Joulukirkko, joulukuusi ja amerikkalaisten joulupihat

Meidän viikonloppu oli täynnä joulumeininkiä. Kävimme lauantaina tilaisuudessa nimeltä Kauneimmat Joululaulut. Siis suomalaiset joululaulut. Ihan perinteisesti kirkossa. Paitsi ettei voi sanoa perinteisesti, sillä minä en ole koskaan aikaisemmin käynyt moisessa tilaisuudessa tai edes joulukirkossa, ellei lasketa peruskoulun pakollisia kirkkoja. En ollut veisaillut joitakin niistä lauluista (etenkään virsistä) sitten kouluajan. Kaikenlaista sitä pitääkin tulla tekemään Kaliforniaan saakka...

Sunnyvalessa oleva kirkko, jossa on Suomi-kirkon tilaisuuksia.

Tilaisuuden järjesti Suomi-kirkko. Meininki oli tietenkin ihanan suomalaista. Olimme mieheni kanssa paikalla tosi aikaisin, eikä kirkossa ollut silloin vielä muita kuin tilaisuuden järjestelijöitä ja kuorolaisia. Kukaan ei tervehtinyt meitä. Ei tietenkään, sillä eihän kukaan tuntenut meitä, eikä tuntemattomille puhuta, heidän ohi vain kävellään ja teeskennellään, etteivät he ole siinä. Mekään emme tervehtineet näitä ohikävelijöitä. Emme tietenkään, sillä emmehän tunteneet heitä, eikä tuntemattomille puhuta. Vasta kun pastori bongasi meidät, hän tuli äärimmäisen iloisena tervehtimään.

Kirkon penkeiltä löytyi tällaisia. En ole ikinä ennen ollut amerikkalaisessa kirkossa. Tämä oli minulle siis uusi ja mielenkiintoinen ilmiö.

Tilaisuus oli oikein mukava, ja pieni kirkko oli lähes täynnä. Vaikea arvioida, kuinka paljon porukkaa oli. Ehkä joku noin 90...? Joululauluja oli ihana laulaa. Olen kuunnellut amerikkalaista jouluradiota autoillessani, ja päässäni soivat vain iloiset kulkushelytykset koko ajan (siis oikeasti koko ajan, tyyliin heti ekana aamulla - pitäisi vissiin vähän rajoittaa joululaulujen kuuntelua). Oli siis hauska päästä laulamaan suomalaisia lauluja, niitä sellaisia vähän rauhallisia, masentavia ja synkkiä. En tiedä, kuinka monella kostui silmät, mutta itsellä ainakin kostui ja useasti.

Kirkollisuus ja uskonnollisuus tilaisuudessa olivat tosi minimissään. Evankeliuminkin pastori luki stadin murteella humoristisesti. Laulujen jälkeen oli kahvitilaisuus, jonne oli pitkä jono. Vain suomalainen jonottaa kahvia? ;) En tiedä, jonottaako moni muukin, mutta joka tapauksessa sai jonottaa. Onneksi jonon lopussa odottivat joulutortut.

Kauneimpien Joululaulujen anti. Kyllä kelpasi!

Kirkosta lähdimme katsomaan amerikkalaisten pihoilleen asettamia jouluvaloja. Koska epämääräinen hortuilu massiivisilla asuinalueilla ei välttämättä tuottaisi parasta tulosta, kannattaa tsekata nettisivustolta Lights of the Valley parhaimmat valoshowt, ihan vain vinkkinä paikallisille lukijoille. Jouluvalot ovat täällä kova juttu ja niiden eteen nähdään paljon vaivaa, joten totta kai ne pitää raportoida nettiin.

Joillakin on vain nätisti vähän valoja pihalla. Yksinkertaista ja rauhallista.

Jotkut hankkivat ihan vain yhden tai kaksi hahmoa - jotka tosin kooltaan ovat pienen talon korkuisia.

Näyttää ehkä yksinkertaiselta, mutta tuo joulupukkinalle oli tuon talon korkuinen ja tässä pihassa välkkyivät valot. Onnistuin vain ottamaan kuvan tällaisella rauhallisella hetkellä.

En tiedä, miten Paavo-pesusieni liittyy jouluun.

Tämäkin oli vielä sarjassamme aika yksinkertaista.

Koska toisilla on tällaista.

Ja tällaista.

