Passiasioilla

Mieheni saapui Turkuun eilen. Tänään lähdimme hoitamaan byrokraattista asiaa, joka on astetta hankalampi sellaiselle, joka asuu ulkomailla: lähdimme uusimaan passeja.

Täällä on ollut todella kauniit ilmat, ei voi valittaa. Mutta minulla on taas flunssa! Joka kerta, kun siirryn kylmempään ilmastoon, flunssa iskee. Ärsyttävää.

Kun asuu ulkomailla, niinkin yksinkertainen asia kuin passin uusiminen vaatii vähän suunnittelua. Kaliforniassa Suomen konsulaatti sijaitsee Los Angelesissa. Ei siis mikään ihan lyhyt matka meille. Passin uusiminen vaatisi ainakin yhden käynnin Losissa ja joidenkin lähteiden mukaan jopa kaksi käyntiä, jos valmis passi pitää henkilökohtaisesti käydä noutamassa (emme tiedä, postitetaanko passi oikeasti kotiin vai ei). Olen kuullut, että Piilaakson ja Bay Arean kohtalaisen ison suomalaisväestön takia konsulaatti tekee joskus reissuja Bay Arealle, jotta ihmiset voivat uusia passejaan, mutta tiedossamme ei ollut, milloin tällainen reissu olisi tulossa tai onko ollenkaan. 

Toinen iso ongelma passiasiassa liittyy siihen, että viralliset valokuvat Amerikassa ovat erilaisia kuin ne, jotka Suomen passeihin vaaditaan. Koko on erilainen. Olen kuullut muutamankin tarinan siitä, kun amerikkalaisesta valokuvausliikkeestä on yritetty saada Suomen passeihin sopivia valokuvia. Ei vissiin välttämättä mikään ihan yksinkertainen homma.

Turun jokiranta ei sinänsä ole koskaan merkinnyt minulle mitään erityistä, mutta kaunista siellä on. Ja itse asiassa häävalokuvamme otettiin näissä maisemissa vajaa kaksi vuotta sitten.

Me päätimme siis, että passi on helpointa uusia Suomessa käydessä, koska reissu Los Angelesiin ei todellakaan innosta. Mieheni passi umpeutuu reilun puolen vuoden päästä. Jotta voi matkustaa, passin pitäisi olla voimassa vähintään sen puoli vuotta matkan jälkeen. Meillä on tiedossa ulkomaanreissu helmikuussa, mutta seuraava Suomi-reissu ei ole tiedossa, joten mieheni oli pakko uusia passinsa nyt. Minun passini olisi voimassa vielä yli vuoden, ensi vuoden joulukuuhun saakka. Olemme pähkäilleet tätä minun passiasiaani pitkään ja tein lopullisen päätökseni vasta eilen: koska en tiedä, milloin olen seuraavan kerran Suomessa, päätin uusia passini nyt, niin typerältä kuin se vähän tuntuukin. Ihan vain vaikka varmuuden vuoksi.

Haimme aamulla passivalokuvat. Valokuvaaja kauhisteli sitä, ettei meillä ole varattua aikaa Turun poliisilaitokselle, koska siellä on kuulemma kauhea ryysis. Tiesimme kaoottisen tilanteen ja olimme varautuneet jonottamaan tunteja. Valokuvaaja kuitenkin kehotti meitä menemään vaikka Kaarinaan tai Raisioon, ja päätimmekin ajaa Kaarinaan. Poliisilla siellä suhtauduttiin ehkä hivenen nihkeästi siihen, miksi me tulimme uusimaan passejamme sinne, ja meille sanottiin, että täytyy odottaa, kun ei ole ajanvarausta. Jouduimme odottamaan ehkä vartin, mitä en laske edes odottamiseksi. Ehkä ihmiset ovat nykyään todella kiireisiä tai jotain, mutta me olemme jonottaneet tuntitolkulla seisoen amerikkalaisessa sosiaalitoimistossa sosiaaliturvatunnusta varten, joten vartin odotus tuolilla istuen ei tunnu missään. :D

Lätkäistään nyt vielä kolmaskin kuva jokirannasta tähän.

Passinhaku kävi siis hyvin helposti. Otimme pikapassit, jotta ne varmasti tulevat ajoissa ennen kuin meillä on paluulento (työntekijän mukaan tavallinenkin passi olisi ehtinyt hyvin todennäköisesti tulemaan, mutta emme halunneet ottaa mitään riskiä tässä asiassa). Koska vanhoissa passeissamme on viisumit, joudumme pitämään sekä vanhat että uudet passit aina messissä, kun haluamme matkustaa kotoa ulkomaille.