Onnea jumppa-asiakkaani ja 20-vuotias Google!

Kun kävelin tänään aamupäivällä Googlelle, ihmettelin hetken aikaa, miksi minua vastassa aulassa oli ilmapalloja ja muita koristeita. Nopeasti kuitenkin hoksasin syyn, sillä olinhan lukenut aamulla Hesarin artikkeleja: Google täytti 20 vuotta. Ei täysin tänä päivänä ehkä, koska kyseessä on enemmän sellainen "20-ish years ago", mutta eihän se ole niin justiinsa. En tosiaan olisi tiennyt tästä merkkipäivästä mitään, ellen olisi lukenut siitä suomalaisesta mediasta. 

Esimerkki-ilmapallot.

Koristeet olivat Googlen väreissä totta kai. Kuvassa näkyy myös kyltti, jossa amerikkalaiset muistuttavat toisilleen, että kädet pitää pestä. 

Sain leikkiä lähes personal traineria ensimmäisellä tunnillani, sillä osallistujia ei ollut paljon. Epäilin, että kaikki ovat Googlen synttäribileissä. Minähän en ole Googlen työntekijä, joten olen autuaan pihalla tapahtumista, vaikka saankin osallistua niihin osana Googlen yhteisöä. Toiselle tunnilleni tuli sentään muutama osallistuja enemmän, ja kiittelinkin heitä siinä sitten siitä, että he tulivat liikkumaan juhlimisen sijaan. He ilmoittivat mieluummin harrastavansa liikuntaa kuin syövänsä kakkua. Hyvä asenne! Mitä nyt sanoin, että kakkua voi syödä sitten jälkikäteen...

Ruokalassa oli pöydillä synttärihattuja, jotka moni olikin laittanut päähänsä. Minua harmitti, etten nähnyt näitä ennen tuntejani, sillä olisin voinut laittaa hatun päähän osallistujiani ilahduttaakseni. Jouluisin ohjaan poronsarvet päässä ja 4th of Julyna oli USA-koriste hiuksissa, joten tämä olisi ollut täysin samaan sarjaan kuuluva. 

Minäkin kävin tuntieni ja Googlen ruokalassa syömäni lounaan jälkeen vähän haistelemassa juhlafiilistä. Sitä ei ollut nimeksikään siellä, missä minä olin, sillä hetkellä, jona minä olin siellä. Oli vähän tarjoilua, musiikkia ja valokuvausmahdollisuuksia. Sitä kakkua, josta osallistujani puhuivat, en nähnyt lähettyvillä. Onneksi cupcake oli ihan hyvää.

Jokin juhlapiste.

Tykkään makeasta, mutta kuppikakkujen sokerikuorrute on yleensä jopa minulle aivan liian ällö. Tämä oli kyllä hyvää. 

Kun istuin ulkona ja söin kuppikakkua, mietin, että tästä voisi kirjoittaa blogiin. Sitten ajattelin, että nojaa, mitä ihmeellistä tässä on. Firmoja syntyy ja kuolee, ja merkkipäiviä juhlitaan. Lopulta kuitenkin päädyin muistelemaan sitä, miten tietyllä tavalla erikoisena itse pidin Googlea ja muita Piilaakson isoja tunnettuja it-firmoja silloin, kun muutin tänne. Olihan se nyt siistiä käydä jossain Googlen ja Facebookin kampuksilla fiilistelemässä. Sittemmin erikoisuus katosi ja varsinkin lopullisesti siinä vaiheessa, kun aloin ohjata ryhmäliikuntatunteja googlelaisille. Olen piilaaksolaistunut.

Tämä on tyypillinen ajatuksenjuoksuni monissa asioissa nykyään. Mietin, pitäisikö blogiin kirjoittaa jostain vai onko aihe täysin arkipäiväinen, mitäänsanomaton ja jopa täysin turha. On enää vaikea erottaa sitä, mikä on tavallista minulle ja mikä ehkä mielenkiintoista ulkosuomalaisen blogia lukevalle.

Oli miten oli, tällaista kuului minun päivääni. Saa nähdä, onko koristeita ja bileitä tiedossa huomennakin. Paljon onnea 20-vuotiaalle Googlelle ja jumppa-asiakkailleni, jotka työskentelevät tämän puljun eteen joka päivä! Kukapa meistä ei hyödyntäisi G-tuotoksia harva se päivä...