Lisää terveysongelmia

Kävin eilen erikoislääkärillä, ja näin siinä sitten kävi:

Vastaanotolla nopeasti näpsäisty kuva, koska piti heti päästä näyttämään miehelleni, mitä maailmassa tapahtuu. 

Päätin jo viime viikolla aika nopeasti sen urgent care -visiittini jälkeen, että ehkä kannattaisi vain mennä erikoislääkärille jalkani takia, sillä huomasin, että jo pienestä high impact -toiminnasta jalkaa alkoi särkeä. Minulla oli jo viime perjantaina aika sille lääkärille, jota urgent caresta suositeltiin (olin liian laiska etsimään mitään muuta, joten olin valmis sokeasti ottamaan heidän suosituksensa, vaikka tiedän, mihin ne suositukset perustuvat), mutta sitten en voinutkaan mennä sinne, koska he eivät olleet vakuutukseni piirissä. Meillä oli pieni informaatiokatko (ja ehkä kielimuuri?) vastaanottovirkailijan kanssa puhelimessa - täällä on kaksi lähes samannimistä vakuutusta, jotka muodostavat jonkinlaisen liittoutuman ja jolla on yhteisiä vakuutuksia, jotka käyvät molempien verkostoon, mutta myös sellaisia, jotka käyvät vain toisen verkostoon, ja tämä klinikka kuului vain toisen verkostoon. Olisin totta kai päässyt sinne, mutta omavastuuosuuteni olisivat voineet olla suurempia, koska klinikka ei kuulunut vakuutukseni piiriin. Kävin seuraavanlaisen keskustelun vastaanottovirkailijan kanssa:

*minä* "So if I come here, what is the cost for me?"
*virkailija* "We cannot know now. We'll bill your insurance company and then they will bill you for what they won't cover".
*minä* "Okay then, what is the cost without the insurance?"
*virkailija* "Without the insurance the first consultation is free." Öh okei, täällä ei siis todellakaan kerrota, mitä nämä palvelut oikeasti maksavat. Virkailija ei vastannut siihen, mitä minä kysyin. En tietenkään mennyt tuonne. Itse asiassa hyvä vain, etteivät he olleet vakuutukseni piirissä, koska kyseessä oli kyllä niin hämärä klinikka taas että voi huh huh. Näytti siltä kuin se olisi 70-luvulta ja ehkä siirretty tänne jostain kehitysmaasta. Tsekkasin kyllä nettiarvostelut etukäteen, mutta en tullut niistä kovin viisaammaksi.

Ja ei, en ole tyhmä. Yritin totta kai etukäteen tarkistaa vakuutukseltani, kuuluuko tämä paikka vakuutukseni piiriin. Koska en löytänyt sitä heidän nettihaustaan, soitin vakuutusyhtiöön, koska vähän ihmettelin, miksi urgent care lähettäisi minut jonnekin, joka ei kuulu vakuutukseni piiriin (vaikka mitäpä se heitä kiinnostaisi). Tappelin puhelinautomaatin kanssa varmaan 15 minuuttia ennen kuin se suostui siirtämään minut oikealle ihmiselle ja kuuntelin kahdesti, miten automaatti toivotti minulle "And by the way, happy belated Birthday!" joka kerta, kun syötin syntymäaikani. Ihminen langan päässä etsi tätä klinikkaa ja totesi sitten, ettei löydä sitä, mutta että "It still doesn't mean it's not on our network. They might just be under a slightly different name". Että näin.

Joka tapauksessa, varasin siis ajan toiselle klinikalle, joka kuului vakuutukseni piiriin. Kaverini suurin piirtein etsi minulle tämän paikan. Siis ihan oikeasti. Hän oli ilmeisesti kyllästynyt kuuntelemaan valitustani siitä, miten tässä maassa ei tiedä, minne menisi (ellei ole sellaista vakuutusta, joka käy vain ja ainoastaan vakuutuspuljun omissa paikoissa) ja mistä saa hyvää palvelua ja siihen, miten en hoida terveyttäni, vaikka selvästi tarvitsisin palveluja. Olen onnekas, kun minulla on ihania ystäviä avartamassa maailmankuvaani. (Terkut vain sinne ruudun toiselle puolelle! <3) Minusta olisi kiva, jos tietäisi, minne mennä. Valinnanvara on mielestäni kammottavaa. Kaverini ihmettelee, eikö ole hienoa, kun saa ihan itse valita, minne ja kenelle lääkärille menee. Ei Suomessa vain koskaan saanut - tai ei ainakaan usein. Ja mieti nyt, miten loistavaa ja huippua terveydenhuoltoa tältä alueelta voi saada! Varmasti paljon parempaa kuin meidän pienestä Suomen maasta! Mutta kun en minä tiedä, mistä niitä hyviä palveluja saa. En minä jaksa etsiä tunteja ja lukea nettiarvosteluja, koska mielestäni ihmiset ovat lähtökohtaisesti idiootteja, eikä perusurpon mielipiteellä ole mielestäni merkitystä silloin, kun puhutaan terveydenhuollosta. Perusurpo toteaa menneensä lääkäriin nenäkivun takia, mutta sai lääkäriltä kurkkulääkityksen - toteaa lääkärin huonoksi. (Olen törmännyt juuri tuollaisiin nettiarvosteluihin.) Eihän tuo kerro mitään lääkärin ammattitaidosta, se kertoo perusurpon typeryydestä. Kaverini toteaa, eikö suurin merkitys ole nimenomaan sillä, onko perusurpo tyytyväinen vai ei. Eikö tuokin tarina kerro siitä, ettei perusurpo saanut tietää, mikä häntä vaivasi ja ettei lääkäri selittänyt potilaalle, mikä tämän vaiva on. Asioista voi siis olla montaa mieltä, ja päivä päivältä kuljen ehkä lähemmäs sitä hetkeä, kun vain yksinkertaisesti hyväksyn, että tässä maassa toimitaan näin ja että terveydenhuolto on ensisijaisesti bisnestä, ihan niin kuin kaikki muukin täällä. Ehkä joku päivä vielä kiitän sitä, että saan valita ihan vapaasti, minne menen.

