Halloweenia

Meidän Halloween-viikonloppu meni flunssan parissa. Olen puolen vuoden sisään jo kolmannen kerran flunssassa, mistähän ikävästä ongelmasta sekin kertoo... Molemmat edelliset kerrat ovat olleet matkustamisen aikana tai jälkeen, nyt mieheni taisi tuoda flunssan Arizonassa käydessään ja se tuli sitten minullekin.

Saimme viime vuoden tapaan kutsut lauantaisiin Halloween-juhliin, mutta valitettavasti jouduimme jättämään ne sairastelun takia väliin. Meillä oli asut ja tilpehöörit valmiina, mutta käyttämättä siis jäivät. Onpahan ensi vuodeksi valmiina, joten toivottavasti tulee kutsu jonnekin silloin.

Huvittavin asu, johon tänä vuonna törmäsin: Progressive-nainen. Ei varmaan aukea niille, jotka eivät asu USA:ssa, mutta Progressive on vakuutusyhtiö täällä, ja niiden mainoksissa on usein tällainen nainen. Aika hyvä mainoskikka tämä!

Viime vuonna metsästimme asut päivää ennen Halloweenia. Tänä vuonna olimme liikkeellä ajoissa, jotta valinnanvaraa ja kokoja olisi enemmän jäljellä. Valmiita asuja etsiessä ei kannata pitää kukkahattua liian tiukasti päässä, sillä muuten voi alkaa suututtaa. Naisille kun tuntuu olevan tarjolla asuja pitkälti vain kategoriassa sexy. Oli sitten kyse hipistä, sairaanhoitajasta, lääkäristä, antiikin roomalaisesta, vangista tai vaikkapa siitä Nintendon Mariosta, asut ovat mallia seksikäs. Esimerkiksi näin:

Miesten asuun on käytetty niin paljon kangasta, ettei naisten asuun enää riittänyt. Tässä naisen asussa on kyllä muuten harvinaisen peittävä kaula-aukko.

Minä ostin asun, jossa puvun ylin nappi oli feikkinappi eikä mennyt kiinni. Pukua ei siis saanut edes kiinni sillä tavalla, etteikö rintavarustus näkyisi. Minä totta kai olisin tuunannut omaani vähän. Etenkin, koska asun mukana ei tullut kansikuvassa olevan mallin silikonivarustusta.

Kunnon koristeet omaan pihaan?

Täytyy kyllä taas todeta, että on tämä Halloween iso juttu täällä. Halloween-krääsää ja -asuja myyviä pop up -kauppoja on auennut ympäriinsä, ja keskimäärin valmiina ostettu Halloween asu maksaa useamman kympin. Toki asut voi tehdä itsekin, jos olisi sellainen kätevä emäntä. Myös koristeita on tyrkyllä joka lähtöön jokaisessa kaupassa, ei vain aiheeseen liittyvissä putiikeissa, ja niilläkin on hintaa. Me ostimme tänä vuonna elämämme ensimmäisen Halloween koristeen, koska oli pakko, kun näin sen:

Aivan paras! Valo ei kuulu koristeeseen, se on heijastettu taskulampulla vain tunnelmallisen kuvan luomista varten.

Jos ei ole vielä tullut selväksi, rakastan mäyräkoiria kaikissa mahdollisissa muodoissa! Tätäkin voisin pitää esillä vaikka vuoden ympäri.

Jos tykkää ääniefekteistä ja liikkuvista koristeista, tämä olisi oiva etupihalle: susi liikkui ja örisi. Ei kovin pelottava, lähinnä huvittava. 

Minulla oli pieni asuidea myös tämän Halloween-päivän tunneilleni, mutta skippasin aamun tuntini flunssan takia (sain sijaisen) ja kävin ohjaamassa vain päivän toisen tuntini, enkä jaksanut panostaa siihen yhtään ylimääräistä. Ensi vuodeksi on siis todellakin kaikki valmiina.

Koristeiden lisäksi on tarjolla Halloween-aiheisia ruokia ja herkkuja. Jos söisin muroja, Boo Berry, Count Chocula tai Halloween Crunch olisi saattanut maistua.

Kahtena viime vuotena olemme käyneet katsomassa ihmisten pihoilleen laittamia koristeita ja vähän myös Trick or Treat -meininkiä, mutta ne on jo sen verran nähty, ettei nyt tänä vuonna jaksettu lähteä. Ehkä taas ensi vuonna.

Naapurimme oli laittanut karkkeja haluaville ja keppostelijoille esille karkkeja pieneen kurpitsapurkkiin ovenkahvaansa. Lapussa lukee, että ota karkkia ja hyvää Halloweenia. En tiedä, kuinka paljon meidän suljetussa asuinkompleksissa käy lapsia. Oveen olisi pitänyt laittaa lappu, jos lapset ovat tervetulleita, eikä meillä ollut lappua, koska ei ollut karkkejakaan, joten kukaan ei luonnollisestikaan tullut. Yksi kiljuva lapsi juoksi käytävällä yhdessä vaiheessa, mutta muutoin ei ole näkynyt eikä kuulunut mitään. Tällaisessa kompleksissa asuessa taitaa siis pitkälti missata tämän amerikkalaisen ilmiön.