Tällä viikolla olen...

... nauttinut elämäni ensimmäistä kertaa Valiumia.

Yksi pieni pilleri, hinnalla $1.98 vakuutuksen korvauksen jälkeen. Purkin kyljessä ilmoitus siitä, ettei lääkkeen kanssa saa nauttia greippiä. En nauttinut, mutta pillerin vedin ja täytyy kyllä sanoa, että Valiumin vaikutus oli aika plaah. Toisaalta annos oli kyllä hyvin pieni.

... maannut 35 minuuttia magneettikuvausputkessa kamalaa mekkalaa kuunnellen. (Miksi sellaisesta laitteesta ei ole voitu tehdä vähän äänettömämpää...?)

... saanut kuulla, ettei kurkussani näy yhtään mitään erikoista edes magneettikuvissa, mutta onpahan nyt kuvat hei.

... köyhtynyt 4-numeroisen summan verran magneettikuvauksen takia. Tai no, lasku ei ole vielä tullut, joten elättelen hiukan toivoa siitä, että olisin saanut lukuisten puheluiden jälkeen selville sen hinnan, joka tulisi maksaa, jos deductibles (omavastuuraja) ei ole täynnä. Tuo raja minulla on nimittäin jo täyttynyt. Toivossa on hyvä elää, mutta pahoin pelkään, että olen saanut juuri oikean hinnan.

... kuullut, että minun kannattaisi jälleen hakeutua yhdenlaisen erikoislääkärin luokse, tällä kertaa gastroenterologin luokse. Ehkä ääniongelmieni syitä löytyy kurkkua alempaa vatsasta ja ruoansulatuksesta...?

... juhlinut hääpäivää aviomieheni kanssa. Takana 3 vuotta avioliittoa, mutta 12,5 vuotta yhteistä taivalta.

Hääpäivänä pihvejä, jotka olisivat voineet olla esillä vähän kauniimmin. Kuten Teemu Selänteenkin raflassa, menin visusti sillä linjalla, että mac and cheese sopii hyvin lisukkeeksi pihvin kanssa. Toimii. 

... todennut, että Selanne Steak Tavern oli vain huono, kun ei huomioinut etukäteen ilmoitettua merkkipäivää mitenkään. San joselainen kallis pihvipaikka huomioi hääpäivän sekä ilmaisella kuohuviinillä että pienellä, jälkiruoan yhteydessä tuodulla herkulla. (Siitä oikeasta jälkkäristä piti siis maksaa.)

Kyllä meitä muistettiin.

...  todennut, että "hei, mullahan on vapaapäivä keskellä viikkoa, voin mennä sijaistamaan jumppaa!" ja käyttänyt arkivapaapäiväni pumppitunnin sijaistamiseen. Tunti oli Googlella, jonne päätin vapaapäivänäni mennä, koska työnantaja maksaa siellä ohjaamisesta pikkaisen enemmän kuin muut työnantajani muualla maksavat.

Kävin itselleni aivan uudella Googlen alueella ja siellä oli koriskenttä. 

... käynyt kolmannen kerran kampaajalla USA:ssa. Ensimmäinen kertani oli todella kallis ja huono, jopa valittamisen ja korjausleikkauksen jälkeen ja toinen kertani siedettävä, muttei sellainen, jonka haluaisin toistaa. Tästä kolmannesta kerrasta jäi hyvä mieli, mutta työn jäljestä osaan sanoa vasta, kun olen pessyt hiukseni ekan kerran. Hintaa oli toki taas kohtalaisesti, pesu ja leikkaus (pelkkä pitkien hiusten tasoitus) $75 + tippi $15. Toisaalta kävin Turussa paikassa, jossa hinta oli samaa tasoa, joten ei voi valittaa.

... kuullut, etten saisi pestä hiuksiani joka päivä, en edes joka toinen päivä, vaikka hikoilen sielunikin ulos joka päivä jumpatessani. Vedellä huuhtelun pitäisi riittää ja olla shampoota terveellisempi vaihtoehto päänahalle. Jos siis kuontaloni jatkossa haisee pahalle, syyttäkää kampaajaa!

... saanut DMV:ltä sen kauan odotetun kirjeen siitä, että ajokorttini voimassaoloaika on umpeutumassa ja että minun pitää toimittaa tositteet siitä, että saan jatkossakin oleskella tässä maassa uuden ajokortin saadakseni.

... jonottanut 40 minuuttia DMV:n Legal Presence -osaston asiakaspalveluun ja saanut luvan faksata heille tositteeni, jotta he voivat tsekata laillisen maassaolostatukseni ja myöntää minulle uuden ajokortin kiireellisenä. Jos toimisin, kuten DMV:n kirjeessä kehotetaan ja postittaisin hakemuksen sinne yleiseen paikkaan, mihin kaikkien ajokorttihakemukset menevät, en saisi uutta korttia varmaan kuukausiin.

... käynyt yhden lähettifirman toimipisteessä faksaamassa asiakirjani DMV:lle ja todennut, että jopa faksit toimivat tässä maassa paljon hitaammin kuin Suomessa. ;) Toisin kuin mieheni, jonka mielestä faksaaminen on naurettavaa ja vanhanaikaista ja kertoo paljon usalaisesta byrokratiasta, minä olen käyttänyt Turussa asuessani faksia lähes joka työpäivä ja pidän sitä ihan kätevänä vehkeenä. Tai siis pidin, kunnes tajusin törmänneeni amerikkalaisessa lähettifirmassa maailmaan hitaimpaan faksiin, josta mieheni olikin jo etukäteen varoitellut. Kyllä Turun kaupungin faksit vain toimivat rivakasti, haha.

Joidenkin mielestä vanhanajan jäänne, minulle aika arkipäiväinen vekotin. Faksaaminen lähettifirmassa on muuten kohtalaisen hintavaa. 

... ihmetellyt, miksi Kaliforniassa yhtäkkiä sataa monena päivänä. Nyt on vasta lokakuun loppu!

... kummastellut, miten nopeasti pienikin sade alkaa muuttaa kuivia kukkuloita keltaisesta vihreäksi. Alla esimerkki, kuvat täysin samasta paikasta otettu:

Kaksi viikkoa sitten...

Tänään!?