Anyway, minun ei oikeastaan pitänyt avautua tästä asiasta nyt täällä, mutta en näköjään kyennyt pitämään sormiani erossa näppäimistöstä. Takaisin asiaan: Kävin siis eilen erikoislääkärillä. Niistä samoista röntgenkuvista, joista urgent caressa sanottiin, ettei niissä näy mitään, tämä erikoislääkäri näki luonnollisesti kaikenlaista. (Olin tietenkin saanut röntgenkuvat levyllä itselleni, jotta voin viedä eteenpäin erikoislääkärille.) "They can say anything in urgent cares", hän totesi, kun kerroin, miten minulle oli sanottu, ettei kuvissa näy mitään ja ihmetteli, miksei kukaan edes käynyt kanssani kuvia lävitse urgent caressa.

Ongelmakohta on veneluuni, ja alue on tapaturman takia inflammated. Eli tulehtunut tai turvonnut, en nyt ihan tiedä, kumpi olisi fiksumpi sana. Selvisi, että minulla on bone structure, joka on vähän epätyypillinen, mikä aiheuttaa entisestään kipua. Pitäisi ainakin 2 viikkoa pitää tuota jalkatukea liikkuessa, jotta jalka ei taittuisi. Jalkaa ei ole siis mitenkään muutoin kipsattu, koska ei ole mitään murtumaa. Tuon bootsin voi vain vetää jalkaan ja se on siinä. Vaihtoehto olisi ollut kainalosauvat, mutta lääkärin kanssa tulimme siihen tulokseen, että ehkä tämä on helpompi, vaikken kyllä nyt tämän mokkulan kanssa kotona hengatessani ole enää aivan vakuuttunut asiasta. Onneksi kepit voi aina käydä ostamassa apteekista.

En tiedä, mitä ajatella tästä jalkatuesta. Mieheni näki sen ja nauroi, että se on hänen mielestään amerikkalaisin juttu ikinä ja ihmetteli, miksei Suomessa näkynyt tuollaisia. (Turkuahan totta kai voi verrata Piilaaksoon ihan helposti, ei ollenkaan eri tasoiset ja kokoiset paikat...;) ) Noh, oli miten oli, mutta tällä nyt mennään.

Tämäkin touhu tietenkin taas maksoi. Koska maksulliseen henkilökohtaiseen terveysvakuutukseen perustuva terveydenhuoltosysteemi on syvältä Koska olen laiska enkä edelleenkään ole jaksanut perehtyä vakuutustietoihini, en tiedä, miksi, mutta jostain syystä tämä konsultaatiokäynti maksoi paljon enemmän kuin ne erikoislääkärikäynnit, joilla olen käynyt ääneni takia ja jotka ovat olleet aika halpoja. Klinikalta oli luvattu ilmoittaa minulle ennen käyntiä, mikä oma osuteeni on, mutta eivät he ilmoittaneet. Eivät tietenkään, koska täällä harvoin kukaan tekee mitään, mitä lupaa, eikä kukaan ainakaan koskaan soita takaisin tai palaa asiaan. Mutta koska ennen jokaista käyntiä allekirjoitetaan lappu, jossa lupaa maksaa kaiken, mitä vakuutus ei korvaa, eipä siinä paljon parane palvelujen jälkeen ruveta ihmettelemään, mikä tässäkin muka maksoi. Yleensä kyllä maksu suoritetaan ennen käyntiä. Jostain syystä nyt se maksettiin vasta jälkikäteen. Ehkä se, että lääkäri katsoi tuomani röntgenkuvat, maksoi huomattavasti enemmän...

Ja sitten on tuo jalkatuki. Eihän sekään mikään ilmainen tietenkään ole. Ensin lääkäri sanoi minulle, että käy ostamassa tuollainen apteekista, se on siellä paljon halvempi kuin klinikalta ostettuna. (Ihanan rehellistä.) Sitten hän kuitenkin näki tiedoistani, että yhdenlainen omavastuuosuuteni vakuutuksessani on täyttynyt. "Have you had surgery this year?" hän ihmetteli. "No, I've just had a lot of problems this year...", minä vastasin. Koska raja oli täyttynyt, lääkäri totesi, että voinkin ottaa tuen heidän kauttaan, koska vakuutuksen pitäisi nyt korvata se. Pitäisi. Kiinnitin huomiota tarkkaan sananvalintaan vasta jälkikäteen. Nyt olen varma, että joku kaunis päivä postiluukusta kolahtaa jäätävä lasku tästä hökötyksestä, jota inhoan jo nyt.

Haluaisin olla valittamatta. Haluaisin olla sanomatta mielipidettäni ääneen, koska tiedän, että mielipiteeni tekee minusta ahdaskatseisen. Se, että olen tottunut jonkinlaiseen tapaan toimia, ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tapa toimia. Se, että olen kasvanut yhteiskunnassa, joka on tarjonnut lähes ilmaisen terveydenhuollon (aiheutti se systeemi mitä tahansa ongelmia kyseiselle yhteiskunnalle), ei tarkoita, että muunlainen tapa hoitaa kansan terveys olisi ollenkaan huonompi tapa. Tiedän, että mielipiteeni ei kerro mistään muusta kuin siitä, että olen itse aikamoinen perusurpo.

Onneksi en kuitenkaan ole ihan täysin tyhmä perusurpo. Tiedän tasan tarkkaan, mistä on kysymys, koska osaan ajatella ja miettiä omaa toimintaani. Tiedän, että paha mieleni sekä väsymykseni ja ärtymykseni tätä systeemiä kohtaan ei johdu tästä systeemistä. Paha oloni ei oikeasti kohdistu systeemiin tai ei ainakaan lähtökohtaisesti. En inhoa tätä maata, vaikka viime aikoina on tuntunut juuri siltä. Oikeasti oloni johtuu siitä, mistä lääkärillekin mainitsin: "I've just had a lot of problems this year." 

Rajansa kai silläkin, mitä pieni ihminen kestää ennen kuin alkaa hajottaa aika pahasti. Ehkä ihan hyvä, että olen (jälleen) pakotettu olemaan sairauslomalla 2-3 viikkoa. Ehkä saan tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja äänihuulenikin saavat sitä lepoa, jota ne eivät (edelleenkään) ole riittävästi saaneet ja jota ne (taas) särystä päätellen tarvitsevat. Ehkä saan myös aikaa ajatella sitä, mitä tälle elämälle pitäisi tehdä, koska nyt ei näytä menevän kovin vahvasti.

