Loma Havaijilla osa 4: Big Islandin eteläkärki ja Volcano-kylä

Sen jälkeen, kun olimme viettäneet kolme päivää Konassa ja Big Islandin pohjoisia osia tutkimassa, suuntasimme kohti Volcano-kylää, joka sijaitsee saaren kaakkoisosassa. Me ajoimme sinne saaren eteläkärjen kautta.

Matka saaren eteläisimpään osaan oli harvinaisen tylsä, sillä matkan varrella ei ollut paljon mitään ja nopeusrajoitus tiellä oli suurimmaksi osaksi 35 mph (n. 55 mk/h). Olimme vielä kaiken lisäksi liikkeellä syyskuun 1. päivänä, joka oli Labor Day eli pyhäpäivä. (Jostain syystä jenkit kirjoittavat tuon labourin ilman u-kirjainta.) Matkan varrella tuntui olevan autossa nopeasti matkaoppaan ja pätkivän netin kanssa tehdyn selvittelyn perusteella noin yksi keskittymä, josta löytyy ravintoloita. Ja tietenkin suurin osa paikoista oli kiinni, koska oli vapaapäivä ja koska kyseessä oli aika syrjäinen maalaisalue. Löysimme kuitenkin avoinna olevan ravintolan, joka muistutti hämärästi jotain 90-luvun alun suomalaista syrjäisseudun huoltoasemaa. Tosin nurkassa oli Playboy-flipperi, jollaista en muista koskaan 90-luvulla missään nähneeni. ;D

Oli pakko saada mestasta kuva! Ja huomatkaa lasten syöttötuoli asiallisesti Playboyn päällä. 

Big Islandin saaren eteläosassa sijaitsee käymisen arvoinen paikka: South Point, joka on USA:n eteläisin kärki. (Ja ei, se eteläisin kärki ei ole Floridan Key West. Muistakaa tämä seuraavassa tietovisassa!) Nyt voin sitten sanoa käyneeni Yhdysvaltojen eteläisimmässä paikassa!

USA:n eteläisin kärki ja sen aallot.

South Point on tunnettu siitä, että siellä tuulee aina. Alueella näkyykin jonkin verran tuulivoimaloita. Tuuli tulee aina samasta suunnasta, minkä vuoksi alueen puiden oksat ovat pysyvästi kääntyneet samaan suuntaan. Kuulemma. Emme kyllä kiinnittäneet huomiota yhteenkään.

Eteläosan rannikkoa.

Rannikko South Pointissa on upea. Jotenkin sellainen jylhämäinen. Merivesi siellä on kaunista ja näytti hyvin kirkkaalta, mutta aallokot voivat olla hengenvaaralliset tällä(kin) Big Islandin alueella. Rannan kallioilta löytyy vanha veneiden nosto- ja laskulaite. Nykyään tämän nosturin jäänteet toimivat alustana, jolta useat hyppäävät veteen. Sinä päivänä, kun me kävimme South Pointissa, aallot eivät olleet kovin pahat, ja monet hyppivät kalliolta alas. Paikalla oli paljon väkeä, mm. paikallinen moottoripyöräkerho liiveineen.

Vanha nosturi ja hyppijöitä katsovat ihmiset.

Olisihan tässä vedessä kelvannut uiskennella. Itse en kyllä olisi uskaltanut hypätä.

South Pointin vieressä sijaitsee yksi Big Islandin luonnon ihmeellisyyksistä: Green Sand Beach eli ranta, jossa hiekka on vihreää. Rannalle pääseminen olisi vaatinut järkyttävän nelivetoauton (ei kuitenkaan vuokra-autoa, sillä Waipio Valleyn lisäksi autovuokraamot kieltävät autojensa ajamisen tälle rannalle, koska rannalle johtava epämääräinen hiekkatie on äärimmäisen huonossa kunnossa ja hankala) tai kävelyä lähes 3 mailia suuntaansa (n. 4,8 km/suunta) järkyttävän tukalassa kuumuudessa. Parkkipaikalla oli joitain tyyppejä tarjomassa kyytiä ränskillä maastureillaan. Emme kysyneet hintaa, koska periaatteesta emme maksa kenellekään siitä, että meidät ajetaan jonnekin, minne voimme myös kävellä. Emme kuitenkaan loppujen lopuksi kävelleet rannalle. Koska meillä oli tässä vaiheessa vain 3 tuntia aikaa päästä Volcanoon majapaikkaamme, emme ehtineet lähteä kävelemään 10 kilometriä ja tutkailemaan rantaa. Jäi siis vihreän hiekan ihme valitettavasti näkemättä.

Tervetuloa Big Islandin sateen ja tuulen puolelle! :D

Heti South Pointin jälkeen maisema muuttui huomattavasti vihreämmäksi ja rehevämmäksi. Hassusti heti, kun tajusimme siirtyneemme nyt saaren "toiselle puolelle" eli tuulen ja sateen puolelle, alkoikin sataa. Olimme kuitenkin täysin onnessamme siitä, että vihdoin ja viimein maisemassa oli jotain muutakin kuin sitä länsirannikon laavaa!

Koska vihreä hiekkaranta jäi näkemättä, suunnistimme mustalle hiekkarannalle Punalu'u Black Sand Beachille, vaikka olimmekin jo nähneet mustaa hiekkaa sekä Waipion että Pololun laaksoissa. Suurin osa Big Islandin mustista hiekkarannoista on hautautunut laavan alle, mutta Punalu'u on vielä ehjä ja helposti saavutettavissa autolla.

