Kotirouvan arjen sumuisa alku ja kielikursseilua

Olemme olleet uudessa kodissamme nyt reilut kaksi viikkoa. Mieheni oli vapaalla kaksi ensimmäistä päivää ja kolmantena meni jo töihin. Jäin siis päiviksi yksin kotiin. Näiden arkipäivien aikana en ole lähtenyt yksinäni ulos ennen kuin tämän viikon tiistaina. Tai no, kerran kävin ulkoiluttamassa koiraa miehen työkaverin vaimon kanssa, tämän viikon alussa olimme kaupoilla ja kerran kävin yksinäni kävelyretkellä.

Syitä sisälläolooni on monia: 1) Täällä on pitänyt siivota ja olen ahkerasti surffaillut netissä ja etsinyt infoa ties-mistä asiasta. 2) En tiedä, mihin menisin. 3) Jos tietäisinkin, mihin menisin, sinne pitäisi mennä autolla, enkä ole kunnolla uskaltanut vielä ajaa yksinäni ilman miehen henkistä tukea, koska en ole ajanut Suomessakaan viimeisten 8 vuoden aikana kuin pari hassua kertaa. (Tähän voisi lisätä vielä kohdan 4) En Suomessakaan juuri koskaan jaksanut mennä ulos, ellei ollut jotain olennaista syytä, eikä Kalifornian ilmasto ihmisen persoonallisuutta sentään muuta. :D)

Tiistaina sitten päätin, että jotain on nyt oikeasti pakko tehdä. Kun olin ensin käynyt lounaalla miehen työpaikan toimitusjohtajan vaimon kanssa, rohkaistuin ja päätin lähteä ajamaan yksinäni. Jo syksyllä, kun mietimme muuttoa tänne, suunnittelin jonkinlaiselle englannin kielen kurssille menemistä täällä. Tällaisellä kansainvälisellä alueella tarjotaan paljon English as a second language (ESL) -kursseja. Luin näistä kursseista syksyllä netistä ja kiinnostuin heti. Viime viikolla hieman tutkailin, missä näitä kursseja on tarjolla, ja tiistaina sitten ajoin erääseen aikuiskoulutuspaikkaan kyselemään.

Enhän minä kyllä mitään englannin opetusta tarvitse. Ongelmani on vain se, etten uskalla kunnolla avata suutani, vaikka osaisin tarinoida paljonkin. Kaipaan siis jotakin, joka madaltaa kynnystä puhua ja jolla saan itseni tajuamaan, että englanti on nyt olennainen osa arkeani. Koska en tunne täältä ketään muuta kuin pari suomalaista, ei englantia tule vielä puhuttua muuta kuin kaupoissa.

Ehdin selittää koulun toimistossa noin pari lausetta ennen kuin työntekijät jo ilmoittivat, etteivät ne ESL-kurssit, joista olin kiinnostunut, olleet lainkaan minua varten. Puhuin kuulemma englantia aivan liian hyvin! "You'll be so bored", he sanoivat. Olihan tämä mukava kuulla, vaikka rehellisesti sanottuna en ollut aivan yllättynyt. Kyllähän nyt tiesin, että ko. kurssit ovat täynnä ihmisiä, jotka eivät ole opiskelleet englantia lapsesta alkaen äärimmäisen perusteellisesti ja hyvin sellaisessa loistavassa laitoksessa kuin suomalaisessa peruskoulussa.

Koulun työntekijät suosittelivat minulle kuitenkin keskustelukurssia, koska halusin jotain itsevarmuutta lisäämään. Kyseessä on kaksi kertaa viikossa ja kaksi tuntia kerrallaan oleva kurssi, jossa tavoitteena on puheen sujuvuuden ja oman itsetunnon lisääminen. Kurssilla keskustellaan pareittain ja ryhmissä erilaisista aiheista. Kurssi maksaa 60 dollaria. ESL-kursseja tarjotaan yleensä myös ilmaiseksi joissain paikoissa. Täällä esimerkiksi kirjastossa on joitain peruskursseja.

Pääsin aloittamaan kurssin heti keskiviikkona, koska se oli alkanut maanantaina. Suurin osa kurssilaisista on Aasiasta. Euroopasta on minun lisäkseni vain yksi: nuori saksalainen au-pair. Keskustelut olivat todella helppoja: lähinnä vasta tutustuimme toisiimme haastattelemalla toisiamme (ja kysymyksetkin oli annettu valmiiksi). Huomasin, että oma kielitaitoni on huomattavasti paremmalla tasolla kuin muilla kurssilaisilla. Tunnilla tehtiin myös muutama kuuntelutehtävä, joiden taso oli lukiomaista. Minulla oli kyllä muutamia virheitä eli ehkä tässä ei ihan kannata ruveta leijumaan. :D Kuullunymmärtäminen ei ole koskaan ollut vahvin alueeni, ja olenkin joutunut täällä aina välillä pyytämään kauppojen työntekijöitä tai tarjoilijoita toistamaan asiansa, koska en vain ole kuullut ja ymmärtänyt heti. Täällä on todella paljon asiakaspalvelussa töissä muita kuin natiiveja englannin puhujia, joten aksenteista on välillä vaikea saada selkoa. Toivon, että tämä muuttuu nopeasti, kunhan tottuu kuuntelemaan erilaista puhetta.

Ensimmäisen keskustelukurssin tunnin jälkeen olen vähän entistä enemmän sitä mieltä, että puhun oikeasti ihan hyvin englantia. Ja kiitän toimiston työntekijöitä, jotka olivat rehellisiä, eivätkä tunkeneet minua johonkin, jossa opetellaan aikamuotoja ja lauserakenteita! Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ehdottomasti tarvitsen tässä vaiheessa paikan, jossa pääsen säännöllisesti puhumaan harjoittelun merkeissä. Odotan siis innokkaasti ensi viikon tuntia.

Seuraavana suunnitelmana on etsiä itselle kuntosali, joka tarjoaa ryhmäliikuntatunteja. Asuinkompleksimme kuntosalia en ole vielä testannut, koska se näyttää sisältävän vain juoksumattoja ja spinningpyöriä. Uima-allasalueestakin on testattu vasta poreamme. Tärkeimpänä tavoitteena tässä vaiheessa on kuitenkin autolla ajamisen harjoittelu päivittäin, koska ilman autoa täällä ei pärjää. Tässä harjoittelussa olenkin jo edistynyt kohtalaisesti (autoilusta lisää myöhemmin). Lisää harjoitusta tulee väkisinkin, kun mies lähtee tämän viikon lopulla kahden viikon työmatkalle, joten kukaan ei aja minun puolestani yhtään mihinkään. Ja kunhan elämä tästä tasaantuu, pääsemme ehkä myös viikonloppuisin tekemään miehen kanssa jotain muuta kuin säntäilemään kaupasta toiseen ja käymään Ikeassa. Ehkä saan sitten jopa valokuvia tänne! :) Stay tuned!