Amerikkalaisen (?) virityksen kanssa hengataan amerikkalaisesti kengät jalassa sisällä. Tuon hökötyksen pohja on niin paksu, että toinen jalkani jää huomattavasti lyhyemmäksi, eikä kävely ilman kenkää onnistu ollenkaan. Lääkäri painotti, että toisessa jalassa täytyy pitää tarpeeksi paksupohjaista kenkää, koska muutoin seuraavaksi hoidetaan lantiokipuja. Tämä lenkkarini on hieman liian matala ja huomaan jo nyt, miten en pysty kävelemään normaalisti ja miten terve jalkani ja alaselkäni alkaa kipuilla. Ja olen ollut tänään vain kotona. Huoh. 

The Wizarding World of Harry Potter Hollywoodin Universal Studiosissa

Tervetuloa Hogsmeadeen eli Tylyahoon!

Olen melkein aloittanut bodyattackin AIM1-koulutuksesta kertovan postaukseni luonnoksen sanoilla "rakastan bodyattackia". (Lupaan teille LM-fanilukijoille, että tuo postaus on oikeasti vielä tulossa.) Äsken tarkistin, ettei tuo näköjään olekaan enää ensimmäinen lause, joten aloitetaanpa nyt sitten tämä postaus ilmoittamalla, että minä rakastan Harry Potteria ja lähes kaikkea siihen liittyvää. Luin ensimmäisen kirjan ollessani 13-vuotias (muistaakseni), ihastuin siihen ensimmäisistä sivuista alkaen ja olen sittemmin ahminut jokaisen kirjan monta kertaa suomeksi ja englanniksi etu- ja takaperin. Jossain vaiheessa elämä vei meitä hiukan erilleen, mutta aina olen palannut ihastukseni pariin. Jos joku kehtaa sanoa, että Harry Potterit ovat vain lapsille (niin kuin mieheni...), kannattaa valmistautua kuuntelemaan tunteja sitä, miten paahtoan sarjan teemoista ja perustelen, miten tarinat ovat kaikkea muuta kuin "vain lapsille".

Kun minulle aikoinaan selvisi, että Floridassa Orlandon Universal Studiosissa on Harry Potter -puisto, ilmoitin heti miehelleni haluavani sinne. Floridaan ei kuitenkaan ihan noin vain Kaliforniasta lähdetä, kyseessä on vähän sama kuin Suomesta lähtisi Etelä-Euroopan eteläisimpään kolkkaan, ehkä jopa vähän kauemmas. Sitten kuulin, että Hollywoodin Universal Studiosiin avataan sinnekin HP-puisto ja olin ratketa riemusta. Sinne! Heti just nyt.

Universal Studios, The Entertainment Capital of L.A. 

HP-alue avattiin Hollywoodin Universal Studiosiin tämän vuoden huhtikuussa eli ihan vähän aikaa sitten. Keväällä ajattelin, että ehkä synttäreideni aikaan voisi mennä. Pohdin lähtemistä kuitenkin todella pitkään. Olemme kerran aiemmin olleet Universal Studiosissa heinäkuussa ja siellä oli siihen aikaan aika paljon ryysistä, noin niin kuin lievästi ilmaistuna. Olin varma, että Harry Potter tuo alueelle vain entistä enemmän populaa. Kaiken lisäksi liput ovat kalliit. Me selvisimme muutama vuosi sitten Universal Studiosin heinäkuun väenpaljoudessa ja (yli) tunnin laitejonoissa vain, koska meillä oli Front of Line -liput. Oli siis selvää, ettemme lähtisi puistoon ilman sellaisia nytkään, sillä halusimme kuitenkin mennä myös muualle kuin vain HP-alueelle. Jos perusliput ovatkin kalliit, niin Front of Linet ne vasta hävyttömissä hinnoissa ovatkin: maksoimme nyt $250/lippu.

Tämä oli ainoa, mitä Tylypahkaan vievästä junasta oli jaksettu rakentaa. Junan sisällä oli ilmeisesti paikka, jossa otatuttaa itsestään (varmaan todella kallis) valokuva, mutta me jätimme väliin. 

The Wizarding World of Harry Potter -alue koostuu kahdesta laitteesta ja kahdeksasta kaupasta. Kyllä, luitte oikein. Kuulostaa typerältä ja rahastuksen maulta ja sitähän se onkin - koko Universal Studios ei ole mitään muuta kuin rahastusta ja mainostusta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että menimme, sillä HP-puisto on todella hienosti tehty. Eikä se väenpaljous muuten ollut lamaannuttava, vaikka tokihan ihmisiä oli enemmän kuin vain paljon.

Tylypahka. Mieheni sanoin "huomaa kyllä, että elokuva-alan ihmiset ovat rakentaneet tämän mestan". 

Linna näytti massiiviselta ja aidolta, vaikka on oikeasti pieni ja suurimmaksi osaksi tietenkin pelkkä lavaste.

Aloitin jo ilmoittamalla rakastavani Harry Potteria, mutta perutaan nyt kuitenkin hiukan ja sanotaan, etten kyllä rakasta niitä elokuvia. Totta kai olen aina mennyt katsomaan kaikki lähes heti ilmestymisen jälkeen, olen katsonut ne useasti ja tykkään niistä kyllä, mutta todellisena kirjojen fanina olen sitä mieltä, että ne elokuvat ovat aika köykäisiä ja varmasti ehkä aiheuttavat ajatuksen siitä, että koko homma on lapsille.

Universal Studiosin HP-puisto perustuu totta kai vain ja ainoastaan niihin elokuviin. Luonnollisesti. Onneksi lavastus elokuvissa on mielestäni ollut aina kohtalaisen onnistunutta, joten olin kyllä aika huumassa. Ja hei, mikä tahansa harrypotter on parempi kuin ei mitään harrypotteria.

Joku on päättänyt, että Universal Studiosin Tylyahossa on aina talvi. Tosin suurimman osan ajasta, kun Harry Potter vierailee Tylyahossa, taitaa olla talvi, joten ehkä ihan hyvä päätös. Kermakaljaa myytiin alueella pienistä kiskoista. Sitä oli kahdenlaista versiota, me maistoimme frozen-version. Oli vähän liian äklön makeaa. 

Ne kaksi laitetta alueella ovat kyllä pieni pettymys aikuiselle. Toinen niistä on nimeltään The Flight of the Hippogriff ja se on muuten Hollywoodin Universal Studiosin ainoa ulkona oleva laite. Se on perheystävällinen vuoristorata ja kestää noin 20 sekuntia. Toisin sanoen siis lähinnä lapsille.

Hagridin tönö.

Buckbeak aka Hiinokka valvomassa vuoristorataansa. 

