta löytyvät spottivalot katosta. Näiden kaikkien asunnossa valmiina olleiden valojen vaihtaminen kuuluu ilmeisesti vuokraan. Jos valo hajoaa, joku meksikolainen tulee vaihtamaan ne.

Keittiön valot. Tällaisia löytyy kaksi kappaletta.

Ps. Eivät ne Bed, Bath & Beyondin verhot edes ole kunnolla light blocking. Paketin mukaan verhojen pitäisi olla myös noise reducing. Voitte varmaan arvata, ovatko... ;)