Kamala maanantai

Yleensä tykkään maanantaista. Tai ainakaan en inhoa sitä tavalla, jolla moni maanantaita inhoaa. Mutta eilinen maanantai oli juuri niin kamala kuin vain maanantai voi olla.

Nämä valokuvat eivät mitenkään liity maanantaihin, vaan vain viikonloppuuni. Osallistuin viikonloppuna kahden eri YMCA:n salin tilaisuuteen, jossa lanseerattiin uusimmat Les Millsin ohjelmat. Toisen salin tilaisuus oli mielestäni sekava ja lähenteli katastrofia, kun ohjaajia oli liian monta. Toisen salin tilaisuus puolestaan oli hyvä. Omat ohjaukseni onnistuivat hyvin ja oli ihan hauskaa.

Minulla oli minun 6am-pumppituntini maanantaina aamulla. Heräsin todella ajoissa, mutta mitä aikaisemmin herään, sitä enemmän kuvittelen saavani toimia rauhassa ja sitä todennäköisemmin toimin liian hitaasti ja olen enemmän myöhässä kuin jos heräisin vähän myöhemmin. Niin kävi eilen. Olin kyllä paikalla lähes 10 minuuttia ennen tunnin alkua, mutta silti suurin osa osallistujista oli jo paikalla odottamassa, että tulen avaamaan jumppasalin oven, jotta he pääsevät laittamaan pumppikamat valmiiksi. Tykkään olla ajoissa, enkä voi sietää sitä, jos ihmiset joutuvat odottamaan minua. Kaiken lisäksi siihen menee aikaa, kun yli 20 ihmistä yrittää säätää step-lautoja ja painoja valmiiksi yhtä aikaa. Aloitimme siis hiukan myöhässä.

Sitten mikin ladattava patteri ei ollut ladannut, eikä se toiminut. En löytänyt muita pattereita. Pyysin erästä tunnilleni osallistuvaa toista ohjaajaa hakemaan uusia pattereita. Hän missasi lähes koko lämmittelyn tämän takia. Sitten tietenkin löysin niitä muitakin pattereita paikasta, jossa ei kuuluisi olla pattereita (suututtaa ihmiset, jotka laittavat kamoja vääriin paikkoihin :D).

San Josen keskustassa on edelleen luistinrata. Normaalisti se poistetaan joulun jälkeen, mutta nyt se on paikalla Super Bowliin saakka, sillä Super Bowl järjestetään täällä. Minä olisin halunnut tänä vuonna luistelemaan tuonne palmujen katveeseen, mutta taitaa taas jäädä...

Sitten puhelimeni oli totaalisen sekaisin ja sieltä tulee musiikkini tunnille. Shuffle oli päällä, eikä sitä saanut millään pois - se oli jotenkin ihan jumissa. Kappaleet tulivat ihan sikinsokin ja kaikki oli sekaisin. Sekä minä että yksi osallistuja yrittivät korjata asiaa, mutta iPhone ei ollut yhteistyökykyinen. Olen itse lisännyt noin 40 sekuntia hiljaisuutta jokaisen pumppikappaleen väliin, jotta pysyn aikataulussa, mutta nyt kun kaikki oli sekaisin, minäkin olin sekaisin ja tunti meni hiukan yliaikaan. Koska oli aamu, moni joutui lähtemään venyttelyissä pois ehtiäkseen töihin. Tosin moni nyt muutoinkin lähtee venyttelyn aikana, mutta silti.

Kaiken tämän lisäksi vedin ensimmäistä kertaa uuden pumppiohjelman 96:n yksin, joten luonnollisesti se lisäsi stressiä. Ihme kyllä koko ohjelma meni täysin nappiin kaikista näistä ongelmista huolimatta, enkä tehnyt yhtäkään virhettä.

Koska lopetin myöhässä, aloitin seuraavan CX-tuntini myöhässä. Ja siinähän vasta sekaisin ollaan, jos kappaleet eivät tule oikeassa järjestyksessä, koska musiikkia ei kuuluisi pysäyttää kappaleiden välissä. Mutta nyt jouduin siis jokaisen kappaleen jälkeen manuaalisesti etsimään oikean kappaleen puhelimestani ja laittamaan sen päälle. Huoh.

Myös CX:ssa ohjasin ekaa kertaa uuden ohjelman, 21:n. Sekin meni onneksi putkeen.

Kovan lanseerausviikonlopun jälkeen sunnuntaina päätin haluta IHOP-raflaan eli pannarimestaan syömään todella myöhäistä aamupalaa. Yhdysvalloissa yhteen kasvismunakkaaseen saadaan mahtumaan 950 kaloria (kyllä, luit oikein!) ja kasaan french toastia 1200 kaloria. Jos on kalorivaje, suosittelen amerikkalaisia ravintoloita, joista saa aamupalaa ympäri päivän.