Toinen laite, Harry Potter and the Forbidden Journey, on 3D-laite, mutta sentään kunnon 3D siten, että istuin on kuin Särkänniemen Tornadossa konsanaan, mikä kertoo siitä, että hommassa oikeasti jopa vähän liikutaan (tai no, ainakin annetaan käsitys siitä, että liikuttaisiin). En ole koskaan syttynyt 3D-laitteisiin (enkä elokuviin), mutta onhan ne yleensä hienosti tehty. Tästä Harry Potter -laitteesta kyllä tykkäsin, varmaan aiheen takia. Siinä lennettiin luudalla Tylypahkan mailla, pelattiin huispausta, kamppailtiin lohikäärmeen kanssa, oltiin Whomping Willown (Tällipaju? Kamala, olen unohtanut osan niistä upeista Kapari-Jatan suomennoksista!) armoilla ja ankeuttajien kynsissä (siitä tuli vähän Lord of the Ringsin sormusaave-vibat, mutta annettakoon tekijöille anteeksi). Minulle tuli laitteessa vähän hassu ja paha olo niin kuin 3D-laitteissa minulle aina tulee, mikä on yksi syy siihen, miksen pidä niistä. Enkä ole ainoa. Kuulemma tämän Potter-laitteen jälkeen on varauduttu siihen, että joku saattaa jopa oksentaa - sitä varten on tehty ihan oma huoneensa (tai ainakin näin luin).

Puisto on täynnä kivoja yksityiskohtia, tämä Tylypahkan mailta. HP-alueen ulkopuolella Universal Studiosissa on esillä yksi niistä 14:stä Ford Anglia -autosta, joita Salaisuuksien kammio -leffassa oikeasti aikoinaan käytettiin. 

Harry Potter and the Forbidden Journey oli selvästi koko Universal Studiosin suosituin laite. Puisto avautuu virallisesti klo 9 aamulla, mutta lisämaksusta sinne pääsee jo aikaisemmin jonottamaan. Kello 9:10 jono tähän 3D-Potteriin oli jo melkein tunnin - siis 10 minuuttia puiston virallisen avaamisen jälkeen! Nopeasti jono kasvoi lähes kahteen tuntiin ja pysyi siinä koko päivän. Ehkä sanoisin, ettei laite missään nimessä ole tuollaisen jonotuksen arvoinen, mutta tuskin minulla on varaa sanoa mitään, kun en jonottanut lähes ollenkaan.

Tämä laite on rakennettuna Tylypahkan linnan sisään, joten osa jonotuksesta (joskin se hyvin loppuosa) on sisällä ja sinne on rakennettu kunnon lavasteet. Löytyy mm. yksi luokkahuone, Dumbledoren työhuone ja rohkelikkojen oleskeluhuone. Ehkä nämä hienot lavasteet tekevät loppujonotuksesta vähän kivempaa.

Nämä taulut liikkuivat ja puhuivat ihan niin kuin oikeassa Tylypahkassa. Front of Line -jonon puolella sai olla rauhassa, ei ollut ruuhkaa tässä kohtaa. 

Lihava Leidi valvoi totta kai rohkelikkojen oleskeluhuoneen edessä. 

Dumbledoren työhuone. Näyttelijän kuvastus oli todella aidon oloinen puhuva hahmo, ihan kuin joku ihminen olisi oikeasti seissyt tuolla.

Lajitteluhattukin puhui, totta kai.

3D-laitteen varoituskyltti, joka oli tehty aiheeseen kuuluvasti: Notice from the Department of Magical Transportation. Ylipäänsä minusta parasta olivat nämä kaikki pienet yksityiskohdat, jotka piti ymmärtää ne tajutakseen. Esimerkiksi vessastakin löytyi hauskoja yksityiskohtia. 

Sitten on ne kahdeksan kauppaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitkä tahansa kaupat, vaan Tylyahon kaupat. Jokainen kauppa edustaa jotenkuten Potter-maailmassa esiintyneitä kauppoja. Valitettavasti kauppojen sisältö on kyllä lähes sama, Honeydukesia eli Hunajaherttuaa lukuun ottamatta, eikä pääse yli eikä ympäri siitä faktasta, että kauppojahan ne ovat. Puisto koostuu siis lähinnä kaupoista. Toki täytyy muistaa, että HP-alue on Universal Studiosin sisällä eli samalla lipulla pääsee siis koko puistoon; Harry Potter-alueelle ei ole erillistä lippua.

Jostain syystä Tylyahoon on tuotu myös Ollivander. Ja tämä ei ollut vain kauppa, vaan myös esitys. Ensin pienissä ryhmissä päästiin sisälle (lavaste)kauppaan, jossa itse Ollivander valitsi ryhmän joukosta muutaman lapsen, joille auttoi etsimään taikasauvan. Tämä show oli lyhyt. Sen jälkeen siirryttiin kauppaan, joka oli oikeasti kauppa ja josta sai ostaa itselleen taikasauvan. Jonotus tähän oli lyhyimmillään, mitä me näimme, 40 minuuttia. Toisin sanoen siis esitykseen, jonka tarkoituksena oli saada ihmiset ostamaan taikasauvoja, sai jonottaa ja kauan. (Totta kai sinne oikean kaupan puolelle pääsi ilman jonotustakin, jos oli valmis missaamaan esityksen.) Tämä oli yksi Universal Studiosin harvoista paikoista, johon Front of Linella ei ollut omaa jonoa. Mieheni ei olisi jaksanut jonottaa (ymmärrettävästi), mutta minä halusin. 

Ollivander oli tällä kertaa nainen. Näyttelijänlahjat hänellä olivat ihan kohdallaan, vaikka täytyy kyllä sanoa, että oli täysin turhanpäiväinen kokemus. 

Pöllöpostitoimisto. Täältä saa lähettää kortteja, kirjeitä ja räyhääjiä, joihin saa virallisen Tylyahon postileiman.

Lavasteet on täälläkin.

Tylyahon fiilis ja kaupat on kivasti tehty, mutta tavaroiden hinnat ovat aika järkyttävät. Esimerkiksi velhoasu maksoi yli 100 dollaria. Olen aina halunnut kotiini kotitontun, mutta jätin ostamatta kotitonttunuken, koska sekin maksoi kolmekymppiä ja haisi kamalasti halvalle muoville. Lisäksi muistin, että olen oikeastaan aina inhonnut sitä elokuvantekijöiden näkemystä Dobbysta (muistaako joku Vladimir Putin -kohun?), joten parempi vain pitää se kotitonttu siellä oman mielikuvituksen sisällä. Olisin voinut ostaa myös yhden collegepaidan, mutta sekin maksoi 60 dollaria. Kovin sitä rahaa siis yritetään tehdä ja varmasti tehdäänkin. Sääliksi käy niitä vanhempia, jotka ovat tuolla lastensa kanssa. Ruoka Tylyahon ravintolassa eli the Three Broomsticksissa aka Kolmessa luudanvarressa oli sentään kohtalaisen hintaista.

