Äiti ja San Jose

Äitini on vihdoin ja viimein saapunut meille kylään! Olen odottanut hänen tuloaan noin 1,5 vuotta eli siitä alkaen, kun muutimme tänne. Hän saapui eilen ja viipyy kolme viikkoa.

Suomessa asuessani kävin äitini kanssa usein kahvilla. Tänään piti siis tietenkin heti suunnistaa kahvilaan. Edellisestä kahvittelukerrasta on reilusti yli 1,5 vuotta. San Josen downtownissa on muuten kahvila, jossa herkkunsa saa ihan oikealta lautaselta ja kahvinsa ihan oikeasta kahvikupista. Ei kertakäyttöastioita! Jes! 

Tänään kävimme San Josen downtownissa katselemassa. Tästä "viedään vieraat heti ekana päivänä San Josen downtowniin" on muodostunut aika perinteeksi jo, sillä olen ollut downtownissa kaikkien vieraidemme kanssa aina heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä.

San Jose State Universityn kampuksella. Jostain kumman syystä eksyn aina vieraiden kanssa yliopiston kampusalueelle. Toisaalta se on ihan kiva paikka.

Itse asiassa äitini kyllä halusi kampusalueelle, sillä siellä sijaitsee Dr. Martin Luther King Jr. -kirjasto. Kirjaston Luther Jr. -kokoelma kiinnosti. Äitiäni siis, ei minua niinkään. ;) 

Äitini tuntuu tietävän San Josen historiasta huomattavasti enemmän kuin minä. Mikä ei siis ole tietenkään paljon, sillä minä en tiedä San Josen historiasta hölkäsen pöläystä. Löysimme downtownista vuonna 1797 rakennetun talon, joka on viimeinen jäljellä oleva rakennelma espanjalaisten siirtomaavalta-ajasta San Josessa. Ilmeisesti siis. Olen kävellyt tämän rakennuksen ohi muutamia kertoja, mutten koskaan ole edes katsonut sitä päin. En siis todellakaan tiennyt tämän olemassaolosta. Eipä siinä kyllä kauheasti katsottavaakaan toisaalta ollut.

Äiti tuli samaan tulokseen kuin minäkin olen tullut: San Josen keskustasta ei uskoisi, että kyseessä on miljoonan asukkaan kaupunki ja USA:n 10. suurin kaupunki.

San Josen City Hall.

Sharks Territory. 

Yhdessä kohtaa downtownia on aita, jossa on aina pandoja. Aiemmin erilaisia pandoja, mutta nyt joku oli käynyt maalaamassa uudenlaiset pandat. Söpöjä.

Lisää katutaidetta.

Äitini on ensimmäistä kertaa Amerikassa ja pääsi jo ihmettelemään heti ensimmäisessä ravintolassa sitä, miten ruoka-annos ja juomakin olivat niin suuria, että niistä saisi moneksi päiväksi. Minun mielestäni annos oli sellainen keskikokoinen, ei mitenkään erityisen iso. Kyseessä ei edes ollut sellainen kunnon amerikkalainen rafla, joissa annokset vasta isoja ovatkin.

Tutkailimme ilmaissanomalehtikojuja katujen varsilla. En ole koskaan ottanut yhtään lehteä luettavaksi, mutta nyt mukaan lähti pari.

Kävimme pyörähtämässä katolisessa kirkossa. Siellä sai jättää rahaa köyhille.

Tänään oli vähän viileämpi ilma (minun mielestäni, ei äitini), vain noin 23 astetta ja tuuli välillä aika oudon kylmästi. Kesäisin yhden puiston suihkulähteissä juoksee lapsia edestakas, mutta tänään siellä oli vain yksi urhea poika.