Ei mikään perusperjantai

Minulla on ollut tänään perjantaina harvinaisen vilkas päivä. En oikeasti osaa sanoa, mihin suurin osa päivistäni kuluu, kun aika menee vilauksessa ohitse, vaikkei oikeasti tee oikein mitään. :D Tänään ohjelmaa on kuitenkin harvinaisen paljon.

Nousin aamulla ylös epätavallisen aikaisin, seiskalta. Loman jälkeen olen nukkunut lähes joka aamu pitkään, ensin flunssan takia ja sitten pelkästä laiskuudesta. Halusin tänään kuitenkin ehtiä salille ennen lounastreffejä. Täytyy kyllä sanoa, että ihan näin aikaiset aamut eivät sovi salituokioksi minulle. Ei oikein homma luistanut. Siitäkään huolimatta, että eräs naapurini, joka on aina yleensä päiväsaikaan kanssani samaan aikaan salilla, on todennut minulle, että "You don't lift weights like a girl". :D Täytyy muuten sanoa, että näillä amerikkalaisten painoilla saa kyllä itsensä tuntemaan ja näyttämään aika hc-treenaajalta: jostain kumman syystä vielä kohtalaisen kevyet 25 lbs:n käsipainot (eli noin 11 kg:n painot) ovat kooltaan aika isot mokkulat. Olen satavarma, ettei Motivuksessa 10 kg:n painot olleet yhtä suuria. Tai sitten olen vain unohtanut. Amerikassa kaikki vain on suurempaa?

Käyn siis yleensä tekemässä salitreenit ihan täällä asuintalomme omalla kuntosalilla, johon olenkin näin ajan myötä ihastunut. En kyllä hirveän säännöllisesti ole käynyt, mutta kuitenkin. Päivisin siellä ei ole paljon ketään ja yleensä aina vain samat naamat. Näin aamulla aika moni tuli juoksemaan juoksumatoilla.

Kävin tänään lounastreffeillä muutaman suomalaisnaisen kanssa San Josen downtownissa. En muuten oikein mielelläni aja näiden kaupunkien keskustoihin, koska niiden liikenteessä ja kaduissa on jotain luotaantyöntävää. En oikein tiedä mitä ja miksi. San Josen keskustaan kuitenkin ajan mielelläni, vaikka olenkin joka kerta vähän hermostunut epämääräisistä risteyksistä ja yksisuuntaisista. Tosin ajan siellä aina samaan parkkihalliin, jonne pääsee kätevästi motarilta ilman, että tarvitsee tarkkailla niitä yksisuuntaisia. Vaikka tänne parkkihalliin ajaminen tarkoittaakin sitä, että yleensä pitää ajaa hallin 4. tai 5. kerrokseen ennen kuin löytää vapaan parkkipaikan. :)

San Josen downtownissa on tähän aikaan vuodesta näin perjantaisin farmer's market. Ympäröivissä pikkukaupungeissa nämä marketit ovat yleensä viikonloppuisin, mutta jostain syystä San Josessa marketti on perjantaina keskellä päivää. Yksi downtownin katu on kokonaan suljettu liikenteeltä ja sinne on pystytetty jos minkälaista kojua. Löysin pienen laatikollisen mansikoita hintaan $2 (n. 1,5 euroa). Muutenkin hinnat olivat halpoja, joskaan en taaskaan kauheasti ehtinyt tutkailla. Valitettavasti en hoksannut napata yhtään kuvaa tästä kadusta.

Koin downtownissa vähän omituisen olon. Kävelin ensimmäistä kertaa kahden talon välissä olevaa pientä kujaa pitkin. Yhtäkkiä minulle iski kauhea Turku-flashback ja tunsin olevani Turun Vanhan suurtorin pikkukujilla. En oikeasti edes muista, koska Turussa asuessani olisin edes viimeksi käynyt ko. paikassa. Varmaan joskus vuosia sitten. Vanhalla suurtorilla ei ollut minun arjessani yhtään mitään merkitystä.

Downtownin kuja. On muuten varmaan ainoa laatuaan tuolla. 

Oikeasti tämä kuja ei millään lailla muistuta Turun kujia. Ei ole mukulakiveä eikä edes aitoja vanhoja kivitaloja (nuo talot näyttävät tiileltä, mutta en hoksannut tutkailla, ovatko ne oikeastikin tiiltä - täällä kun usein näkee valekivitaloja). Jostain syystä vain iski hassu olo. Olen nyt vakuuttunut siitä, että lomailu muualla syöksi mieleni johonkin kummallisiin kuvitelmiin ja aiheutti koti-ikävän, vaikken mielestäni ikävöi Turkuun.

Kompensoin puuttuvan farmer's market -kuvan toisella kujakuvalla. :D

Käytän muuten termiä koti-ikävä, kun puhun Turusta ja Suomesta, vaikka kotihan on nyt täällä. Oikeasti kotikoti on kuitenkin aina ja ikuisesti Suomessa, vaikkei siellä nyt konkreettista kotia olekaan. Suomi nyt vain on koti. Koen koti-ikävän olevan niin perustavanlaatuinen ja syvä tunne, ettei sillä voi viitata mihinkään muuhun kuin Suomi- ja Turku-ikävään. Paitsi tietenkin silloin, kun viittaan sillä nykyiseen kotiin kohdistuvaan ikävään. :D

Tämä päivä jatkuu vielä ohjelmalla. Illalla on tarkoitus mennä syömään ja pelailemaan naapuritaloon miehen työkaverin luokse. On se kiva, kun päivän Kaliforniassa voi viettää suomalaisten kesken.