Ylihinnoiteltuja paitoja.

Ja vielä enemmän ylihinnoiteltuja karkkeja Honeydukesissa. Osa karkeista oli niitä, joita kirjoissa ja elokuvissa esiintyy, mutta suurin osa oli tavallisia karkkeja käärittyinä mukamas aiheeseen liittyviin paketteihin ja naurettavan suuren hinnan alaisuudessa. Olisin ehkä sortunut suklaasammakoihin, ellei olisi ollut niin kuuma, että ne olisivat sulaneet kahden askeleen aikana. Ja ellei vieressäni olisi ollut miestäni ilmoittamassa, ettet varmasti maksa kymppiä karkista, jonka saat ruokakaupasta kahdella dollarilla. Ilonpilaaja. ;) 

Yksi kivoista yksityiskohdista: Gringottsin eli Irveta-pankin kyltti johti tänne, pankkiautomaatille. Pitäähän sitä rahaa saada lisää, jotta voi ostaa niitä kaikkia kalliita kamoja.

Laitteiden ja kauppojen lisäksi alueella on myös kaksi esitystä, Tylypahkan kuoro sammakkojensa kanssa ja Kolmivelhoturnajaisten alkushow. Lisäksi ympäri aluetta on kohtia, joissa voi tehdä taikoja käyttämällä interaktiivista taikasauvaa. Mistä sellaisen saa? No ostamalla sieltä Ollivandersilta tietenkin. Emme todellakaan ostaneet eli jäi nyt kokematta tämä taikojen tekeminen. Näin pari aikuista pariskuntaa ilman lapsia näitä tekemässä, joten onneksi emme olleet ihan ainoita lapsenmielisiä aikuisia paikalla.

Ihmettelin aina Liekehtivä pikari -leffassa sitä, miten Kolmivelhoturnajaisten alkushow liittyi mihinkään Potteriin liittyvään ja ihmettelen sitä edelleen. Ihan kiva esitys toki.

Me saavuimme HP-alueelle yhdeksältä aamulla ja lähdimme sieltä pois noin yhden aikaan. Myöhemmin päivällä kävimme vielä pyörähtämässä uudelleen. Aika kauan siis kaksi laitetta ja kahdeksan kauppaa viihdyttivät. Hengailimme muutoinkin Universal Studiosissa, vaikka olemme olleet siellä jo aiemmin. Kävimme kokemassa uudelleen muutamat laitteet, koska meillä nyt kuitenkin oli se Front of Line -passi. En ymmärrä, miten kukaan ehtisi käydä kaikissa laitteissa ja esityksissä ilman tuota passia, ei ainakaan kesällä. Jonot olivat kaikkiin vähintään tunnin ja joihinkin kauemminkin. Mitään minun mielestäni oikeita huvipuistolaitteita puistossa ei ole, ellei lasketa Muumio-vuoristorataa, joka on sisätilassa, ja Jurassic Park -jokiajelua, joka on mielestäni maailman tylsin. Kaikki muu on 3D-kamaa ja niitäkin laitteita on ehkä kolme. En kutsuisi paikkaa huvipuistoksi, enemmän se on teemapuisto, mutta kivaa siellä totta kai on. Siellä pääsee studiokierrokselle (jono oli melkein kaksi tuntia) ja siellä on esityksiä, kuten Special Effects Show ja Animal Actor Show. Kävimme uudelleen näissä ja ne olivat jopa hieman uudistuneet sitten viime kerran.

Näkymä Losin kukkuloille ja Universalin lavastealueelle, jonne studiokierros menee. 

Näin Hollywood-elokuvassa tehdään tulva. Ja väittävät, että Kaliforniassa on pulaa vedestä ja että vettä pitäisi säästää, hah. Tosin täällä pohjoisessahan sanotaan, että juuri Etelä-Kaliforniassa tuhlataan vettä. ;) 

Suosittelen Universal Studiosin Harry Potter -maailmaa kaikille todellisille Potter-faneille, oli lapsi tai aikuinen. Alue on pieni, mutta hienosti tehty ja kaikki ne yksityiskohdat ovat ihania. Nyt ei muuta kuin suunnittelemaan edelleen sitä reissua sinne Orlandon vastaavaan puistoon! Siellä on kuulemma Diagon Alley, Viistokuja. Pakkohan se nyt on nähdä!

Zonko's Joke Shop eli Sekon pilapuoti (piti oikeasti googlettaa, miten tämä on suomennettu - selvästi syy lukea Potterit taas vaihteeksi suomeksi).

Jollakin on mennyt jauhot ja vellit sekaisin, kun Sekon puodissa myydään Weasleyn kaksosten keksintöjä. Jos ei tiedä, mihin Decoy Detonatoreita käytetään, ja mikä vitsi ja mistä vakavasta aiheesta U-No-Poo on, ei taida olla tarpeeksi Potter-fani.

Tämän fanin täytyy myöntää, että kun näin nämä, tiesin heti, mitä ne on, mutta jos joku jossain muussa paikassa ja yhteydessä työntäisi eteeni tällaisen pörröisen pallon, olisin ihan, että "mikä tämä muka on". 

Mitä mieltä mieheni, Pottereista lähes mitään tietämätön tyyppi, oli HP-puistosta? Hän oli positiivisesti yllättynyt, sillä mainos "kaksi laitetta, kahdeksan kauppaa" ei ollut vakuuttanut häntä etukäteen. Hänkin oli sitä mieltä, että paikka on hienosti tehty. Harmillisesti hän oli kuitenkin koko viikon odottanut tapaavansa Voldemortin (ainoa hahmon nimi, jonka hän tietää Harry Potterin lisäksi) ja oli todella pettynyt, kun tällaista hahmoa ei sitten ollutkaan. Kysyin, tietääkö mieheni edes kuka Voldemort on ja mitä tämä tekee, mihin hän vastasi, että "Joo, se on se... se... se tumma tyyppi. Eiku ei... onko se sittenkin se yks toinen?" Mutta hei, kyseessä nyt on kuitenkin perhealue, niin ehkä ihan hyvä, ettei Voldemortia näkynyt.

