Joulu tuli ja joulu meni, meidän osalta vähän kipeissä oloissa

Jos joulu tuntuukin Suomessa joskus menevän ohi ihan hujauksessa, täällä se meni ihan yhdessä silmänräpäyksessä. Se kesti oikeastaan vain yhden päivän. Tai no, ehkä meille suomalaisille juuri ja juuri sen kaksi, aaton ja joulupäivän.

Jouluaatto ei ole täällä mikään erityinen päivä eikä todellakaan mikään pyhä. Toki monet ovat ottaneet vapaata töistä tai tekevät etätöitä, ihan koko jouluviikon ajan. Joulu on näkynyt esimerkiksi liikenteessä ruuhka-aikana: keskiviikkona suoritin normaalisti lähemmäs 45 minuuttia vievän työmatkani 15 minuutissa. Mutta mitään yleisiä vapaita ei ole ennen joulupäivää (eikä sekään tietenkään kaikille ole vapaa, ihan niin kuin ei ole Suomessakaan), vaan monet ihan toimistotyötäkin tekevät ovat töissä vielä jouluaattona.

En ole ennen keittänyt riisipuuroa (paitsi sellaisista pikahiutaleista), mutta nyt keitin useammankin kerran. Riisipuuroa ei täällä tietenkään tunneta, eikä hiutaleita löydy, mutta kuulin muilta ulkosuomalaisilta, että arborio-risottoriisi tai sushi-riisi toimivat hyvin riisipuuron tekoon. Ostin risottoriisiä. Testasin ekan satsin alkuviikosta ja siitä tuli todella onnistunutta. Teimme puuroa nyt joulun aikaan kahteenkin otteeseen ison kattilallisen, niin hyvää se oli. 

Meillä miehelläni oli vapaata jouluaattona, koska firma on suomalainen. Muutoin joulu ei lähtenyt meillä hirveän hyvin käyntiin, sillä minä heräsin aattoaamuna kipeänä: flunssaa ja lievästi kuumetta. Tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla, ei voi muuta sanoa. Aattona olisi saanut mennä ohjaamaan jumppaa, mutta en ollut halunnut ja hyvä, etten ollut, koska en tosiaan ollut missään liikuntakunnossa.

Riisipuuroa isolla kanelimäärällä ja ruisleipää. Ihan hyvä jouluaaton aamupala.

Oli pakko vähän fiilistellä joulurauhan julistusta Yle Areenasta jälkikäteen. Ei oikein päässyt fiilikseen, kun tiesi, että julistus oli oikeasti mennyt jo ajat sitten ja että Suomessa oli jo aatto melkein ohitse, mutta ajatus se kai tärkein on. Sitä paitsi Turku <3 Siellä oli ihanan aurinkoinen ilma! Täällä satoi aamulla vain vettä.

Onneksi kaupat olivat täällä aattona auki iltaan (tai ainakin myöhäiseen iltapäivään) saakka, joten flunssan lievittäjät sai haettua helposti. Kun lääkitys oli kunnossa, oli hyvä lähteä viettämään aattoa naapuriin kavereidemme luokse. Söimme heidän kanssaan perinteisiä joulukalaruokia lounaaksi, mm. itse graavattua lohta ja itse tehtyä saaristolaisleipää, mätiä ja Ikean sillejä, nam! Sitten katselimme elokuvia (kunnon joululeffat Rare Exports ja Home Alone) ja illalla söimme kinkkua suomalaisella sinapilla ja laatikoita.

Me emme mieheni kanssa todellakaan edes harkinneet, että alkaisimme itse tehdä jotain jouluruokia. Emme ole niin suuria faneja, emme joulun emmekä kokkailun suhteen. Mutta olihan se ihana saada porkkana- ja lanttulaatikkoa ja myös bataattilaatikkoa. Sitten vielä joulutorttuja ja pipareita, niin olihan se meininki lopulta aika jouluista. Hyvin erilaista kuin koskaan aiemmin jouluna, mutta jouluista silti. Jos ei voi hengailla perheenjäsenten kanssa, niin hyvät kaverit ovat ehdottomasti heti toiseksi parasta jouluna.

Kaverit olivat tehneet piparitaikinan valmiiksi, joten aattona meidän ei tarvinnut kuin vain paistaa pari pellillistä. 

Joulupäivänä meillä olisi ollut kutsu toisten kavereidemme luokse, mutta valitettavasti oli pakko perua tämä vierailu aamulla, koska kuntoni oli sen verran huono. Joulupäivä meni sohvalla levätessä ja telkkaria katsellessa.