Pumppi- ja CX-tuntieni jälkeen jäin salille venyttelemään, sillä minulla on aina maanantaisin reilun 1,5 tunnin tauko ennen seuraavaa tuntiani - molemmat omat samassa kaupungissa, enkä siis lähde aamuruuhkassa ajelemaan kotiin, koska en ehtisi. Siinä venytellessäni stressasin sitä, että seuraava pumppituntini on saliketjulla, jossa ei saa vielä ohjata uusinta 96-ohjelmaa. Minun piti kuunnella toista pumppiohjelman musiikkia ja miettiä, miten ihmeessä se koreografia nyt menikään. Siinä oli minun pienet aivoni pikkaisin sekaisin. Edelleen puhelin oli shuffle-tilassa. Kahden uudelleenkäynnistyksen jälkeen lopulta sain shufflen pois päältä. Koreografiaa stressatessani ja venytellessäni mietin, että johan on maanantai. Mietin myös, mikähän muu voi mennä vielä pieleen.

JA VIELÄ MITÄ! Arvatkaapa mitä tapahtui! Minä lukitsin itseni autoni ulkopuolelle! Kyllä! En tiedä ketään, jolle olisi oikeasti käynyt noin, ja luulin, ettei tuollainen ole oikeasti edes mahdollista, mutta näköjään on. Meillä on elektroninen avain, jota voi pitää aina taskussa/laukussa tms. Sitä ei tarvitse ottaa esille auton oven avaamiseen eikä lukitsemiseen eikä auton käynnistämiseen. Olin lähdössä seuraavalle tunnilleni ja avasin pelkääjänpaikan puoleisen oven, laitoin laukkuni sisälle ja suljin oven. Jotain meni pahasti pieleen ja auto päätti yhtäkkiä lukittautua! Kaikki kamani - avaimet, lompakko, kännykkä - olivat laukussani. Siinä sitä sitten oltiin! Auton pitäisi tunnistaa, koska avain on sisällä ja koska ulkona. Sen ei pitäisi mennä lukkoon, jos avain on sisällä - yleensä se varoittaa tästä. Mutta nyt se meni lukkoon. Vaikka en edes yrittänyt lukita sitä. Ehkä myös sillä oli tosi huono maanantai...

Sain lainata kuntosalin puhelinta, jotta sain soitettua toiseen kuntosaliin, jonne piti seuraavaksi mennä ohjaamaan. Ilmoitin, että tulen myöhässä. Sitten soitin mieheni töihin paniikinomaisen puhelun, joka sai puheluun vastanneen miehen kollegan luulemaan, että jotain vakavampaakin olisi sattunut. (En edes muista mieheni kännykän numeroa! Juuri muutama viikko sitten mietin, että jos joskus tulee pula eikä ole kännykkää tai lompakkoa, josta löytyy mieheni käyntikortti, en saa miestäni mitenkään kiinni, koska en osaa numeroa ulkoa.) Mieheni lähti kollegansa kyydillä tuomaan toista auton avainta, mutta hänen piti ensin hakea avain kotoa ja kaikkeen autoiluun tuli menemään aikaa lähes 40 minuuttia. Jouduin siis soittamaan uudelleen töihin ja ilmoittamaan, etten tule ehtimään edes myöhässä. He joutuivat peruuttamaan tunnin 15 minuuttia ennen sen alkua. Pahin painajaiseni! Todella noloa! Olen normaalisti tunnollinen, täsmällinen ja yleensä myös ajoissa, joten tämä oli kova isku minulle. Maineeni managerien silmissä laskee nyt, vaikka totta kai kerroin mitä oli tapahtunut. Enkä minä voinut asialle mitään, vahinkohan se oli. Ei ollut rahaa eikä kännykkää, joten en voinut ottaa edes Uberia. Kävely ei olisi onnistunut, koska olin liian kaukana. Eikä minulla kyllä sitä musiikkiakaan olisi ollut tunnille, kun ei ollut sitä kännykkää.

Opinpa sen, että autonavain kannattaa aina pitää taskussa. Tekniikkaan ei voi luottaa. Suosittelen myös kaikkia muita elektronisen autonavaimen omistajia pitämään avaimet taskussa. Autot ovat arvaamattomia.

Loppiainen tuli ja meni, eikä sellaista täällä edes tunneta. Me hankkiuduimme eroon joulukuusestamme vasta sunnuntaina. Meillä oli se yli 3 viikkoa, eikä se varissut kuin viiden neulasen verran. Oikeasti minä laskin. Se ei myöskään juonut vettä ekan viikon jälkeen yhtään. Sen sijaan se kyllä alkoi haista kuuselta näin loppua kohden. Alussahan se ei haissut miltään. En tiedä, mitä mahtavat nämä täkäläiset kuuset olla, mutta mielenkiintoisia ovat...