Jotkut Tylyahon kaupoista olivat saaneet vain kulissin, kuten Madam Puddifoot's. 

Hirviökirja hirviöistä. Oli häkissä ihan syystä, se nimittäin vähän riehui.

Harry Potter -teema jatkui tällä viikolla, kun luin Harry Potter and the Cursed Child -näytelmästä tehdyn käsikirjoituksen. Yhtä asiaa olen aina inhonnut HP-kirjoissa ja se on ehdottomasti se epilogi. Olen lukenut viimeisen kirjan varmaan 10 kertaa, mutta epilogin vain muutaman kerran - minun maailmassani sitä ei ole olemassa, on se niin kamala. Totta kai Cursed Child piti silti lukea. Pidin mielessäni koko ajan sen, että kyseessä on näytelmä, ei novelli eikä etenkään J.K Rowlingin kirjoittama kirja (miksi tätä kutsutaan 8. Potteriksi, eihän se ole mitään sinne päinkään?), mutta ei auttanut. Tiivistäisin oloni lukukokemuksen jälkeen tähän lauseeseen: Wtf did I just read?! Kerroin juonen miehelleni (joka ei siis tajua Pottereista mitään, se tuli varmaan jo selväksi) ja hänkin kysyi ihmetellen, että "ihan oikeastiko?". Kertoo ehkä siis jotain juonen tasosta. Näytelmänä ja teatteriesityksenä on kuulemma hienosti tehty, joten ehkä Cursed Child on edukseen vain ja ainoastaan sellaisenaan. Toki silti edelleen mikä tahansa potter on parempi kuin ei mitään potteria, ja jos Rowling osallistuisi vaikkapa velhomaailman osoiteluettelon kirjoittamiseen, minä lukisin senkin mielelläni.

"Have you seen this wizard?" Hei, I wish... ;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Pitää varmaan kaivaa taas tuolta kaapista esiin ne Potterit, jotka roudasin Suomesta tänne. Onhan siitä jo kunnolla yli vuosi aikaa, kun ne viimeksi luin.

Vihdoin BODYSTEP® ohjaaja!

Muistatteko vielä, että minusta piti tulla Les Millsin bodystepin® ohjaaja? No, nyt minusta on vihdoin ja viimein tullut sellainen. Sain synttäripäivänäni Les Millsiltä viestin, että sertifiointivideoni on läpäissyt kaikki vaadittavat kriteerit. Olin kuvannut videon vain 6 päivää sitten, joten arvostelu tapahtui todella nopeasti.

Siinä se nyt on. 

Tein videoni yli kaksi kuukautta koulutuksen jälkeen. LM antaa aikaa videon teolle juurikin tuon kaksi kuukautta, mutta anoin lisäaikaa ääniongelmieni vuoksi ja se totta kai myönnettiin (jatkot ovat aika automaattisia). Kaikkien muiden LM:n formaattieni kanssa olen aina tehnyt videoni nopeasti koulutuksen jälkeen. Toukokuisen bodystep-koulutuksen jälkeen kuitenkin jäin heti sille 2 viikon hiljaisuusretriitille. Senkin jälkeen ääni vain oli ja pysyi ikävänä, joten videon kuvaaminen oli viimeinen asia mielessäni. En pystynyt edes harjoittelemaan viikkoihin. Vieraannuin koko bodystepin ajatuksesta ja taisin jopa mainita kerran ääneen, etten varmaan koskaan tee videotani.

Jos totta puhutaan, olen harjoitellut koulutuksen jälkeen tasan kolme kertaa. Sitten vain päätin, että kyllä näillä taidoilla nyt yksi video läpäistään ja päätin kuvata omani pois alta mahdollisimman nopeasti. Kutsuin neljä kaveria paikalle osallistumaan feikkitunnilleni ja ei muuta kuin kamera päälle.

Ja läpi meni! Sain jopa erinomaista palautetta, etenkin tekniikastani, vaikka itse olin totta kai videota katsoessani ollut aika kriittinen. Onneksi meni läpi, sillä tein aikamoisia uhrauksia videon eteen. Ensinnäkin pahin tapahtui: mikki kuoli kesken tuntini, eikä virronnut millään patterin vaihdolla eikä muullakaan. Olin kappaleessa 9, ja kun kappaleita venyttely mukaanlukien on 12, päätin vain puskea lävitse ja jatkaa, sillä kaikki oli siihen mennessä mennyt niin hyvin ja pelkkä ajatus siitä, että olisin joutunut joku päivä tulemaan uudestaan ja aloittamaan alusta, ei houkutellut (tunti pitää kuvata kerralla, katkonaisia videoita ei hyväksytä). Laitoin musiikkia vähän pienemmälle, mutta totta kai tilanne meni silti siihen, että piti korottaa ääntä liikaa, jotta olin varma, että ääneni kuuluisi videolla. Muutoinkin olin jo sen tunnin aikana käyttänyt ääntäni enemmän kuin viime aikoina olen tunneillani käyttänyt. Ääniongelmieni suhteen tilanne meni siis sellaiseksi one step forward, two steps back. Sain pahan säryn, ja kirosin kyllä itseäni jälkikäteen.

Toiseksi tein videoni, vaikka olin samalla viikolla venäyttänyt jalkani ja vaikka jalkateräni sisäsivu oli ollut kipeä. Olin kuitenkin levännyt muutaman päivän ja särky oli kadonnut, joten ajattelin jalan olevan ihan hyvä. Siltä se tuntuikin. Ehkä rasitus oli kuitenkin liikaa, sillä nyt viime viikonlopun aikana särky palasi ja eilisen aikana se äityi niin pahaksi, että menin lääkäriin ja röntgeniin, jossa ei tietenkään näkynyt yhtään mitään, koska ei minun jalassani nyt ole mitään murtumia siten, etten sitä tajuaisi. Jalkani ei ole ollut edes turvonnut missään vaiheessa. En kyllä tiedä, mikä sitä vaivaa. Lääkäri antoi jotain venyttelyohjeita ja mainitsi kyllä, että voisin mennä spesialistilääkärille ja magneettikuvaukseen, mutta tuntuu vähän liioittelulta. Lepään tässä nyt taas kaksi päivää ja kattellaan sitten. En saanut taas(kaan) lääkäristä irti edes sitä, kuinka pitkään pitäisi levätä. Olen vakuuttunut siitä, etteivät ne täällä halua sanoa mitään, jotteivät joudu johonkin vastuuseen. (?!)