Punalu'u Beach.

Ja kannatti käydä rannalla kääntymässä, sillä siellä oli isoja kilppareita! Olisin ollut pettynyt, jos olisin käynyt Havaijilla ilman, että olisin nähnyt yhtäkään jättimäistä kilpparia. Tämä ranta jäi ainoaksi, jolla kilppareita näkyi - tosin koimme ihanan hetken viimeisenä lomapäivänä Oahu-saarella, jossa törmäsimme snorklatessa vedessä uivaan jättikilppariin! Olin hieman surullinen, kun Green Sand Beach jäi näkemättä, mutta nämä ötökät nähtyäni unohdin kyllä kaiken muun!

Havaijin kielellä näitä isoja kilppareita kutsutaan nimellä honu. Ne ovat uhanalaisia. Laki kieltää honujen häiritsemisen, vahingoittamisen ja tappamisen. Honuista pitäisi pysytellä 20 jalan eli noin 6 metrin päässä. Tällä rannalla honujen valloittama alue olikin rajattu, jotta turistit pysyvät tarpeeksi kaukana.

Kuva-arvoitus: Kuinka monta honua kuvassa näkyy?

Meidän tosiaan piti päästä lopulliseen määränpäähämme ennen kuutta. Olimme varanneet huoneen pienestä majatalosta, jonka suositus oli, että paikalle pitäisi saapua ennen kuutta, koska majatalo sijaitsee keskellä sademetsää, eikä teillä ole katuvaloja, joten pimeällä paikkaa on mahdotonta löytää. Lisäksi Volcanossa kaikki ravintolat sulkevat ovensa aikaisin (kahdeksalta), joten jos halajaa ruokaa, pitää olla ajoissa liikkeellä.

Honut ovat suosittuja Havaijilla. Niiden kuvia näkyi joka puolella.

Volcano on pieni kylä, joka sijaitsee aktiivisella Kilauea-tulivuorella. Vuonna 2010 kylän asukasmäärä oli 2575. Ihmettelimme etukäteen kartasta kylän ruutukaavaa, jossa tiet näyttivät olevan kovin säännönmukaisesti kulkevia ja jossa katujen nimet olivat amerikkalaisille tyypillistä tyyliä 1st, 2nd jne. Kadut tuntuivat jotenkin isoilta kartasta katsottuna, emme tiedä miksi. No, kadut olivat sitten tällaisia:

Mitään kaistoja ei ollut - hyvä, jos kaksi autoa mahtui ohittamaan toisensa.

Volcano on äärimmäisen pieni. Sen keskusta on aika olematon: kaksi kauppaa, yksi huoltoasema ja noin kaksi ravintolaa. Itse asiassa tuntui siltä, että kylässä olisi vain yksi ravintola, koska kaikki turistit vaikuttivat menevän juuri tähän yhteen paikkaan. Kyseessä on thai-ravintola, joka taisi olla auki yhdeksään, kun kaikki muu kylässä sulkeutuu kahdeksalta tai aikaisemmin. Kuulimme kolmeen eri otteeseen, miten erinäiset turistit kysyivät paikallisilta (park rangerilta, majatalomme pitäjältä ja joltain ihan satunnaiselta tyypiltä), minne kannattaa mennä syömään, ja joka kerta vastaus oli "the thai place".

Ketkään muut kuin turistit tässä raflassa eivät kyllä syöneet. Itse asiassa ylipäänsä Volcanossa näkyi vain turisteja avoautojensa tai jeeppiensä (yleisimmät vuokra-autotyypit Big Islandilla :D) kanssa. Kaikki tuntuivat myös liikkuvan samoihin paikkoihin, vain eri kortteleita käyttäen. Meitä huvitti, kun osuimme erään pariskunnan kanssa samaan aikaan samaan pieneen risteykseen, josta kumpikin lähti omiin suuntiinsa. Kunnes sitten kohtasimme jälleen seuraavassa korttelissa ja tajusimme määränpäämme olevan sama: nimittäin juuri se thai-rafla.

Mitä siellä Volcanossa sitten on? No tietenkin se tulivuori! Volcanossa sijaitsee Big Islandin pahin turistiryysispaikka eli Hawai'i Volcanoes National Park. Monet vierailevat puistossa joko länsirannikon Konasta tai itärannikon Hilosta käsin. Ajomatka Konasta Volcanoon ilman välipysähdyksiä kestää reilut 2 tuntia. Hilosta käsin matka taittuu alle tunnissa. Me halusimme kuitenkin viettää puistossa kunnolla aikaa, joten kysymykseen ei tullut mikään muu kuin itse puiston vieressä yöpyminen. Ja kun ottaa huomioon sen järkyttävän kilometrimäärän, jonka loman aikana ajoimme, päätös oli ihan oikea. Sitä paitsi meidän keskellä sademetsää sijaitseva majatalovalintamme oli ehkä söpöin yöpymispaikka ikinä! Eikä Volcanossa kyllä muita yöpymispaikkoja kuin keskellä sademetsää sijaitsevia pieniä majataloja olekaan.

Ketä epäilyttäisi asuminen aktiivisella tulivuorella? Kuulin, että Volcanossa asuvat ovat kaikkein parhaiten turvassa tulivuorelta, sillä laava valuu aina muihin suuntiin.