Vuodenvaihde

Vuosi 2015 oli yhdellä sanalla kuvaten aika loistava (jos nyt ei oteta lukuun sitä yhtä ikävää tapahtumaa perheessäni). Kyseessä oli meidän toinen asuinvuosi Kaliforniassa ja se osoittautui paremmaksi kuin koskaan olin uskaltanut edes kuvitella. Minä päädyin työelämään, vaikken koskaan ollut ajatellut, että oikeasti pääsisin täällä töihin. Kaiken lisäksi löysin uuden työn, vaikka olen aina pitänyt itseäni ihan liian tylsänä löytääkseni mitään uutta ammattia. Olen tietenkin ihan itse tehnyt työni ja saanut itseni tähän, missä nyt olen, mutta silti täytyy sanoa, että kaiken takana on yhden ihmisen vaikutus, nimittäin sen mentorini. Hän on muuttanut elämäni. Eli ei kannata koskaan epäillä sitä, miten suuri merkitys vain yhdellä, jopa ihan tuntemattomalla ihmisellä voi olla toisen ihmisen elämään.

Vuodenvaihde sen sijaan ei sujunut meillä mitenkään erityisen loistavasti. Heräsin nimittäin taas vaihteeksi aamulla siihen, että oli vähän lämpöä. Lepäsin koko tiistain ja oloni oli silloin hyvä, joten totta kai menin keskiviikkona töihin tekemään kaikki tuntini. Niitä oli neljä. Ehkä vähän liikaa toipilaalle, kun heti tuli pientä takapakkia. Meidän oli tarkoitus juhlia vuodenvaihdetta kavereiden kanssa, mutta piti peruuttaa meno ja jäädä vain kotiin makaamaan.

Ei tuntunut kyllä yhtään uudenvuodenaatolta. Aikaero meidän ja Suomen välillä on 10 tuntia, joten Facebookini täyttyi jo päivällä kavereiden uudenvuodenbilekuvista ja -toivotuksista. Me yritimme virittäytyä tunnelmaan ja kävimme ostamassa edes sen yhden skumppapullon. Vilkuilimme tv:sta vähän ohjelmaa nimeltä Dick Clark's New Year's Rockin' Eve. Se oli ainoa ohjelma, minkä löysimme, kun yritimme katsoa, tuleeko tv:sta mitään uudenvuodenohjelmaa. (Emme koskaan katso täällä paikallisia tv-kanavia, eikä meillä sellaisia olekaan muuta kuin vain muutama hassu kälyinen netin mukana "ilmaiseksi" tullut kanava. Emme edes muista, koska tv-boksi olisi viimeksi ollut auki.) Tiedän tuon ohjelman lähinnä vain sen yhden Frendien jakson takia, haha. Ohjelma oli aika turhanpäiväinen, eikä vähiten sen takia, että se tuli New Yorkista. Aikaero NY:n kanssa on 3 tuntia, joten tällainen "liveohjelma" oli kaikkea muuta kuin live. (Ohjelma siis näytettiin täällä länsirannikolla meidän ajan mukaan eli kolmen tunnin viiveellä.) Siinä vaiheessa kun vuosi vaihtui, tuntui kyllä tosi typerältä, kun tiesi, että tv:ssa olevien ihmisten vuosi oli oikeasti vaihtunut jo tunteja sitten. Aikaerot kotimaan ja tv-ohjelmien kanssa vievät siis näköjään tehokkaasti tunnun vuodenvaihteesta, ellei osaa juhlia itse kunnolla.

Whole Foods -ruokakaupassa oli mielenkiintoinen saavi viinin ja skumpan kylmentämiseen. Free Chilling Service.

Upota pullo tänne ja muutamassa minuutissa se kylmenee. En tiedä, kuka sen pullon saa tuolta noukittua, koska tuossa oli hiukan syvyyttä. Mielenkiintoinen viritys kuitenkin. Sopii hyvin varmasti kiireisille, jos ei ole aikaa laittaa pulloa jääkaappiin. 

Viime vuonna olimme katsomassa San Franciscon ilotulituksia. Käsittääkseni täällä ei missään lähempänä ole mitään showta, mutta en kyllä ole satavarma. Ilotulitukset eivät kuulu täällä uuteenvuoteen sillä tavalla kuin Suomessa - täällä paukutellaan lähinnä vain 4th of Julyna. Hämmentävästi kyllä kun kello löi 12, ulkoa kuului muutama hassu paukahdus. Siis ihan vain muutama. Meidän ikkunasta ei näy mitään, ja naapurissa asuvat kaverimme, jotka kävivät pihalla, sanoivat, ettei siellä kyllä mitään näkynytkään. Jostain se pauke kuitenkin kantautui. Uusivuosi ilman ilotulituksia ei ole mielestäni oikein uusivuosi, joten juhlafiilis jäi nyt meiltä ihan puuttumaan. En jaksanut kunnolla edes juoda sitä skumppaa.

Lievä kuumeeni laski eilisen aikana, ja tänään piti aloittaa uusi vuosi ohjaamalla yksi pumppitunti. Mikrofoni ei toiminut. Sain siis aloittaa uuden kivan vuoden huutamalla musiikin yli kipeällä kurkulla. Auttaa varmaan tosi paljon flunssaista oloa. Oh well... Tuntini jälkeen menimme syömään aamupalaa yhteen dineriin. Onneksi iso lämmin vohveli kasalla kermavaahtoa auttaa aina vaivaan kuin vaivaan. Toiset puhuvat sokerittomasta tammikuusta ja sellainen tekisi minullekin todella hyvää, mutta mietitään sitä sitten huomenna.

Palautusruokaa pumppitunnin jälkeen. Kokki oli ilmeisesti kuullut, että lautasella on aina oltava salaattia, ja toiminut sen mukaisesti.

Minun vuoteni alkaa pitkällä liikuntaputkella: tänään alkoi 16 päivää kestävä putki. Seuraava lepopäivä on sunnuntaina 17. päivä. Normaalisti minulla on sunnuntaisin täysi lepopäivä ja uskon ehdottomasti lepopäivien tarpeeseen ja voimaan, mutta nyt tänä sunnuntaina olen luvannut sijaistaa yhden tunnin ja sitä seuraavana sunnuntaina YMCA:lla on uusien Les Millsien ohjelmien launch-tilaisuus, johon kaikki ohjaajat osallistuvat. Tähän mennessä olen missannut nämä tilaisuudet erinäisistä syistä, mutta nyt en aio missata.

Hyvää uuden vuoden alkua kaikille lukijoille!