Nyt olen siis sertifioitu bodystep-ohjaaja. En tiedä, milloin tai missä ohjaan, sillä steppitunteja ei ole mitenkään älyttömän paljoa tarjolla ja aikatauluni on jo turhan täynnä, enkä tällä hetkellä voi edes sijaistaa yhtään ylimääräistä tuntia ääntäni suojellakseni. Itse asiassa vakaasti pohdin, että joudun vähentämään säännöllisiä tuntejani, sillä ääneni tuntuu kestävän yhden tai maksimissaan kaksi ohjausta päivässä ja nekin vain rauhallisella puhumisella. En oikeastikaan tiedä, mikä järki oli siinä, että hankin uuden sertifikaatin tässä vaiheessa, mutta toisaalta eipä se nyt paljoa vaatinut. Halusin myös osoittaa itselleni, että kyllä minä pystyn sertifioitumaan lajissa, jonka tunnilla olen käynyt tasan kerran, jos vain olen tarpeeksi ihastunut lajiin. Tosin cxworxin kanssa oli aikoinaan sama, joten eipä tämä mikään ennätys ollut.

Kiva synttäriviikonloppu takana - tää ois sit niinku kolmekymppinen

Täytin viikonloppuna 30 vuotta. Olin joskus ajatellut, millaista elämäni olisi sitten, kun tulen oikeasti vanhaksi täytän 30 vuotta ja tulen ihanan sopivaan ikään. Kuvitelmiini ei kuulunut se, että asuisin Kalifoniassa, olisin ammatiltani ryhmäliikunnan ohjaaja tai se, että viettäisin synttäreitäni Etelä-Kaliforniassa. Mietimme mieheni kanssa hetken, millaistakohan meidän elämä olisi nyt, jos emme olisi koskaan muuttaneet Yhdysvaltoihin. Kumpikaan ei osannut edes arvata.

Viikko sitten maanantaina yhdellä tunnillani tuli puheeksi synttärit, sillä yhdellä osallistujallani oli syntymäpäivä. Mainitsin ohimennen omanikin ja vasta jälkikäteen tajusin, etteivät amerikkalaiset varmaankaan noin vain ohita mainintaa, vaikka mainitsija sitä olisi toivonutkin. Ja niinpä, kun päivää ennen synttäreitäni viime torstaina saavuin tunnille, jossa käy samoja osallistujia kuin maanantaina, kohtasin tämän. Kyseessä oli 5:45am tunti ja tässä kohtaa kello ei ollut siis edes aamukuutta. Oli kakkua ja kaikkea. Minulla on oikeasti söpöimmät osallistujat ikinä. Kuljetin tuota ilmapalloa mukanani meidän reissussa autossa koko viikonlopun, koska se sai minut hymyilemään.

Paras kortti! Kuulemma naisten versiota ei löytynyt, joten piti soveltaa.

Viikonloppu oli ihan mahtava! Kävimme Hollywoodin Universal Studiosissa lähinnä sen Harry Potter -maailman takia sekä rantakaupunki Laguna Beachissa, jossa mm. söimme Teemu Selänteen raflassa. Ajattelin postailla noista ihan erikseen. Los Angelesissa olemme olleet lomalla joitakin vuosia sitten, kun asuimme vielä Suomessa, emmekä nyt hengailleet siellä yhtään enempää.

Menimme Losiin vain Universal Studiosin takia, mutta saavuimme illalla sen verran aikaisin, että ehdimme lähteä hotellilta hetkeksi. L.A:n turistinähtävyydet ovat kaikkea muuta kuin suosikkejamme ja eniten niistä inhoamme Hollywoodia, mutta koska se oli lähellä hotellia, menimme katsomaan tätä tähteä. Siis ihan vain tämän takia. Oikeastikin. Selitys lienee paikallaan: ihan vähän aikaa sitten eräs katutaiteilija rakensi tälle kyltille muurin, koska... no, koska Donald Trump. Elättelin toivoa, että muuri olisi vielä paikoillaan, mutta totta kai se on tulkittu ilkivaltana ja siivottu nopeasti pois. Turha reissu siis. Ja ei muuta kuin nopeasti pois.

Alue nimeltä Hollywood on mielestäni kamala. Voisi kuvitella jotain hienoa, mutta kyseessä on katu, jolla on ne tähdet ja sitten ostoskeskus sekä kamala turistiryysis ja that's about it. Lomallamme aikoinaan eksyimme yhdelle sivukadulle, josta piti kääntyä nopeasti takaisin, koska meininki siellä oli aika epämääräistä. Tai sitten meillä on vain asennevamma. Joka tapauksessa, ei meidän lempipaikka, vaikka sieltä ostoskeskuksesta näkyy kyllä kivasti Hollywood-kyltille. Miksiköhän ajaudun aina uudelleen näihin paikkoihin, joista en erityisemmin pidä (Hollywood, Vegas...)...? :D 

Niin joo, onhan Hollywoodissa ne julkkisten käden- ja jalanjäljetkin. Suurin osa ihmisistä tässä paikassa palloili siellä, missä oli Harry Potter - ja Twilight elokuvien näyttelijöiden sekä Michael Jacksonin jäljet. Muistan, että muutama vuosi sitten meininki oli aika sama.

Niin ja se teatteri, jossa on Academy Awardsit eli Oscarit, on tosiaan siinä ostoskeskuksessa. Glamööriä? Öh, ei? Tämä teatteri on mielestäni ainoa järkevä asia Hollywoodissa, joten suosittelen ehdottomasti menemään sisälle maksulliselle kierrokselle, jos koskaan eksyy tuohon maailmankolkkaan. Paitsi jos aihe ei kiinnosta. Sitten ei kannata.

Olen monesti sanonut täällä blogissa, että Etelä-Kalifornia on aivan erilainen kuin tämä Piilaakso, jossa me asumme. Kun kaverini luulevat, että täällä hengaillaan rannalla ja nautitaan auringosta, heillä on mielikuva, joka varmasti sopii lähinnä vain Etelä-Kaliforniaan. Piilaaksoon muuton jälkeen en ole käynyt Etelä-Kaliforniassa, ellei lasketa yhtä lyhyttä pyrähdystä Les Mills -tapahtumaan. Olin jopa vähän nyt häkeltynyt siitä, miten erilaista siellä onkaan, koska totta kai näkemyskantani on nyt täysin erilainen, kun olen asunut Kaliforniassa.