Ja Star Wars -teemaakin totta kai. Aiheeseen liittyvä musiikki vain raikui. East Bayssa on kuulemma talo, jonka pihalla on megalomaaninen Star Wars -jouluvaloshow, mutta se on sen verran kaukana, ettemme jaksa (tai ehdi) lähteä ajamaan sinne saakka.

Kävimme viime vuonnakin katsomassa valoja kerran (postauksen niistä voi lukea täältä). Emme ehtineet viime vuonna nähdä valoja enempää Suomeen lähdön takia, ja ajattelin silloin, että tänä vuonna pitää katsella sitten senkin edestä. Noh, emme me tietenkään nytkään ole kerenneet. Minulla on tällä viikolla joka ilta töitä (sijaistustunteja) ennen joulua, joten taitaa jäädä katselut vähäisiksi tänäkin vuonna. Onneksi kuitenkin tällä yhdelläkin pikkukierroksella näki taas, miten uskomattomia nämä koristeet voivatkaan olla.

Tämä oli meidän lemppari. Jos et osaa päättää, mitä koristeita haluat laittaa, laita ne kaikki esille yhtä aikaa. Tämä kuva ei tietenkään mitenkään tee oikeutta tälle talolle. Siis katsokaa nyt vaikkapa vain noita härveleitä tuolla katolla, ne olivat massiivisia!

Tässäkin oli vähän yritystä.

Jos joskus asun Amerikassa omakotitalossa, aion varmasti tunkea pihalleni kaikkea mahdollista valokrääsää. :D

Huomatkaa postilaatikossa Joulupukin osoite: North Pole. Amerikkalaisille Pukki tulee Pohjoisnavalta ja piste. Google Maps näyttää ajan Joulupukin lähtöön ja myös siinä lähtöpaikkana on Pohjoisnapa. Olen miettinyt, että jos koko muu maailma on sitä mieltä, että Pukki on Pohjoisnavalta ja vain suomalaiset (ja ehkä japanilaiset) sitä mieltä, että Pukki on Suomesta, niin eikö se Pukki silloin oikeasti ole vain sieltä Pohjoisnavalta...? Vai onko koko muu maailma vain väärässä?

Suurin ilo ovat valot, jotka vilkkuvat musiikin tahdissa. Yleensä musiikki ei soi pihalla, vaan taloilla on oma radiokanava ja pihalla kyltti, jossa lukee, miltä taajuudelta musiikin löytää. Musiikin saa siis kuuluviin oman auton radiosta. Omasta autosta voi sitten kätevästi katsoa showta, ei tarvitse nousta edes ulos.

Poikkeuksiakin toki on, sillä joillakin pihoilla musiikki raikui. Kuten esimerkiksi tässä (musiikki ei kuulu tässä videossa hyvin juuri sen takia, että se tuli jostain pihan kaiuttimesta):

(Edit: Videot eivät todennäköisesti näy puhelimella tai padilla katsottuna. Toivottavasti muutoin näkyvät.)

Tuota taloa vastapäätä oli talo, jossa oli samanlainen meininki. Musiikki sentään molemmille taloille oli sama. Talojen valot oli selvästi synkronoitu täydentämään toinen toistaan, joten ihan puhtaasta naapurikilpailusta ei ollut kyse.

Tätä kaunista showta mekin katsoimme amerikkalaisesti eli omassa autossa istuen:

Taloilla ei ollut vain yhdenlaista valoshowta, vaan useampi erilainen, totta kai. Tässä vielä kaksi pätkää, samasta talosta. Ihan parasta! Nämä ihmiset ovat neroja!

Joulumenomme jatkui sunnuntaina, kun kävimme ostamassa joulukuusen. Täällä on tapana ostaa kuusi heti Kiitospäivän jälkeen, mutta me emme ole amerikkalaistuneet vielä sillä tavalla. Meidän molempien lapsuudenkodeissa kuuset on tuotu sisälle vasta aatonaattona tai aattona, joten tuntuisi oudolta tuoda se yhtään aiemmin. Tosin täytyy kyllä sanoa, että kun saimme kuusen koristeltua, minua alkoi heti harmittaa, ettei otettu sitä aikaisemmin. Siitä tuli niin hieno!