Jouluaaton sää. Aamulla satoi vettä, sitten kirkastui. Lämpöä oli noin 10 astetta eli aikalailla samanlainen sää kuin Turussakin voisi jouluna olla. Jos tuota palmua ei oteta lukuun. ;) Joulupäivänä ja tänäänkin on tosi hieno ilma, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Olisi ollut kiva mennä ulkoilemaan, mutta flunssan takia on pakko pysytellä vain kotona.

Minä olin muuten luullut, että joulupäivä on Yhdysvalloissa vuoden ainoa päivä, jolloin ne kaupat ovat oikeastikin kiinni. Tai siis suurin osa kaupoista, koska jokaisella kaupalla on täällä vähän omat aukioloajat (esim. Costco pysyi visusti kiinni jouluna). Mutta meidän lähikauppa Safeway, joka on aina auki, oli auki myös joulupäivänä. Ei tosin sitä ympäri vuorokautta niin kuin tavallisesti, sillä se meni kiinni jouluaaton ja -päivän välisen yön ajaksi ja sulkeutui aikaisin illalla, mutta kuitenkin. Joidenkin paikkojen aukioloajoissa joulu ei näkynyt oikein mitenkään. Esimerkiksi aasialainen hierontapaikkani oli auki koko joulun ihan normaalisti, ja kavereideni Face-kuvista päätellen myös moni (aasialainen) ravintola oli auki. Kuvion selittää tietenkin se, ettei joulu ole täällä juhla kaikille, eikä edes monelle. Kuntosalit sentään olivat joulupäivänä kiinni.

Edelliseen postaukseeni viitaten: jumppaohjaajaa ei tietenkään tipata, mutta joululahjoja kyllä annetaan. Sain muutamankin rasian suklaata ja karkkia, tässä ei ole kaikkea (koska osa oli jo syöty, haha). Kortteja ei ollut mukana kuin yhdessä paketissa, mutta kun korttiin oli kirjoitettu "I love your class!", se riitti enemmän kuin hyvin. :) Ihmiset täällä ovat todella mukavia. Kuinka moni Suomessa antaa jumppaohjaajille joululahjoja?

Tänään on tapaninpäivä, jota täällä ei tietenkään tunneta millään tavalla. Normaali lauantai siis on jo eli joulu tuli ja meni ihan naurettavassa hetkessä. Kuntosalitkin aukesivat ja minun piti mennä aamulla ohjaamaan yksi tuntini, vaikka olen edelleen hieman kipeä. Ilmoitin jouluaattona managerille olevani kipeä ja yritin saada sijaista. Manageri ilmoitti minulle, että jos en saa sijaista, minun on mentävä paikalle ohjaamaan tunti. Ymmärrän tietenkin, koska eihän kuntosali halua perua tuntejaan, etenkään yhden kiinniolopäivän jälkeistä ensimmäistä tuntia. Enkä minä nyt ollut niin kipeä, ettenkö olisi pystynyt ohjaamaan yhtä pumppituntia. Mielenkiintoista silti, ettei manageri mitenkään tiedustellut sitä, miten kipeä olen tai nähnyt tarpeelliseksi palata asiaan lähempänä lauantaita; hän vain ilmoitti, että paikalle on mentävä ja sillä selvä. Olisi kiintoisaa tietää, miten sairas pitäisi olla, ettei paikalle tarvitsisi mennä. Olen joskus aikoinani ollut täällä tunneilla, joissa ohjaaja oli hyvin kipeän oloinen eikä hänellä ollut edes ääntä. Ihmettelin asiaa silloin. Enpä ihmettele enää.

Tuntini meni ihan hyvin, sillä olin tänään jo selvästi paremmassa kunnossa kuin eilen. Ääneni kyllä loppui loppua kohden ja olkapääbiisissä oli pakko pysähtyä juomaan vettä, koska muutoin en olisi saanut enää sanaakaan suustani. Huomennakin minulla olisi yksi bodyattack-tunti, joka on myöskin pakko mennä ohjaamaan, ellen saa siihen ketään tämän päivän aikana. Attackin ohjaaminen vähänkään flunssaisena ei tunnu hyvältä ajatukselta, mutta minkäs teet, jos ei muutakaan voi. Meillä on huomenna liput myös Harry Potter -parodiaan Potted Potter. Esitys on San Franciscossa. En malta odottaa!