Laguna Beach, pieni rantakaupunki Pacific Coast Highwayn (kuvassa) varrella. Ihana, mutta todella kallis paikka. Ehkä vähän elitistinen? Näin ainakin kuulin, mutta en tiedä, pitääkö paikkaansa. Meidän hotelli muistutti enemmän motellia, mutta maksoi yli 400 dollaria yöltä, joten kallis alue ainakin on.

Laguna Beach oli turkoosin väristä Tyynen valtameren vettä, hienoja taloja ja turisteja.

Missasimme auringonlaskun, koska Selänteen rafla oli niin hidas, mutta ranta oli kaunis vielä auringonlaskun jälkeenkin.

Eroa Etelä- ja Pohjois-Kalifornian välillä on vaikea selittää tarkasti, enkä minä mikään asiantuntija olekaan, kun en ole koskaan asunut etelässä tai edes viipynyt siellä pitkään. Fiilis on vain ihan erilainen ja ihmiset näyttävätkin erilaisilta, jotenkin paljon rennommilta siellä kuin täällä. Ja ilma on lämpimämpi kuin täällä. Selkeästi.

Losissa ajateen myös niin jäätävän isoilla autoilla, että täällä Piilaaksossa ihmiset katsoisivat varmaan vain rumasti. No ei, onhan isoja autoja täälläkin, mutta rajansa kaikella. Enemmän täällä ajellaan sellaisilla autoilla kuin Suomessakin. Niin ja sähköautoilla. En tiedä, kuinka suosittuja sähköautot ovat Etelä-Kaliforniassa. 

Saavuimme Laguna Beachiin keskipäivällä autolla, ja ajattelin ennen ulos astumista, että ulkona on varmaan kylmä, koska a) olemme rannikolla, b) on pilvistä, c) mittari näyttää 20 astetta. Tuo yhdistelmä Pohjois-Kalifornian rannikolla tarkoittaa usein kohtalaisen viileää, vaikka kuinka olisi muka 20 astetta. Mutta kun astuin sitten autosta ulos, tajusin, miten lämmin olikaan. Ja merivesi - se oli lämmintä! Siis ei nyt suomalaisen kesämeren veroista, mutta lämmintä kuitenkin. Olisin voinut lillua niissä aalloissa ikuisuuden!

Vietimme lauantaipäivän rannalla, jonka nimi oli 1000 Steps Beach ja jonne päästäkseen piti laskeutua rappusia. Ei niitä ollut tuhatta, ehkä enemmän jotain kaksisataa (jos sitäkään). Luin netistä arvosteluja, ja niiden perusteella vaikutti siltä kuin portaissa kulkeminen olisi suurikin urheilusuoritus. Porukka oli oikeasti lähinnä sitä mieltä, että ranta on vain hyväkuntoisille. Voi amerikkalaiset. Onneksi olen jo tottunut siihen, että kun joku on amerikkalaisen arvostelun mielestä "vaativa liikuntasuoritus", suomalaisen mittakaavan mukaan se vastaa jotain helpompaa kuin mikään, mitä tehtiin ala-asteella liikuntatunnilla. Toisaalta meillä ei ollutkaan coolereita, johon mahtuisi koko loppuelämän eväät, eikä rantatuoleja tai telttoja. Me emme yhtään osaa mennä rannalle täällä.  

Rannalla on vaikea ottaa kuvaa siten, ettei kuvassa olisi kasaa tuntemattomia ihmisiä. En muuten haluaisi asua merenrantatalossa täällä Pohjois-Kaliforniassa (kylmä! aina sumuista!), mutta tuolta voisin mielellään ottaa tuollaisen rantatalon. 

Laguna Beach vei kyllä sydämeni, vaikka olimme siellä vain yhden puolikkaan päivän ja aamupäivän. Ihana paikka! Aikaisin aamullakin oli jo niin lämmin, ettei tarvinnut pitkähihaista. Jos lähtisin kotoa aamulla ennen yhdeksää ulos ilman pitkähihaista, palelisin kyllä todella paljon, enkä oikeastikaan nyt liioittele. Mutta kuulemma kotonakin oli erityisen kuuma viikonloppu, joten ehkä Laguna Beachiakin vaivasi vain erikoinen lämpöaalto?

Aamupala hotellin aamupalaravintolassa. Mukava tapa aloittaa päivä - harmi vain, että edessä oli 7 tunnin ajomatka kotiin.

Tässä kohtaa taisin miettiä, onko pakko mennä kotiin. Enkö voisi vain jäädä asumaan Laguna Beachiin? Ei se ole kuin 7 tuntia kotoa, hyvin toimisi etäsuhde miehen kanssa, haha.

Huono kuva, mutta pakko laittaa tänne, koska tämä muistuttaa minua niin paljon Havaijista. Lisää syitä pitää Laguna Beachia ihanana paikkana.

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, ja lyhyen viikonloppupyrähdyksen jälkeen oli aika palata kotiin. Kutsuin Piilaaksoa kotimatkalla maailman kylmimmäksi kolkaksi Laguna Beachin lämmön jälkeen, mutta ehkä vähän liioittelin. San Francisco olisi se kylmin kolkka, onneksi täällä laaksossa on sentään lämmintä. ;)

Kotimatka aluillaan (kuvassa L.A:n downtownin pilvenpiirtäjät), edessä vajaa 8 tuntia, kun lasketaan ruuhkat. Etelä-Kaliforniassa olisi kiva käydä useamminkin, mutta voi itku se ajomatka on niin pitkä. Interstate 5 on ehkä maailman tylsin tie ja koko matka on sitä pitkin. Ensin ollaan jumissa tuntitolkulla Losin ruuhkissa (voi apua ne ruuhkat! Piilaakson ruuhkat kyllä vähän kalpenevat siinä rinnalla...) ja sitten 6-7 tuntia kotiin tiellä, jonka varrella ei ole mitään paitsi kuivaa ruohoa, peltoja, yhdessä kohtaa vähän lehmiä ja huonoa ketjuruokaa, eikä sitäkään tarpeeksi usein.

Random kuva, mutta loistava kyltti kaupassa. Etsimme Losin alueella Safewayta ja kävi ilmi, ettei siellä ole sellaisia. Sen sijaan siellä on Ralphs-ketju, joka näytti täysin samanlaiselta kuin Safeway. Mikähän idea siinäkin on?