Minä olin vähän kahden vaiheilla, vedämmekö överiksi ja hankimmeko kunnon amerikkalaisen tekokuusen (tyyliin valkoinen glitter-kuusi tai jotain muuta hirveää) vai menemmekö perinteisellä linjalla ja hankimme oikean kuusen. Mieheni oli sitä mieltä, että todellakin oikea eikä mitään järkyttäviä tekomalleja, joten ostimme oikean. Täällähän on tietenkin vain viljeltyjä kuusia, joten ne kyllä näyttävät täydellisessä symmetrisyydessään ja tuuheudessaan tekokuusilta. Eivätkä ne edes haise kuuselta. Aidon kuusen tuoksun sijaan täällä myydään kaupoissa kuusituoksua, sellaisia suihkeita. Emme ajatelleet kokeilla.

Kuusien myyntipisteitä on monella kulmalla. Me ostimme omamme Home Depotista, koska se oli lähellä. Kuusia oli paria eri lajia. Samaa lajia edustavat olivat keskenään aika samannäköisiä, kasvatettuja kun ovat. Lähinnä koossa oli vähän eroja.

Jotta kaikki varmasti tietävät, mitä tarvitaan.

Tällainen kohtalaisen pieni yksilö lähti mukaan. Hinta oli $50 + verot.

Päätimme koristella kuusemme vähän sillä tavalla amerikkalaisesti, koska ei siitä kuitenkaan saisi suomalaisen näköistä, kun se on niin täydellisen mallinen. Täytyy sanoa, että ei tarvittu kuin värivalot ja tuuhea kuusi, niin johan tuli amerikkalainen fiilis! Valojen paketin mukaan valoissa olisi pitänyt olla sellainen vilkkumoodi, mutta ei niissä kyllä ole. Ei se vissiin ole niin justiinsa, mitä paketin päällä luvataan... Onneksi emme nyt niin kauheasti kaipaa vilkkuvia valoja, nimittäin meillä on jo yhdet sellaiset, haha.

Tällainen siitä tuli. Sanoin miehelleni, että tämä on hienoin kuusi, mitä meillä koskaan on ollut. Meidän kuuselta puuttuu tree skirt eli hame: sellainen ikään kuin matto, mutta joka peittää koko kuusen jalan, ei siis ole vain kuusen alla.

Arvatkaapa muuten, miten kuljetimme kuusen kotiin. Avoautolla tietenkin - kunnon kalifornialaiseen tyyliin! Oli 12 astetta lämmintä ja melkein satoi vettä, joten älkää edes yrittäkö kuvitella mielessänne jotain kesäisen lämmintä avoautoilukeliä. Täällä ei tosiaan ole nyt sellaista. Meidän piti ajoittaa kuusenhakureissu siten, ettei satanut vettä, koska avoauto ja vesisade on aika ikävä yhdistelmä.

Lastausvaihe. Huvittavaa oli se, että tässä operaatiossa kesti hetken ja koska olimme ison ostoskeskuksen pihalla, parkkipaikkaamme jäi heti odottamaan yksi auto (parkkis oli täpötäynnä ja autoja vain kierteli ympäriinsä). Mahtoivatkohan odottajat kovastikin kirota meitä ja meidän hullua operaatiota...

Meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuusen kuljetukseen. Automme on niin pieni, ettei sen takaluukussa kuljeteta yhtään mitään matkalaukkua suurempaa, eikä myöskään katolle saa mitään, koska meillä ei ole telineitä. Olemme aikaisemmin kuljettaneet kotiin Ikean huonekaluja siten, että olemme vain avanneet katon ja lastanneet kamat sisään. Päätimme toimia kuusen kanssa samoin. Luonnollisestikaan emme sitoneet kuusta mitenkään kiinni, koska täällä on ihan tavallista, että porukalla on jossain avolavojen lavoilla kaikenlaista kamaa ilman kunnon kiinnityksiä. Matka ei onneksi ollut pitkä, emmekä todellakaan menneet motarille.

Emme edes herättäneet mitään erikoista huomiota. Täällä on ihan normaalia, että ihmisillä on kaikenlaista kamaa viritettynä autojen kyytiin miten sattuu. Enemmän huomiota herättävät varmasti ne ihmiset, jotka kantavat kuusen kotiin kävellen (eli muut suomalaiset, haha).

Täytyy kyllä sanoa, että pienestä avoautobemarista on moneksi!